Lue keskustelun säännöt.
Tunnetteko tapauksia, joissa vanhempi on "pakottanut" jälkeläisiään menestykseen?
25.08.2025 |
Sitähän ei ulkopuolinen välttämättä huomaa...
Hirveitä kohtaloita.
Kommentit (4)
En usko, että pelkkä "pakottaminen" vanhempien puolelta on riittävä. Jälkipolven on myöskin itse yritettävä, jos haluaa elämässään vähänkään menestyä / jotain saavuttaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
En usko, että pelkkä "pakottaminen" vanhempien puolelta on riittävä. Jälkipolven on myöskin itse yritettävä, jos haluaa elämässään vähänkään menestyä / jotain saavuttaa.
No hei haloo, totta kai. Mutta vanhempi voi pakottaa kohtalokkaaseen rääkkiin, josta seuraa katkeaminen. Ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En usko, että pelkkä "pakottaminen" vanhempien puolelta on riittävä. Jälkipolven on myöskin itse yritettävä, jos haluaa elämässään vähänkään menestyä / jotain saavuttaa.
No hei haloo, totta kai. Mutta vanhempi voi pakottaa kohtalokkaaseen rääkkiin, josta seuraa katkeaminen. Ap
Vanhempia on monenlaisia.Jotkut haluavat lapselleen sen, mitä itse eivät saaneet. Kenenkään ei tietenkään pidä pakottaa lastaan esim. opiskelemaan alaa, josta hän ei tippaakaan kiinnostunut.
En nyt ihan noin radikaalisti, mutta yhden tapauksen tiedän jossa molemmat vanhemmat olivat lääkäreitä ja pojalle laitettiin jäätävä paine opiskella lääkäriksi myös. He kuvasivat aina itseään "lääkäriperheenä" ja jopa "lääkärisukuna" (en tiedä, minkä verran lekureita aiemmissa sukupolvissa oli ollut). Lukion aikana vanhemmat patistivat poikaansa pitkään matikkaan ja panostamaan hullun lailla bi-fy-ke. Kyllä poika itsekin halusi lääkikseen, mutta aika usein mietin että minkä verran siitä oli oikeaa halua ja minkä verran sitä että vanhemmat pitivät sitä itsestäänselvyytenä koska se oli "perheen juttu".
Noh, eihän ne lääkiksen ovet avautuneet. Pojalle tuli lukuisia välivuosia eikä työkokemustakaan kertynyt kun vanhemmat patistivat vain korottamaan arvosanoja, juoksemaan erilaisilla valmennuskursseilla jne. En tiedä montako kertaa yritti lopulta, mutta ei taatusti niin montaa kertaa kuin vanhemmat olisivat toivoneet. Tuntuu, että jossain vaiheessa hän vain kyllästyi lääkisjankkaukseen ja halusi välillä ajatella jotain muutakin.
Dippainssi hänestä sitten tuli. Hyvin menestynyt sellainen, aivan varmasti tienaa enemmän kuin keskiverto lääkäri. Välillä mietin, että näkeekö vanhemmat yhtään sitä että sillä lääkispakotuksella he viivästyttivät poikansa uran käynnistymistä vuositolkulla koska eivät kertakaikkiaan osanneet nähdä että niitä hyviä aloja on muitakin.