Mitä tarkoittaa parantuminen mielenterveys sairauksista?

Up

Psykiatriset sairaudet voivat saavuttaa remission, olla hallittavissa tai pysyä kokonaan oireettomina.

Sitä voisi mitata sillä, että henkilön toiminnaohjauas riittää arkiaskareista suoriutumiseen, realiteettitaju palaa, ahdistus laimenee, masennus väistyy, itsetuhoiset ajatukset lieventyvät, pakko-oireet eivät määritä päivän kulkua, psykoottiset oireet lienevät jne. 

Eli ne oireet, joiden vuoksi ihmisen on ollut hankala /mahdoton olla lieventyvät.

Jos kaikki läheiset ovat hylänneet, tulee verkostoitua uudelleen, mikäli kaipaa seuraa.

Minä paranin masennuksesta. Sitä ei ole enää.

Traumatisoituminen luetaan mt-ongelmaksi. Siitä voi nousta vielä jaloilleen.

Olin 15v sitten ihan osastohoidossa psykoottisen oireilun takia, ja viimeiseen 10 vuoteen en ole tarvinnut mitään lääkkeitä ja en ole ollut lainkaan ahdistunut enkä masentunut, olen ollut työelämässä ilman mitään ongelmia ja saanut kauniin parisuhteen ja kauniin lapsen. Mielen voi korjata ja mielenterveyden ongelmista voi parantua. 

Minä toivuin täysin äärimmäisen rajoittavasta ja vaikeasta paniikkihäiriöstä.

Täydellinen ympäristön muutos (muutto kauas/liian vaativan työpaikan vaihdos  ) vauhditti hienosti toipumista. Yli 20 vuotta aikaa tuosta ajasta. Haluan kertoa että on täysin mahdollista toipua tuollaisestakin.

Uskon että moni muu ei hylkäisi. On ikävää jos läheiset kiukuttelevat, hylkäävät. Josko löytyy vielä toivoa ja muu seura. Oma itse on myös tärkeä.

Ennen masensi niin paljon että teki mieli vetää itsensä kiikkuun joka päivä.

Nykyään tilanne on ihan eri.

Ei ollut läheisiä sairastamisen aikaan, eikä ole nytkään, eli läheiset on irrelevantteja tässä tapauksessa. M42

Tunsin aikoinaan ihmisen joka sairastui skitsofreniaan. Hän alkoi kuulla häiritseviä ääniä  yms.Täsmälääkityksellä sairaus pysyi hallinnassa ja pärjäsi siinä kuin muutkin normihemmot. Yksi älykkäimpiä (kielellisesti, sosiaalisesti sekä matemaattisesti) ihmisiä, ketä koskaan olen (no tähän mennessä) tavannut .

Mahtava ihana tyyppi kyllä. Jota nyt tuli muuten ikävä.

Olen nähnyt elokuvan missä lääkäri kirjoitti parantunut papereihin.

Voiko tämän todistaa jollain Suomessakin ja saada diagnoosin pois?

Minä toivuin Jumalan armosta ja kiitän Jeesusta. Minä selviän arjesta, koska Hän kulkee vierellä. Minulle kaavailtiin jo työkyvyttömyyseläkettä, mutta pystyn jo jotenkuten jatkamaan töitä. Syvä kiitollisuus. Minä haluan näyttää, että sieltä murheenlaaksosta voi nousta. Minä kiitän joka aamu uudesta päivästä. Siunausta sinulle. 

Vierailija kirjoitti:

Ennen masensi niin paljon että teki mieli vetää itsensä kiikkuun joka päivä.

Nykyään tilanne on ihan eri.

Ei ollut läheisiä sairastamisen aikaan, eikä ole nytkään, eli läheiset on irrelevantteja tässä tapauksessa. M42

Mikä muutti tilanteesi, jos voit vaikka jotenkin yleisellä tasolla kertoa?

Elämässä on hyvä muistaa, että kenen tahansa mieli voi joutua lujille jos elämä tarpeeksi tukistaa.

Ollaan lempeitä toisillemme. Ettemme vahingossa ole se, joka katkaisee kamelin selän. Emme voi päälle päin nähdä toisen henkistä taakkaa saati kipua mitä kantaa sisällään, Niin moni sen esimerkiksi positiivisuuden ja hymyn taakse piilottaa.

Toipuminen voi tarkoittaa esimerkksi sitä, että henkilön kaikkea energiaa ei enää sido se, että hän joutuu selviämään päivästä toiseen kohtuuttoman henkisen paineen alaisena, vaan olotila alkaa pikkuhiljaa helpottaa ja energiaa riittää muuhun elämän osa.alueisiin ei enää vain sisäisten kompleksien tai kipujen hautomiseen.

Jokainen toipuu rauhassa omaan tahtiin, ei ole mitään aikoja määritelty. Tärkeintä että se, mikä triggeröi huonoihin ajatuksiin selviää edes suurinpiirtein. 

Sairastuin masennukseen jo 12-vuotiaana, kärsin myös psykoottisista oireista teini-iässä, ja tunne-elämän epävakautta oli todella paljon, ihmettelen ettei minulle tullut siitä mitään diagnoosia. Nyt jo 15 vuotta olen ollut ihan tasapainoinen ja hyvinvoiva aikuinen, koen että resilienssini ja itsetuntemus ovat jopa parempia kuin mitä ne olisivat ilman psyykkeen järkkymistä nuorena.