Multa meni koko elämä uusiksi ja piloille mt sairastumisen vuoksi
Sairastuin yli 10v sitten, syön lääkkeitä ja oon eläkkeellä, tosin nyt opiskelen. Mun vanhemmat on pettyneitä muhun. Sen huomaa kun heitä tapaa. Pitävät ressukkana ja sellaisena mitä pitää ohjailla elämässä. Samoin mun lapsia pitävät ressukoina. Mulla ei ole enää ketään ystäviä. Ainoaan sisarukseen mennyt välit. Oon vaan oman perheen kanssa.
Kommentit (10)
Uskon. Empatiat ja sympatiat ja jaksamista. Ei ole helppoa sinulla!
Vierailija kirjoitti:
Suhteet olisi aina hyvä säilyttää. Tarvittaisiin ymmärrystä ja armollisuutta jos mt ongelmainen oireilee.
Tuskin mä yksin oon vastuussa suhteiden väljähtymisestä
Ap
Eikö yliopistosta voisi löytyä uusia ystäviä?
Vierailija kirjoitti:
Eikö yliopistosta voisi löytyä uusia ystäviä?
Mä oon amiksessa ja muut on puolta nuorempia. Eli ihan eri jutut meillä elämässä. Heillä ei vielä lapsia ja mulla aikuiset lapset
Ap
En mä oikein tiedä mitä mä voin enää tehdä? En mä diagnoosia pois saa. En saa menneisyyttäni muutettua.
Mun vanhemmat on jo sen ikäisiä ettei he muutu enää.
Ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Eikö yliopistosta voisi löytyä uusia ystäviä?
Mä oon amiksessa ja muut on puolta nuorempia. Eli ihan eri jutut meillä elämässä. Heillä ei vielä lapsia ja mulla aikuiset lapset
Ap
Auts. No siihen porukkaan ei ehkä kannata tutustua. Netistä löytyy varmasti ihan fiksua seuraa.
Miten mä voisin parantaa mun elämää?
Ap
Ja se on jännä että fyysisiin sairauksiin sairastuvia tuetaan ja käydään katsomassa sairaalassa. Jos sairastut henkisesti niin sut jätetään yksin
Ap
Luulisitko että voisit parantua?
Oliko se yksi nainen Kellokosken mielisairaalassa 20v. ja nyt on ainakin yksi tohtorinhattu.
Suhteet olisi aina hyvä säilyttää. Tarvittaisiin ymmärrystä ja armollisuutta jos mt ongelmainen oireilee.