Miten te jaksatte tehdä monimutkaisia ruokia? Tyyliin valmistelette yli tunnin ja sitten vielä kypsymisaikakin

En jaksa. Olen samanlainen kuin sinä, välillä menen mikro kaurapuurolla, kun en jaksa muuta tehdä.

Maku on vaivan arvoinen. Ja tykkään tehdä ruokaa, se on mukavaa ajankulua. 

Näin työttömänä ei oikein muuta ole varaa harrastaa kuin ruuan laittoa, niin täytyy tehdä pieteetillä. Joskus menee pari päivääkin yhden aterian valmistukseen marinointeineen ja muuhun. Tai sitten jotain chiliä fermentoidaan kuukausia tai kerkkäsiirappia pari kuukautta.

En aina jaksakaan. Joskus jo pelkkä jauhelihapakkauksen tai makaronipussin avaaminen käy kyllästyttämään niin paljon, että jätän homman jo siihen. Yleensä teen vain liemiä valmiista kuutioista, sen juuri ja juuri jaksaa odottaa kunnes se on valmista.

Pitää olla tasapaino, välillä nopeasti tulevaa ruokaa ja välillä pitkään kestävää. Itse tykkään kaikista pataruuista koska ei tarvitse seistä minkään hellan edessä. Odottelee haudutusta ja uunissa kypsymistä ja samalla tekee kaikkea kivaa. 

Itse samaa mieltä kuin ap. Ja mikropuurosta: teen tuorepuuroa (en jaksa edes mikroa :))) ... Ei vaan, herään kipuihin yöllä klo. 1-3, ennen lääkkeitä pitää syödä jotain, en viitsi ruveta kolistelemaan ja häiritä naapureita tuohon aikaan.

Kysyin tuota samaa isältä, sanoi samaa, et ajankuluksi. Joskus maistoin hänen tekemiä ruokia - todella hyviä! Siis parempia kuin hänen avopuolisoiden tekemät! Käytti kyllä aika paljon voita ("kun tässä elämässä vain kerran eletään, niin pitähään se ruuan ainakin maistua joltain").

Heität paistin uuniin ja otat sen pois kun valmis. Helpompaa kuin pakastepitsan valmistus.

Se on niin kuin moni muukin homma. Harjoitus tekee mestarin. Kun valmistaa ekan kerran jotain, niin siihen menee paljon aikaa. Seuraavalla kerralla jo tekee usean vaiheen yhtä aikaa ja se tulee ihan hetkessä.

Työttömyyden alussa panostin ruoanlaittoon enemmän. Jauhelihamakaronilaatikko oli bravuurini, mutta opettelin myös marinoimaan erilaisia lihoja monipuolisesti, ja uhrasin aikaa saadakseni "täydellistä" perunamuusia.

Masennukseen sairastumisen jälkeen, oli aikoja jolloin ruoanlaitto oli mahdotonta, eikä edes kaupan einekset välttämättä pelastaneet. Ruokailut jäivät väliin ja saatoin korvata päivänä kaikki ateriat syömällä kohtuuttomasti leipää ja makkaraa ennen nukkumaan menoa.

Nyt jaksan paistaa jauhelihaa ja tehdä siitä pataruokaa muutamaksi päiväksi kerrallaan. Yritän tähdätä monipuolisempiin ruokiin pikkuhiljaa, mutta saa nähdä miten käy.

Tykkään hyvästä ja laadukkaasta ruoasta ja kolkailukin on pääsääntöisesti mukavaa, ei minulle mikään rasite.

Minä valmistan makaroonitkin mikrossa kulhossa