Rakastatteko puolisoanne?
Kommentit (34)
Rakastan, mutta ehkä enemmän sydänystävänä.
Kerro ensin miten rakastaminen määritellään?
Rakastan syvästi ja olen todella kiitollinen hänestä ja hänelle. Pidän myös ulkonäöstä, kiihotun edelleen silloin tällöin jostain mitä hän tekee, ei edes seksuaalisesta.
Mutta intohimoa tai toimivaa seksielämää meillä ei ole koskaan ollut eikä oikein tietynlaista yhteyttäkään. Suhteen pelastus on ehdottomasti se, että aivan kaikesta voidaan puhua. Myös siitä että minun tekisi mieli joskus ajoittain tehdä jauhelihaa koko ukosta kun ollut taas kuukausia ilman seksiä. Noh, näillä mennään, en minä tässä vankina ole. :I
Minä rakastan ja intohimoisesti. Tosin niin tekee mieskin. Meillä on edelleen seksiä päivittäin, vaikkei sitä täällä usko kukaan. Yhdessä siis oltu jo 42 vuotta, ja onhan ollut koviankin aikoja ; mustasukkaisuutta yms. mutta kelläpä ei olis pitkässä liitossa.
Ihan varmasti kuolisin ilman häntä , niin paljon rakastan.
Rakastan kovasti. Aika tuore liitto kun oltu noin 2v yhdessä. Aivan ihana kumppani. Seksiä ei meilläkään ollenkaan mutta rakastan silti.
Ikävä kyllä tunteet ovat laantuneet. Lähinnä puoliso ärsyttää. Olen ihastunut toiseen. Avioliitossa yli 30 v.
24 vuotta yhdessä ja eroaisin vaimosta, jos tietäisin hänen selviävän.
Tapamme ja piirteemme lähinnä ärsyttävät toisiamme.
Jos voittaisin lotossa maksaisin mielelläni miljoonia päästäkseni elämään yksin.
Eiköhän tuo kerro kaiken.
Rakastan hillittömästi ja olen rakastanut hillittömästi siitä lähtien, kun romanssimme alkoi 57 vuotta sitten. Samoin maailman suloisempi vaimoni minua. Kynis.mi
Vierailija kirjoitti:
Rakastan hillittömästi ja olen rakastanut hillittömästi siitä lähtien, kun romanssimme alkoi 57 vuotta sitten. Samoin maailman suloisempi vaimoni minua. Kynis.mi
Levitteleekö hän herttavittuaan kaikille hampuuseille ja hanttapuleille?
Aika ajoin vihaan vaimoani ja välillä tunteet on melko neutraalit. Rakastaneeni en voi sanoa enää vuosiin. Seksiä kyllä harrastamme, mutta ei siinä kummoista intohimoa ole ja kaikki erikoisempi jäi pois jo monta vuotta sitten. Enemmän on mekaanista paineiden purkua.
Haaveilen lähes joka päivä erosta, mutta lasten takia en ole sitä tehnyt. Tuskin enää kenellekään muullekaan kelpaisin, mutta mieluummin olisin vaikka yksin lasten kanssa.
Rakastan tietysti, ja sen toisillemme sanomme joka päivä. Yhdessä ollaan oltu 26 vuotta.
Totta kai. Jos en rakastaisi ja himoitsisi vaimoani ja hän minua, en olisi parisuhteessa, enkä olisi koskaan ryhtynytkään parisuhteeseen. Nyt oltu koko ikä yhdessä nuoresta lähtien.
En rakasta, ja mieheni ei rakasta mua. Ei ainakaan näy missään arjessa mitenkään. Silti se ei halua päästää mua pois. Ei kestä olla yksin. Varmaan häpeäksi myös, niiddn suvussa ei ole kukaan muu eronnut.
Vihaan, mutta tunne on molemminpuolinen.
Rakastan edelleen entistä puolisoani. Yli 20 vuotta aviossa, erosta nyt 2v. Monet syyt veivät tilanteeseen, ettei meillä ollut aikaa tai jaksamista parisuhteelle. Seksi loppui kokonaan joskus viisi vuotta ennen eroa. Ei kolmansia osapuolia, väkivaltaa tai mitään sellaista, ulkoisesti kaikki oli hyvin.
Mikään ei kuitenkaan muuta sitä, että hän on elämäni rakkaus, one true love, ja silti itse hain eroa.
Nykyisestä puolisostani pidän ja välitän todella paljon ja rakastun häneen aina uudelleen ja uudelleen, mutta en rakasta häntä samalla tavoin kuin entistä puolisoani
Rakastan , vaikka tunteet ja mieliala välillä heilahtee, niin ei se siitä muutu.