Missä iässä ekstroverttiys/introverttiys on pysyvää?

Ei ihmisiä voi jakaa kahteen sakkiin. Eikä lokeroida. Ja yleensäkin kaikki nämä 'ihmistyyppianalyysit" on huuhaata. Jokainen voi olla mitään lystää, eri tilanteissa eri.

Ei kai vilkkaus kuulu suoraan kummankaan tyyppisille? Enemmänkin siitä, onko ulos- vai sisäänpäin suuntautunut. 

Ei mitään tiettyä ikää voi mennä antamaan. Joillakin temperamentti pysyy samana lapsuudesta vanhuuteen, toisilla elämänkokemukset voivat muokata sitä rajustikin ja osalla se vaihtelee tilanteesta riippuen. Suurin osa lienee ambiverttejä, kuten olen itsekin. Hyvä seura ja mielenkiintoiset aktiviteetit antavat minulle energiaa ja ns. lataavat akkujani. Mutta hyvän seuran puutteessa valitsen mieluummin yksinolon ja joskus on hetkiä, jolloin minun on saatava vetäytyä hetkeksi ja olla vähän aikaa kokonaan ilman ulkopuolelta tulevia ärsykkeitä.

Vierailija kirjoitti:

Ei ihmisiä voi jakaa kahteen sakkiin. Eikä lokeroida. Ja yleensäkin kaikki nämä 'ihmistyyppianalyysit" on huuhaata. Jokainen voi olla mitään lystää, eri tilanteissa eri.

Jonkun verran ihminen pystyy näyttelemäänkin mitä tahansa, mutta onhan ihmisissä synnyinäisiä erojakin, mutta nämäkin liittyvät siihen, millainen ihminen on keskimääräisessä ihmisjoukossa. Älykäs introvertti voi esim. olla ekstrovertti älykkäiden kanssa mutta ei muuten kiinnostu ihmisistä, kun muut ovat niin tyhmiä.

Vierailija kirjoitti:

Ei kai vilkkaus kuulu suoraan kummankaan tyyppisille? Enemmänkin siitä, onko ulos- vai sisäänpäin suuntautunut. 

Pieni lapsihan pälpättää ihan kenelle tahansa, kuka vaan jaksaa kuunnella ja juoksentelee ihmisiä kohti, vaikka aikuisena voi olla koko ajan lähes hiljaa.

Vierailija kirjoitti:

Ei ihmisiä voi jakaa kahteen sakkiin. Eikä lokeroida. Ja yleensäkin kaikki nämä 'ihmistyyppianalyysit" on huuhaata. Jokainen voi olla mitään lystää, eri tilanteissa eri.

Itse asiassa introversio/ekstroversio ON ihan nykypsykologian tunnistamia synnynnäisen temperamentin piirteitä. Mutta eihän se toki niin mene, että se olisi kaksi lokeroa, musta ja valkoinen, vaan jatkumo mustasta valkoiseen, ja jokainen sijoittuu siinä janalla johonkin kohtaan. Useimmat lähelle keskikohtaa eli eivät ole kovin vahvasti kumpaakaan. Sitten on minunlaisiani, jotka on jatkumon aika ääripäässä (itse introverttipäädyssä), jolloin tällä temperamenttipiirteellä on enemmän merkitystä elämässä. 

Ja nämä on tosiaan synnynnäisiä taipumuksia. Kyllä sen yleensä jo pikkulapsesta näkee, jos hän on vahvasti introvertti tai ekstrovertti. Sitten jos on niitä gaussin käyrän keskikohdan lähistön kavereita, niin sitten luultavasti vaihtelee tilanteen mukaan eikä ole kovin selvästi nähtävissä kumpaa on. Ja ympäristö määrää, kasvaako käyttämään enemmän introversiota vai ulospäinsuuntautuneisuutta. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei kai vilkkaus kuulu suoraan kummankaan tyyppisille? Enemmänkin siitä, onko ulos- vai sisäänpäin suuntautunut. 

Pieni lapsihan pälpättää ihan kenelle tahansa, kuka vaan jaksaa kuunnella ja juoksentelee ihmisiä kohti, vaikka aikuisena voi olla koko ajan lähes hiljaa.

Ei ne vahvasti introvertit lapset. Meillä isäänsä tullut poika on sellainen. Jo ihan vauvana unilta herättyään tyytyväisenä makasi yksin siellä sängyssä vaikka kuinka kauan, siinä missä eri temperamenttinen tytär huusi heti kun heräsi. Ja tuo poika on ollut aina hyvin rauhallinen ja itsekseen viihtyvä, leikkii mielellään yksin, mielikuvitusleikkejä jne. Eikä välitä selittää niistä leikeistään ellei erityisesti niistä kysele.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei ihmisiä voi jakaa kahteen sakkiin. Eikä lokeroida. Ja yleensäkin kaikki nämä 'ihmistyyppianalyysit" on huuhaata. Jokainen voi olla mitään lystää, eri tilanteissa eri.

Jonkun verran ihminen pystyy näyttelemäänkin mitä tahansa, mutta onhan ihmisissä synnyinäisiä erojakin, mutta nämäkin liittyvät siihen, millainen ihminen on keskimääräisessä ihmisjoukossa. Älykäs introvertti voi esim. olla ekstrovertti älykkäiden kanssa mutta ei muuten kiinnostu ihmisistä, kun muut ovat niin tyhmiä.

Ei introvertista tule ekstroverttia, jos hän on puhelias jossain tilanteessa. On paljon ei-ujoja, puheliaita introverttejä. Introversio koskee sitä, latautuuko vai kuluttaako energiaa sosiaalisissa tilanteissa. Introvertti latautuuu yksin/rauhassa ja tarvitsee yksinoloa palautuakseen mukavienkin sosiaalisten tilanteiden aiheuttamasta kuormituksesta. Kun taas ekstrovertti yksin kuluttaa energiaa ja aika pian pitkästyy ja tylsistyy, ja latautuu sitten kun pääsee sosiaaliseen kontaktiin tai tekemään jotain.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei ihmisiä voi jakaa kahteen sakkiin. Eikä lokeroida. Ja yleensäkin kaikki nämä 'ihmistyyppianalyysit" on huuhaata. Jokainen voi olla mitään lystää, eri tilanteissa eri.

 

Itse asiassa introversio/ekstroversio ON ihan nykypsykologian tunnistamia synnynnäisen temperamentin piirteitä. Mutta eihän se toki niin mene, että se olisi kaksi lokeroa, musta ja valkoinen, vaan jatkumo mustasta valkoiseen, ja jokainen sijoittuu siinä janalla johonkin kohtaan. Useimmat lähelle keskikohtaa eli eivät ole kovin vahvasti kumpaakaan. Sitten on minunlaisiani, jotka on jatkumon aika ääripäässä (itse introverttipäädyssä), jolloin tällä temperamenttipiirteellä on enemmän merkitystä elämässä. 

Ja nämä on tosiaan synnynnäisiä taipumuksia. Kyllä sen yleensä jo pikkulapsesta näkee, jos hän on vahvasti introvertti tai ekstrovertti. Sitten jos on niitä gaussin käy

Miten sen sitten lapsesta oikein näkee? Meillä ainakin lapsi oli hyvin puhelias pienenä, mutta päiväkodissa kohtasi usein raivoavia ja lyöviä muita lapsia ja nykyisin on todennut, ettei halua olla muiden kanssa, että on mieluummin yksin. Mutta joskus valitti, ettei kukaan ole hänen kaverinsa. Kumpi hän nyt sitten on?

Ap

"Miten sen sitten lapsesta oikein näkee? Meillä ainakin lapsi oli hyvin puhelias pienenä, mutta päiväkodissa kohtasi usein raivoavia ja lyöviä muita lapsia ja nykyisin on todennut, ettei halua olla muiden kanssa, että on mieluummin yksin. Mutta joskus valitti, ettei kukaan ole hänen kaverinsa. Kumpi hän nyt sitten on?"

Enemmän ekstrovertiltä vaikuttaa (joskin on muistettava, että suurin osa tosiaan on aika ambiverttejä eli lähellä keskikohtaa introversio-ekstroversiokäyrällä). Se, jos on joutunut pettymään ihmisiin ja vetäytyy yksinäisyyteen sen takia, ei tarkoita että olisi introvertti millään tapaa. Introverttilapsi, siis sellainen kunnolla vahvasti jatkumon introverttipäässä oleva, pikemminkin olisi niitä, jotka mieluiten seisoskelee jossain yksin miettimässä maailman menoa, ja häntä ärsyttäisi, kun päiväkodin tätit yrittää pakottaa seuraan. Teidän lapsi taas selvästi haluaisi kavereita ja seuraa, mutta ei ole löytänyt sopivia tuolta porukasta, ja päättänyt että parempi yksinkin kuin raivoajien ja lyöjien seurassa. Jos hän on melko ambivertti, niin pystyy sopeutumaan suht hyvin tuohon yksin vetäytymiseen. Jos taas on vahvemmin ekstro, niin porukan ulkopuoliseksi jääminen aiheuttaa vahvempaa ahdistusta ja tyytymättömyyttä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei ihmisiä voi jakaa kahteen sakkiin. Eikä lokeroida. Ja yleensäkin kaikki nämä 'ihmistyyppianalyysit" on huuhaata. Jokainen voi olla mitään lystää, eri tilanteissa eri.

Jonkun verran ihminen pystyy näyttelemäänkin mitä tahansa, mutta onhan ihmisissä synnyinäisiä erojakin, mutta nämäkin liittyvät siihen, millainen ihminen on keskimääräisessä ihmisjoukossa. Älykäs introvertti voi esim. olla ekstrovertti älykkäiden kanssa mutta ei muuten kiinnostu ihmisistä, kun muut ovat niin tyhmiä.

Ei introvertista tule ekstroverttia, jos hän on puhelias jossain tilanteessa. On paljon ei-ujoja, puheliaita introverttejä. Introversio koskee sitä, latautuuko vai kuluttaako energiaa sosiaalisissa tilanteissa. Introvertti latautuuu yksin/rauhassa ja tarvitsee yksinoloa palautuakseen mukavienkin sosiaalisten tilanteiden a

Eikö tuo ole täysin siitä riippuvaa, kenen seurassa viettää aikaa? Että jos on hyvin keskiverto ihminen niin saa energiaa muiden seurassa, kun tuntee olevansa kaltaistensa joukossa?

Se on synnynnäinen ominaisuus eikä vilkkaudella ole mitään tekemistä tuon jaottelun kanssa. Ekstrovertti voi olla nurkassa kyhjöttävä tuppisuu ja introvertti kovaääninen päsmäröijä. Ekstrovertti saa henkistä virtaa muista ihmisistä, introvertti taas yksinolosta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei kai vilkkaus kuulu suoraan kummankaan tyyppisille? Enemmänkin siitä, onko ulos- vai sisäänpäin suuntautunut. 

Pieni lapsihan pälpättää ihan kenelle tahansa, kuka vaan jaksaa kuunnella ja juoksentelee ihmisiä kohti, vaikka aikuisena voi olla koko ajan lähes hiljaa.

Riippuu lapsesta. On paljon ujoja lapsia jotka ei vieraille puhu eikä pukahda. Esim minä olin sellainen.