Mitä sanotte vaikealle lapselle (töissä,lastenhoitajana)

Tai voisin jopa sanoa, etten miäkään pidä sinusta, mutta meidän on pärjättävä täällä keskenämme.

mutta omilleni mä sanon, että tiedätkö mitä? Mä siitä huolimatta tykkään susta!



Eivät ole kovin montaa kertaa edes jaksaneet lähteä tuohon , kun vastaus on vetänyt kaverit aika hiljaiseksi.

"Selvä, minun mielestäni sinä olet kuitenkin oikein kiva tyttö/poika."



Antaisit näin luvan lapsen ilmaista tunteensa, kestäisit negatiivisen tunteen kuin aikuinen, ja kertoisit, että se ei kuitenkaan vaikuta sinun kokemukseesi lapsesta. Valehdella ei kannata, jos lapsi ei ole "kiva" vaihda sanan tilalle sopivampi positiivinen sana esim. reipas, taitava tms.



t. erityislapsen äiti

sanot että mä tykkään kuitenkin kovasti sinusta! Lapsi sanoo sen hetken tunteita, joskus tykkää joskus ei:)



Aikuisen täytyy näyttää lapselle että hänestä tykätään silloinkin kun hän on kiukkuinen tai tekee/sanoo jotain väärin/hölmöä. Tottakai väärin tekemisestä ojennetaan ja rajat pidetään, tykkäämiseen se ei saa vaikuttaa:)

Tai voisin jopa sanoa, etten miäkään pidä sinusta, mutta meidän on pärjättävä täällä keskenämme.

Sanoisit lapselle, ettet pidä hänestä? Töissä, ammattilaisena, vastuullisena? Jep jep.

Mä sanon, että ok, selvä. Ei tarvi tykätä, mutta toimeen tarvii tulla ja mun kanssa nyt asioidaan. Piste.

"Tekisin tarkentavan kysymyksen eli miksi inhoat. Tai voisin jopa sanoa, etten miäkään pidä sinusta, mutta meidän on pärjättävä täällä keskenämme."



Ei näin! Kysessä on pieni erityislapsi. Lapsi puhuu hetken mielijohteesta, inhoaminen ei ole syvällistä. Enkäpä on kielletty jotakin tyyliin "älä juokse sisällä" ja siitä seuraa tuo inhoaminen.



Jos taas aikuinen myöntää inhoavansa ("en pidä sinusta") pientä erityislasta, se satuttaa syvästi. Aikuinen ei ala inhota ketään ("en pidä sinusta") esim. kiukuttelun vuoksi, vaan mukana on silloin isommat persoonaan kohdistuvat asiat.

ja aikuinen ei pidä lapsesta, niin pitäisikö teeskennellä toisin.

Tai voisin jopa sanoa, etten miäkään pidä sinusta, mutta meidän on pärjättävä täällä keskenämme.

Sanoisit lapselle, ettet pidä hänestä? Töissä, ammattilaisena, vastuullisena? Jep jep.

Mä sanon, että ok, selvä. Ei tarvi tykätä, mutta toimeen tarvii tulla ja mun kanssa nyt asioidaan. Piste.

Jos pitää teeskennellä pitävänsä lapsesta, silloin ihminen on väärällä alalla lastenhoitajana. Kyllähän lapset käyttäytyvät välillä miten sattuu, mutta niistä pitää tykätä periaatteessa. Ei tarvitse rakastaa palavasti, mutta sen verran, että voi rehellisesti sanoa tykkäävänsä.

ja aikuinen ei pidä lapsesta, niin pitäisikö teeskennellä toisin.

Tai voisin jopa sanoa, etten miäkään pidä sinusta, mutta meidän on pärjättävä täällä keskenämme.

Sanoisit lapselle, ettet pidä hänestä? Töissä, ammattilaisena, vastuullisena? Jep jep. Mä sanon, että ok, selvä. Ei tarvi tykätä, mutta toimeen tarvii tulla ja mun kanssa nyt asioidaan. Piste.

Siinä voi sitten olla vaikka hiljaa ja sanoa minimaalisesti 'aha'.

Mutta jos tosissaan on niin, ettei aikuinen lapsesta tykkää, niin lähinnä siinä pitäisi aikuisen harjoittaa itsensä tarkastelua ja selvittää itselleen mistä tuollaiset tunteet tulevat ja miksi aikuinen ei pysty niitä käsittelemään niin, ettei niistä ole haittaa töissä olevien lasten kehitykselle, itsetunnolle, minäkuvan muodostamiselle, viihtyvyydelle, jne.

olen sanonut että okei, mä pidän sinusta. Näin olen todennut töissä sekä kotona omalle pojalle. Ei kyllä tulis mieleen sanoa että en mäkään sinusta! Lapsen käytöksestä en ehkä pidä, mutta lapsesta kyllä. Kyllä siihen ammatillisuuteen vaan kuuluu että kohtelet samoin kaikkia, pidit tai et.