Olenko pikkumainen kun työpaikalla minua haittaa "eriarvoinen" kohtelu
Aloitin nykyisessä työssäni pari vuotta sitten. Taloon tuleminen näin ollen on hyvässä muistissa. Minua perehdytettiin entisen työntekijän toimesta pari viikkoa, jonka jälkeen minut jätettiin yksin selviämään. Toimitusjohtaja kävi tervehtimässä ensimmäisenä päivänä. Alkuaikoina työkaverit eivät koskaan pyytäneet kahville tai syömään. Nyttemmin tilanne on muuttunut kun olen tutustunut joihinkin työntekijöihin ja minulla on välillä jopa lounasseuraa. Ei toki aina, koska olen hierarkiassa alempi toimihenkilö ja silloin kuin toimistolle saapuvat ylemmät toimihenkilöt, niin myös nämä minun työkaverit kulkevat sitten heidän kanssa lounailla, ja minua ei pyydetä mukaan. Edelleen minulla on aukkoja miten joku asia hoidetaan työpaikallamme, kun mitään ei kerrota ellen itse kysy
Nyt työparini on jäämässä eläkkeelle. Alun perin oli suunnitelma, että minut perehdytetään hänen töihin. Toisin kävi, hänen työhön valittiin kaikessa hiljaisuudessa pomon tuttava. Tämä oli jo aikamoista katkeraa kalkkia nieltäväksi. Tämä uusi henkilö aloitti meillä pari viikkoa sitten. Perehdytyssuunnitelma, lounaita toimitusjohtajan kanssa, edustustili Juuri kuuntelin kuinka hänelle juurta jaksain selitettiin talon prosessit. Minun kanssa niitä ei ole käyty läpi vieläkään. Hieman erilainen vastaanotto kuin minulla. Näennäisesti olemme samalla tasolla organisaatiossa. Koen todella paljon pahaa mieltä tästä. Toisaalta koitan olla kiitollinen että on edes työpaikka. Ajattelen että juurisyy on se, että olen introvertti, enkä tuo itseäni esille. Toki voihan se olla muutakin, ehkä oon vaan niin paska työntekijä.
Kommentit (9)
No yleensä uudessa työpaikassa uudet työntekijät opetetaan talon tavoille alussa mm. pyytämällä lounaalle.
Vierailija kirjoitti:
Eikös tuossa ole ongelmana täysi passiivisuutesi. Odotat, että sinne tullaan kädestä pitäen näyttämään asioita, talutetaan lounaalle jne. Vaikutat vahvasti perästävedettävälle ja en ihmettele, että uusi ihminen meni edellesi uusiin tehtäviin.
Tämähän se.
Sinua ollaan syrjäyttämässä. Kun uusi työntekijä oppii työnsä, joudut pois. Varaudu, säästä, hae muualle.
Olen kyllä oma-aloitteinen ja olen saanut kehuja mm. siitä kuinka oma-aloitteisesti tartun ongelmakohtiin. Ongelma on se, että olen luonnostaan introvertti. Jos kaksi samalla koulutustasolla olevaa ihmistä laitetaan työnhaussa rinnakkain, joista toinen on introvertti ja toinen extrovertti, extrovertti palkataan 99 % tapauksissa. Näin se vain työelämässä menee, ymmärrän sen. Ja kun tulin taloon, olisi ollut varmana hieman erilainen tulla, jos minutkin olisi viyty lounaille ja otettu läpimästi vastaan kuten tämä nykyinen henkilö. Siinä vaiheessa ei varmaan vielä tietty että olen passiivinen, niinku täällä tiedettiin heti.
AP.
Mielestäni et ole pikkumainen. Vaikka olisi introvertti, kyllä työpaikan tavat on opetettava ja prosessit selvitettävä esimiehen taholta. Prosesseista on vaikea kysellä, jos ei tiedä sellaisia olevankaan.
Vierailija kirjoitti:
Olen kyllä oma-aloitteinen ja olen saanut kehuja mm. siitä kuinka oma-aloitteisesti tartun ongelmakohtiin. Ongelma on se, että olen luonnostaan introvertti. Jos kaksi samalla koulutustasolla olevaa ihmistä laitetaan työnhaussa rinnakkain, joista toinen on introvertti ja toinen extrovertti, extrovertti palkataan 99 % tapauksissa. Näin se vain työelämässä menee, ymmärrän sen. Ja kun tulin taloon, olisi ollut varmana hieman erilainen tulla, jos minutkin olisi viyty lounaille ja otettu läpimästi vastaan kuten tämä nykyinen henkilö. Siinä vaiheessa ei varmaan vielä tietty että olen passiivinen, niinku täällä tiedettiin heti.
AP.
Ei aikuista ihmistä enää viedä lounaalle. Yleensä lounasporukka kyselee kuka lähtee ja sinne vaan reippaasti mukaan. Ap vaatii jotain erityiskohtelua, mitä ei ole haluttu hänelle antaa.
Eikös tuossa ole ongelmana täysi passiivisuutesi. Odotat, että sinne tullaan kädestä pitäen näyttämään asioita, talutetaan lounaalle jne. Vaikutat vahvasti perästävedettävälle ja en ihmettele, että uusi ihminen meni edellesi uusiin tehtäviin.