Miten siedätte ärsyttävää ystävää?
Viime aikoina olen alkanut miettiä suhdettani erääseen ystävääni. Hänessä on monta hyvää piirrettä mutta myös yksi erityisen ärsyttävä: hän kyseenalaistaa alinomaa tekemisiäni ja valintojani. Joudun suorastaan puolustuskannalle ja väsyn, koska kysymykset ja inttämiset tulevat katkeamattomana ryöppynä: "Miksi sinä... Mikset sinä.. Minkä ihmeen tähden... Eikö olisi parempi... Minä tekisin..." Hänen mielestään kaikille asioille on vain yksi oikea tapa - se hänen omansa. Tällä viikolla olin aivan uupunut yhteisen kauppareissumme jäljiltä.
Juu, varmasti minussa itsessänikin on ärsyttäviä piirteitä enkä sen takia haluaisi katkaista suhdettani muuten hyvään ystävään, mutta en kuitenkaan hyökkää ketään toista ihmistä vastaan tuolla tavalla. Varmaan hän tarkoittaa hyvää, mutta en millään jaksaisi selittää ja puolustella uuvuksiin asti, miksi esimerkiksi haluan ostaa jotain tiettyä tai syödä jotain tiettyä ruokaa tai ilmoittautua yhdelle tietylle kansalaisopiston kurssille jne. Toivoisin, että hän joskus suhtautuisi minun valintoihini ja tekemisiini neutraalisti tai ehkä jopa kannustavasti eikä aina vaatisi selitystä, miksi ihmeessä olen taas tuollaista tekemässä.
Onko muilla samanlaisia ystäviä? Miten pärjäätte heidän kanssaan? Kaipaisin vinkkejä, miten saisin nuo kysymystulvat loppumaan.
Kommentit (17)
Ei ole ärsyttäviä ystäviä. Miksi sellaisia pidät ystävinä?
Vedä sitä turpaan. Tai jossei se kuulu keinovalikoimaan niin ehkä asiasta voisi puhua.
Siedin, kunnes en enää sietänyt. 😅 Ei ole kaduttanut hetkeäkään.
On kokemusta ystävästä jonka kanssa oli nuorena hauskaa, mutta sitten se vähitellen muuttui tuollaiseksi kuulusteluksi, tiukkasi työasiani ja lasteni kouluasiat. Kerran sitten tapaamisen jälkeen minua itketti hänen tunkeilunsa ja päsmäröintinsä. Päätin vähitellen lopettaa ystävyyden. En ole katunut. En vuosiin enää voinut hyvin hänen seurassaan.
Kerro hänelle, että loputtomasta kyseenalaistamisesta tulee paha mieli ja toivot että hän toimisi toisin.
Minulla ei ole ärsyttäviä ystäviä, ei ole koskaan ollut.
hän kyseenalaistaa alinomaa tekemisiäni ja valintojani. Joudun suorastaan puolustuskannalle ja väsyn, koska kysymykset ja inttämiset tulevat katkeamattomana ryöppynä: "Miksi sinä... Mikset sinä.. Minkä ihmeen tähden... Eikö olisi parempi... Minä tekisin..."
Ei kuulosta kunnioittavalta ystävyyssuhteelta vaan siltä, ettei hän kunnioita ja arvosta sitä millainen ihminen sinä olet ja millaisia ovat sinun mieltymyksesi ja kiinnostuksenkohteesi. Ei kannata olla kynnysmatto missään ihmissuhteessa.
Ystävyyssuhteet on niitä harvoja ihmissuhteita, joissa ei tarvitse sietää yhtään mitään perseilyä.
Ei ole pakko sietää. Jos olisin sinä Ap, kävisin hyvin rehellisen mutta rauhallisen keskustelun ystävän kanssa aiheesta. Kertoisin, että olet väsymässä tuohon tapaan ja avaisin tuntemuksia liikaa syyttelemättä. Jos tämä keskustelu ei siltikään auttaisi asiaan, ottaisin seuraavaksi etäisyyttä. Tai jos ystävä suuttuisi ja laittaisi itse välit poikki, aina parempi. On olemassa ihmisiä, jotka kestää myös sen että sovitaan suoraan ettei meillä taida enää ihan synkata. Mutta sitten on myös niitä, jotka on parempi ns. häivyttää elämästä koska draama on loputonta jos he eivät kykene katsomaan peiliin. Tee itse arvio, kumpaa tyyppiä tämä ystäväsi edustaa. Hyvät ystävät eivät tee tuollaista jatkuvasti tai heidän seura ei ole noin kuluttavaa, vaikkei täydellisiä ihmisiä olekaan. Aloittaisin kuitenkin omien rajojen vahvistamisesta ja suun avaamisesta, ellet ole jo varma päätöksestä.
Siskoni on juuri samanlainen kaikentietäjä.
En anna sen häiritä. Pistän valikoivan kuulon päälle.
Vierailija kirjoitti:
Siskoni on juuri samanlainen kaikentietäjä.
En anna sen häiritä. Pistän valikoivan kuulon päälle.
Sisko kuitenkin on sisko eikä vaan pelkkä ystävä.
Vierailija kirjoitti:
Ei jaksa samaa paskaa tuhannetta kertaa, vastaile itsellesi.
Anteeksi, kirjoitin tästä asiasta ensimmäisen kerran.
ap
Vierailija kirjoitti:
Oletko aapee täysipäinen?
En tiedä, mutta kiitos kaikille neuvoista. Olenkin miettinyt, että yrittäisin ottaa asian puheeksi. Yritän kerätä rohkeutta ja sanoa, että eikö voitaisi hyväksyä toistemme tavat toimia ilman, että niitä joutuu aina selittelemään. Ystävälläni on kuitenkin monta hyvää piirrettä ja meillä on ollut vuosien varrella myös mukabaa yhdessä, ja sen takia en haluaisi katkaista välejä. Mutta pakkohan tässä on ottaa asia puheeksi, koska olen usein ollut aivan uuvuksissa ikään kuin olisin kuulusteluissa.
ap
En siedäkään. Voimavarani eivät yksinkertaisesti vain enää riitä sellaiseen. On niin sanotulle ystävällekin parempi, että etsii itselleen sopivampaa seuraa eikä tuhlaa energiaansa siihen, että yrittää muuttaa minua mieleisekseen. Ihmiset eivät ole tuunausprojekteja ja joiltain tämä on ilmeisesti jäänyt ymmärtämättä.
Ei jaksa samaa paskaa tuhannetta kertaa, vastaile itsellesi.