Mitä ajattelet ihmisestä, joka ollut kotiäitinä kunnes nuorinkin lapsi yläkoulussa, ja sitten

Ihan helvetin sama. Suhtautumiseni muihin ihmisiin ei ole ihmisestä riippuvaa vaan minusta itsestäni. 

Että hänen lapsillaan ollut stressitön ja kiireetön varhaislapsuus, ja alakouluikä. 

Työkaverina suhtautuisin ystävällisesti ja asiallisesti, niin kuin kehen tahansa muuhunkin. Miksi pitäisi suhtautua jotenkin kummemmin?

En ajattelisi mitään erityistä hänestä.

Ihan sama minun kannaltani. Kunhan miettisin, onko tuo ihminen tarkistanut eläkekarttumaansa. Monelle ihmiselle tulee aikanaan täytenä yllätyksenä köyhä vanhuus.

Kuulostaa siltä että tämä herättää negatiivisia tunteita, miksi? 

Jos tämä työkaveri tulee ajallaan töihin, on asiallinen ja tekee työt sovitusti niin miksi hän on poikkeava? 

Elämäntilanteet vaihtelee. 

Ajattelisin, että laiskanpuoleinen eikä työ oikein kiinnosta. Mikäs siinä, jos on varaa.

Ajattelisin että onpahan melkoisen riskin ottanut, mutta että aivan mahtavaa, että on vielä noin pitkän viiveen jälkeen onnistunut työllistymään.

Vierailija kirjoitti:

Ajattelisin, että laiskanpuoleinen eikä työ oikein kiinnosta. Mikäs siinä, jos on varaa.

Osoittaisitko nämä ajatuksesi myös hänelle, vai käyttäytyisitkö kuitenkin häntä kohtaan ystävällisesti?

Vierailija kirjoitti:

Ajattelisin, että laiskanpuoleinen eikä työ oikein kiinnosta. Mikäs siinä, jos on varaa.

Miten tästä vastauksesta paistaa läpi supisuomalainen kateus...

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ajattelisin, että laiskanpuoleinen eikä työ oikein kiinnosta. Mikäs siinä, jos on varaa.

Osoittaisitko nämä ajatuksesi myös hänelle, vai käyttäytyisitkö kuitenkin häntä kohtaan ystävällisesti?

Ystävällisesti tietenkin, eihän tuossa mitään väärää sinänsä ole. Suhtautuminen riippuu tietysti siitä, minkälainen ihminen kyseessä. Kysyit nyt vaan ensiajatuksia noilla lähtökohdilla. Voihan kyse olla huipputyypistä ja vaikka kovasta duunaristakin.

Vierailija kirjoitti:

Ajattelisin, että laiskanpuoleinen eikä työ oikein kiinnosta. Mikäs siinä, jos on varaa.

Niin minäkIn ajattelen ja tunnen  yhden, junnasi kotirouvana kunnes mies otti eron kun lapset aikuisia. sitten pakon edessä teki palkkatukitöitä ja jäi heti eläkkeelle kun voi. Ei edes ammattia ollut hankkinut. Nykyään aina sopivan tilanteen tullen yrittää mollata exäänsä ja että lapset välittää hänestä enemmän ja kehuvat tekemiään ruokia.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ajattelisin, että laiskanpuoleinen eikä työ oikein kiinnosta. Mikäs siinä, jos on varaa.

Niin minäkIn ajattelen ja tunnen  yhden, junnasi kotirouvana kunnes mies otti eron kun lapset aikuisia. sitten pakon edessä teki palkkatukitöitä ja jäi heti eläkkeelle kun voi. Ei edes ammattia ollut hankkinut. Nykyään aina sopivan tilanteen tullen yrittää mollata exäänsä ja että lapset välittää hänestä enemmän ja kehuvat tekemiään ruokia.

 

Eiköhän exäänsä mollaa moni ihan koko ikänsä työssäkäynytkin. Että en näkisi tuon liittyvän kotona oloon. Ja ehkä kuitenkin hieman eri asia olla kotona kunnes kaikki lapset jo aikuisia kuin yläkouluikäisiä.

Vierailija kirjoitti:

Ajattelisin, että laiskanpuoleinen eikä työ oikein kiinnosta. Mikäs siinä, jos on varaa.

Juurikin näin. Ei taida työ maistua tällaiselle ihmiselle alkuunkaan. Monella työssäkäyvällä on kotona joka tapauksessa odottamassa samat siivoamiset, pyykkäämiset ja muut kotiaskareet oikeiden töiden lisäksi, mutta oikeita töitä tekevä ei vain suhtaudu kotiaskareisiin oikeana työnä. Asenne-ero on valtava.

Ei kaikkien tarvitse elää samalla tavalla. En ymmärrä, miksi tämä minua kiinnostaisi tai vaivaisi sen kummemmin tai vaikuttaisi suhtautumiseeni. Suhtaudun erittäin positiivisesti siihen, että naisetkin käyvät töissä ja saavat omaa rahaa ja itsenäisyyttä. Toisaalta ei siinä mitään kummallista ole, jos joku haluaa olla perheensä kanssa ja siihen on mahdollisuus. 

Onko sinulla ap minkäänlaista elämää?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ajattelisin, että laiskanpuoleinen eikä työ oikein kiinnosta. Mikäs siinä, jos on varaa.

Juurikin näin. Ei taida työ maistua tällaiselle ihmiselle alkuunkaan. Monella työssäkäyvällä on kotona joka tapauksessa odottamassa samat siivoamiset, pyykkäämiset ja muut kotiaskareet oikeiden töiden lisäksi, mutta oikeita töitä tekevä ei vain suhtaudu kotiaskareisiin oikeana työnä. Asenne-ero on valtava.

Mistä voit olla varma etteikö tällainen henkilö olisi ihan hyvä ja motivoitunut työntekijä?

Itselleni ainakin ihmisen persoona ja käytös ratkaisee, ei ammatti, titteli, työssäkäynti tai käymättömyys tms.

Jos hänellä on siihen mahdollisuus niin mikä ettei, perhe on tärkeämpi kuin työ. En itsenään olisi töissä näin paljon ellei olisi pakko. 

Meillä on yksi tälläinen tiimissä. Vastoinkäymisten kohdalla menee ihan palasiksi. Muut vetää rutiinilla ja skarppaa kriiseissä, tämä on aivan hysteerinen. 

Olemme monta kertaa pyytäneet, että hänet siirrettäisiin helpompiin tehtäviin.