Lue keskustelun säännöt.
Elämä on pelkkää suorittamista. Miten te jaksatte? (Uupunut äiti)
13.08.2025 |
Pakko purkaa sydäntä, kun tuntuu että seinät kaatuvat päälle. Olen 38v, kahden pienen lapsen äiti ja vaativassa asiantuntijatyössä (palkka n. 7500€/kk). Mieheni on myös hyväpalkkainen.
Meillä on omakotitalo hyvällä alueella Espoossa, mutta en ehdi nauttia siitä yhtään. Päivät ovat yhtä kaaosta. Aamulla lapset yksityiseen päiväkotiin (kunnan palveluiden taso ei riitä), sitten ruuhkassa toimistolle, illalla kotiin, ja sitten alkaa iltashow.
Olen niin väsynyt. Tuntuu, että vaikka rahaa tulee, elämänlaatu on huono. Siivooja käy vain kerran viikossa, joten paikat ovat aina sotkussa. Ruoanlaittoon ei ole aikaa, joten Wolt ja Foodora laulavat.
Joskus mietin, olisiko helpompaa vain jättäytyä pois työelämästä, mutta eihän se ole taloudellisesti mahdollista, jos haluaa ylläpitää tietyn elintason (matkat 3krt vuodessa, harrastukset, sijoitukset). Miten te muut selviätte tästä oravanpyörästä?
Kommentit (35)
Olemme akateeminen vela-pariskunta erityisasiantuntijatehtävisä enkä koe, että elämämme olisi suorittamista. Vinkkinä voisin antaa, että kannattaa tehdä irtiottoja arjesta usein - meillä ne ovat hotellilomia viikonloppuisin. Lisäksi kannattaa ulkoistaa tylsät jutut kuten ruuanlaitto ja siivous. Jää töiden jälkeen aikaa kaikkeen kivaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ongelmasi on se, että ajattelet sitä vain suorittamisena, etkä nauti siitä mitä teet.
En oo työelämässä. Jos saan töitä niin sit osa-aika
Jätä se iltashow miehelle ja nauti. Sillä jaksat.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vähennä työtunteja, ei sitä työtä ole pakko kokonaan lopettaa.
Toisaalta, voit vaan lopettaa sen helvetin suorittamisen, ota rennosti.
Ja ota se siivooja kaksi kertaa viikossa, teidän rahoissa se ei tunnu. Loput ajasta olette sitten sen sotkun keskellä mitä itse teette.
Ap sä oit nolo jos et tollasta pakettia saa pidettyä kasassa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Voisiko mies vaihtaa osa-aikaiseksi?
Anteeksi etukäteen, kuulostan nyt varmaan kamalalta, mutta...
Luojan kiitos tein lapset nuorena. Olen muutamia vuosia sinua vanhempi, mutta lapseni ovat jo täysi-ikäisiä, tai no, nuorin täyttää 18 loppuvuodesta.
Mulla on ihan käsittämätön vapaus nykyään. Huumaava suorastaan. Tuntuu että elän elämäni parasta aikaa. Teen mukavaa osa-aikatyötä 4 pv vkossa, rahaa on riittävästi, olen täysin vapaa menemään, harrastamaan, matkustelemaan ja nauttimaan elämästä. Ja menen, teen ja harrastankin paljon, kokeilen uusia juttuja ja opettelen uusia asioita.
Olen myös viimeisten parin vuoden aikana treenannut itseni elämäni kuntoon, olen pirteä, virkeä ja täynnä elämäniloa.
Juu, ei ollu aina tällaista, todellakaan. Olen käynyt läpi tuon minkä sinäkin, elämä tuntui pelkältä raskaalta ilottomalta puurtamiselta pallo jalassa.
Ehkä voit tästä ammentaa sen, että paremmat ajat ovat tulossa! Ja silloin, voi kuinka osaatkaan niitä arvostaa!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Oliko ihan pakko jättää ehkäisy pois ???? Pitää ottaa huomioon että kaikki myös kuolee kuin syntyy ettei kuvittele mitään.
Voi lapsiparkoja kun äiti on tuollainen ruikuttelija eikä osaa nauttia elämästä
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mikään ei ole ollut niin hirveä paikka, kuin yksityinen päiväkoti, jossa tein harkan. Ohi aiheen, mutta ihan vaan tiedoksi ettei se yksityinen aina välttämättä ole sitä miltä näyttää.
Olen valinnut kovan palkan sijasta kevyemmän työn..teen osa-aikaista työtä. Saan olla lasten kanssa enemmän, ehdin urheilla ja matkustella. Minulla on 4 lasta.
En suorita, vaan nautin elämästä. En tee joka päivä kotitöitä, vaan silloin kun jaksan ja huvittaa. Jos ei huvita niin en tee
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mikäs satutäti täällä tänään vauhdissa, toinen toistaan omituisempia ja absurdimpia provo aloituksia.
Jos asuisin itse omakotitalossa, niin ottaisin aupairin meille asumaan.
Raha on teidän kohdalla ratkaisu, vähennä siis työtunteja ja/tai palkkaa apua. Kannattaa olla iloinen että teille se on mahdollista!
Lopettamalla suorittamisen. Joidenkin terveys ei salli edes suorittamista tai liikaa sitä. Joidenkin rajojen tunnistaminen ja lepo, silloin kun voi ja pystyy.
Etkö saanut viimeksi tällä aloituksellasi itseäsi miellyttäviä vastauksia?
Provo mikä provo.
En kyllä ymmärrä miten te kaksi ette saa töiden jälkeen ruokaa tehtyä? Tilaatteko lapsille pilttiä woltilta? Tosin ette taida Espoossa asua vaan Porvoossa.
Nosto