Elämä on pelkkää suorittamista. Miten te jaksatte? (Uupunut äiti)

Tämä kavalsi provon:

Aamulla lapset yksityiseen päiväkotiin (kunnan palveluiden taso ei riitä),

Ei kukaan oikeasti kirjoittaisi noin. Liian osoittelevaa.

Ne foodoeat ja woltit on oksettavia- ja ap syöttää sitä paskaa lapsilleen!

Ap ei ole todellinen. Jos olisi, niin lakkaisi vaikka sijoittamista pariksi vuodeksi ja käyttäisi ne rahat kotiapuun. Ja jos ei matkoillakaan nauti, niin miksi lähteä ylipäätään. Ja mihin tuilla yksityisellä päivähoidolla viitattiin? Että.se on kauempana kuin kunnallinen?

Käy sääliksi ap ja hänen lapsensa.

Meillä oli kaksi lasta pienellä ikäerolla. Ei tukiverkkoja paitsi päiväkoti. Ei olisi jaksettu tuota rumbaa. Mies ollut aina tosi hyvätuloinen ja ehtinyt kerryttää omaisuutta. Minä olin akateeminen, jolla  jo työkokemusta ihan kivasti ennen lapsia. Lapset sain vähän yli kolmikymppisenä. Meillä ei ole avioehtoa. Jäin huonompituloisena pois työelämästä paitsi välillä tein osa-aikatyötä ja opiskelin. Lapsilla oli laadukas lapsuus harrastuksineen, lukuisine matkoineen, mökkeilyineen ja virikkeineen. Aina voitiin tehdä mitä haluttiin. Mies menestyi työssä, kun ei tarvinnut kotia hoitaa. Nyt lapset ovat jo melkein aikuisia, menestyviä ja tasapainoisia nuoria. Taloustilanne on tosi hyvä. Minullakin satojen tuhansien säästöt (sain myös perintöä) ja pienet sijoitukset. Taas olen vapaa tekemään töitä ja mitä haluan. 

Ja sit sä heräsit. Paska provo. 0/0.

Vierailija kirjoitti:

Ne foodoeat ja woltit on oksettavia- ja ap syöttää sitä paskaa lapsilleen!

Ai ruoka muuttuu huonoksi kuljetusfirman vaikutuksesta :D

Provo, mutta sanotaan nyt niin että höllentäkää sitä pipoa ettei kiristä liikaa. 

Porukka ottaa tosissaan?

Ap kirjoitti:

Pakko purkaa sydäntä, kun tuntuu että seinät kaatuvat päälle. Olen 38v, kahden pienen lapsen äiti ja vaativassa asiantuntijatyössä (palkka n. 7500€/kk). Mieheni on myös hyväpalkkainen.

Meillä on omakotitalo hyvällä alueella Espoossa, mutta en ehdi nauttia siitä yhtään. Päivät ovat yhtä kaaosta. Aamulla lapset yksityiseen päiväkotiin (kunnan palveluiden taso ei riitä), sitten ruuhkassa toimistolle, illalla kotiin, ja sitten alkaa iltashow.

Olen niin väsynyt. Tuntuu, että vaikka rahaa tulee, elämänlaatu on huono. Siivooja käy vain kerran viikossa, joten paikat ovat aina sotkussa. Ruoanlaittoon ei ole aikaa, joten Wolt ja Foodora laulavat.

Joskus mietin, olisiko helpompaa vain jättäytyä pois työelämästä, mutta eihän se ole taloudellisesti mahdollista, jos haluaa ylläpitää tietyn elintason (matkat 3krt vuodessa, harrastukset, sijoitukset). Miten te muut selviätte tästä oravanpyörästä?

Ei todellakaan ole pakko jaksaa. Ei tuo ole elämää, vaan kilpailua jostain mikä näyttää täydelliseltä elämältä toisten silmissä. Elämää täydellisissä kulisseissa joidenkin hyvin random ihmisten kehujen, tykkäysten ja arvostuksen varassa vaikka itseä ahdistaa niin, että kurkkua kuristaa. Vedä hetki happea, 2 viikkoa ilman töistä johtuvaa oravanpyörää, eikä myöskään mitään ulkomaan matkaa, joka on pakko suunnitella ylitäyteen ja suorittaa täysillä. Pari viikkoa kotona ihan rauhallisesti, hoidat ne pienet kotiaskareet ja muksut hoitoon, luet kirjaa, käyt kävelyllä, lataat akkuja. 

Höpö höpö.

Jos et pysty edes artikuloimaan mihin on uupunut, niin täysi trollihan tämä on. 

Kunnallisen palvelun taso ei riitä. Haha.

Olisiko kannattanut tehdä ne lapset aikaisemmin niin olisivat jo kohta kotoa pois muuttamassa? Tai sitten jättää ne tekemättä. Ei se nyt voi yllätyksenä tulla että elämä on sitten varmasti raskasta.

Voisiko ratkaisu tilanteeseesi olla esim: etätyöt, edes osittain (saisi ehkä tauolla tai äkkiä töiden lomassa heitettyä pyykit koneeseen ym, näin itse teen), lyhennetty, esim. 80% työaika, tuskin taloutenne siihen kaatuisi, kauppakassipalvelu/ruuan kotiin tilaus, lasten harrastusten määrän kohtuulistaminen tai edes niin että harrastukset molemmilla lapsilla samana päivänä. Hyväksyminen, että koti ei ole tiptop tai edes siisti.

En usko, että aloitus ja sen naurettava valitus olisi totta.  Helppo ratkaisu on palkata kodinhoitaja. Johan tuolla palkalla on varaa.

Sen vain sanon, että jos jakun ap:n tapaisia äitejä on olemassa, säälin lapsia ja heidän oloja materiaalista huolimatta.

0/5

Todella naivi aloitus ylemmyydentuntoineen ja pikku detaljeineen. Jopa tarkat tulot kerrottu. Ja jotkut vielä uskovat näitä.