Yksin yksin yksin
Yksinolo on käynyt tutuksi. Meneehän tämä elämä näinkin.
Silti välillä, hetkellisesti tulee mieleen, miten erilaista kaikki olisi kumppanin kanssa.
Siis se, miltä elämä tuntuisi, elämä itsessään.
Nyt suoritan elämää, toimitan asioita. Olen ikään kuin töissä itselleni. Eikä sitten muuta.
Kumppani toisi elämään syvemmän sisällön. Kaikki muu on vain puuhastelua, suoritteita.
- Jatkan yksinoloa.
Kommentit (6)
Minullakaan ei ole kumppania. En ole seurustellut kymmeneen vuoteen.
Lapset lähtivät kavereidensa kanssa ja tulevat myöhään.
Koirallekin olen allerginen.
Taidan alkaa pesemään ikkunoita.
Mitä sinä Ap teet?
Ei kukaan halua kiviriippaa. Mee ylikselle. Sieltä saat täsmäneuvoja.
Ja minulla on kumppani ja lapset ja välillä mietin millaista olisi elää yksin, ilman kumppania. Lapsistani en luopuisi ikinä. Tosin ovat jo muutaman vuoden kuluttua täysi-ikäisiä.
Olen ollut "varattu" 18-vuotiaasta alkaen melkein aina tänne 46-vuotiaaseen saakka. Väliin mahtunut parikymppisenä muutaman kuukauden sinkkujaksoja.
En sitten tiedä kummin kivempi, yksin vai erikseen.
Vierailija kirjoitti:
Yksin oon hullu.
Vähän yrittämällä olet sitä myös seurassa! Tsemppiä siihen!
Kyllä se kumppani voi tuoda aika paljon myös erittäin negatiivisia asioita. Siis heteronaiselle nyt ainakin.