Muistoja 80-luvun ja 90-luvun alun koulusta!

ja hiiop!

Tytöt ihailivat niitä tupakkipaikan koviksia jännäpoikia. Ja kiltit pojat katselivat sivummalla hiljaa

Elämän parasta aikaa. Opettajat oli auktoriteetteja, ruoka oli maittavaa ja liikunta yksi lempiaineistani. 

Vierailija kirjoitti:

Tytöt ihailivat niitä tupakkipaikan koviksia jännäpoikia. Ja kiltit pojat katselivat sivummalla hiljaa

Mikään ei ole muuttunut.

Jotkut opettajat piti kuria ja heitä arvostettiin mutta sitten ruotsin tunnit oli ihan järkyttäviä. kokeissa luntattiin ihan törkeesti toisilta vaikka maikka näki ja tunneilta poistuttiin ikkunan kautta. aivan järkyttävää menoa näin jälkikäteen ajatellen. tämä siis kasarilla eräässä pohjois-helsinkiläisessä koulussa.

Opettajat olivat auktoriteetteja, ruoka oli pahaa ja inhosin liikuntatunteja.

Aavikon hiekkademonin palvonta oli pakollista. Hiekkademonin lepyttelyä oli luvassa heti kahdeksalta aamulla, jolloin aamunavaukseksi kajahti ämyreistä kulttijohtajan lausumana hiekkademonin propagandaa. "Kaunis on aamu ja siksi Jeesus sitä Jeesus tätä, hän tulossa on, kyllä ihan pian. Lausukaamme yhdessä uskontunnustus, kaikki mukaan. Isä meidän jok..." Ja kauhulla katselin kun luopiot maanpetturit: luokkatoverini, joita ystäviksi luulin, nousivat seisomaan ja lausuivat ulkomuistista aavikon harhaoppien psykoottisia mölinöitä kuin teuraalle saatettavat lampaat. Niin tahdottomia teuraseläimiä en ole sen koommin nähnyt.

Päivä ei ollut vielä ohi ja luvassa oli lisää maanpettureiden propagandaa. Ennen kuin sai syödäkseen, täytyi jokaisen lepyttää hiekkademonia yksinkertaisella loitsulla. Jälleen kerran katselin "ystäviäni" kauhulla ja inholla. Luopiot maanpetturit. Hiekkademoni ei ole edes oikea jumala. Se vaan teeskentelee olevansa. Lampaat teuraalle.Oli siis kaaoksen ja kapinan aika: viskasin tarjottimen kohti kulttijohtajaa ja kippasin pulpetin nurin samalla huutaen "lampaat maanpetturit luopiot te maksatte virheistänne vielä!" 

Löysin itseni rehtorin kansliasta puhuttelusta. "Hiekkademonin palvonta kuuluu opetussuunnitelmaan. Soitan äidillesi puhelun."

Te luopiot maksatte vielä Jumalille teoistanne.

80-luvun alussa olin ala-asteella pienessä kyläkoulussa. Mukavaa aikaa se oli. Ruoka oli hyvää, kavereiden synttärit (ja omatkin) olivat kivoja tapahtumia ja niin edelleen.

Yläasteen kävin noin 500 oppilaan koulussa. Sieltä jäivät hyvät muistot. Rock oli hyvin esillä eri muodoissaan kaikessa toiminnassamme. Meillä oli kannustava musiikinopettaja, ja bänditoiminta oli siihen aikaan aktiivista.

Muut kouluaineet olivat niitä tavallisia, tunneilla joskus meluttiin ja niin edelleen. Ruoka oli ihan hyvää. Tupakkipaikalla oli sekä tyttöjä että poikia, ja olihan se hauskaa, kun piti äkkiä tumpata, jos välkkävalvoja sattui lähestymään.

Jokaisen koulupäivän haluan upottaa päästäni. Onneksi voin nauraa kaikelle ja jättää taakse. Opet oli ok ja helppoja.

Siihen aikaan monen sadan yläkoulussa oli 5-6 tyyppiä ns. tarkkailuluokalla ja muut oli ihmisiksi. Koulun sääntöjä noudatettiin ja luokissa oli opiskelurauha. Arvokkaampaa väkeä näki vain joskus kuvina kirjoissa.

Ruoka oli pahaa ja opettaja saattoi pakottaa syömään pahanmakuista ruokaa. 

Eräs opettaja kuristi oppilaan seinällä kurkusta roikottaen siniseksi. Kotona asiasta valittaessaan oli saanut vielä selkäänsä. Ketään ei uhkailtu oikeudella.