Lue keskustelun säännöt.
Miten jotkut perheet onkin niin täydellisiä
03.08.2025 |
Onnellinen avioliitto, hyvin koulutetut ja varakkaat vanhemmat ja lapset fiksuja ja pääsevät tietenkin hyviin opiskelupaikkoihin ja juuri sinne minne haluavatkin, kaunis koti ja ihastuttava idyllinen kesäpaikka, kaikinpuolin tasapainoinen elämä. Miten jotkut saa kaikki hyvät asiat elämässä.
Kommentit (28)
Vierailija kirjoitti:
Rento työ on kaiken avain
Mä epäilen että se varakkuus on se joka mahdollistaa aika paljon. Kyllä se raha vaan tuo myös onnea.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Nuo on ulkosia asioita. Luettelit vain niitä, mikä on virhe.
Sisäiset asiat on niitä, jotka merkitsee eniten.
Toki joitain ulkosia on hyvä olla kunnossa, mutta valitettavasti esim koulutus eo kerro ihmisen onnellisuudesta tai tasapainosta.
Kyllä melko usein ns. täydellistenkin perheidyllien taustalta paljastuu kaikenlaista vähemmän kivaa. Mutta tiedän kaverin kautta yhden perheen, jossa tosin vanhemmat eronneet ja äidille tullut uusi puoliso, mutta kuitenkin siinä porukassa tuntuu kaikki onnistuneen. Äidillä hyviä töitä, joihin lapset aikuistuessaan päässeet saamaan jalkaa ovenrakoon, ulkomaanreissuja, hyvää ulkonäköä (eli itsevarmuutta ja paljon kavereita), kiva peritty kesäpaikka meren rannalla, lapsilla menestyvät ja hyvännäköiset puolisot ja kaikki saaneet lapsia, ne äidin avulla käynnistyneet urat saaneet hienoa jatkoa... Ja toki he kaikki on todella mukavia ihmisiä, joista kaikki pitävät.
Me olemme tuollainen perhe. Ja olemme kiitollisia kaikesta hyvästä, jonka olemme saaneet.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Rento työ on kaiken avain
Mä epäilen että se varakkuus on se joka mahdollistaa aika paljon. Kyllä se raha vaan tuo myös onnea.
Ei tuo:)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mun naapurissa on tuollainen perhe. Kai he ovat ansainneet kaiken onnen. Meidän perheellä taas on kaikki huonosti.
Vierailija kirjoitti:
Kyllä melko usein ns. täydellistenkin perheidyllien taustalta paljastuu kaikenlaista vähemmän kivaa. Mutta tiedän kaverin kautta yhden perheen, jossa tosin vanhemmat eronneet ja äidille tullut uusi puoliso, mutta kuitenkin siinä porukassa tuntuu kaikki onnistuneen. Äidillä hyviä töitä, joihin lapset aikuistuessaan päässeet saamaan jalkaa ovenrakoon, ulkomaanreissuja, hyvää ulkonäköä (eli itsevarmuutta ja paljon kavereita), kiva peritty kesäpaikka meren rannalla, lapsilla menestyvät ja hyvännäköiset puolisot ja kaikki saaneet lapsia, ne äidin avulla käynnistyneet urat saaneet hienoa jatkoa... Ja toki he kaikki on todella mukavia ihmisiä, joista kaikki pitävät.
Määrittele"menestys" Taitaa tuo"menestyksen" konsepti olla apinoitu jenkeistä copy pastella kuten kaikki muutkin typeryydet.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Me olemme tuollainen perhe. Ja olemme kiitollisia kaikesta hyvästä, jonka olemme saaneet.
Ette ole:)
Vierailija kirjoitti:
Nuo on ulkosia asioita. Luettelit vain niitä, mikä on virhe.
Sisäiset asiat on niitä, jotka merkitsee eniten.
Toki joitain ulkosia on hyvä olla kunnossa, mutta valitettavasti esim koulutus eo kerro ihmisen onnellisuudesta tai tasapainosta.
Ei kaikilla tuollaisilla perheillä aina välttämättä ole jotain synkkiä luurankoja kaapissa vaan ihan todella on olemassa varakkaita perheitä jotka ovat onnellisia ja tasapainoisia. Tunnen sellaisen perheen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tunnen yhden täydellisen perheen. Lisäksi ovat vieraanvaraisia ja ihania ja fiksuja ihmisiä.
Tuollaisen perheen lapset ovat kermaperseitä, jotka eivät ole koskaan nähneet oikeaa elämää.
Kaverini isä puukotettiin ryyppyremmissä kaverini ollessa 11v, hänen äitinsä joi itsensä hengiltä muutaman vuoden päästä, kaveri oli tuolloin jo lastenkodissa. Hän vältti nuorena juuri ja juuri linnareissun ajauduttuaan pahoille teille. Se mies on nähnyt oikeaa elämää, joista noilla niuhottavilla kermaperseillä ei ole hajuakaan.
Oikea elämä on koulinut hänestä leppoisan ja muita tuomitsemattoman ihmisen, joka ymmärtää arvostaa muuta kuin sitä rahaa. Nuo kermaperseet ovat tyhjästä niuhottajia, olen tavannut sellaisia ja heistä huomaa jo ensi tapaamisella että mitään oikeaa elämää eivät ole nähneet.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Nuo on ulkosia asioita. Luettelit vain niitä, mikä on virhe.
Sisäiset asiat on niitä, jotka merkitsee eniten.
Toki joitain ulkosia on hyvä olla kunnossa, mutta valitettavasti esim koulutus eo kerro ihmisen onnellisuudesta tai tasapainosta.
Ei kaikilla tuollaisilla perheillä aina välttämättä ole jotain synkkiä luurankoja kaapissa vaan ihan todella on olemassa varakkaita perheitä jotka ovat onnellisia ja tasapainoisia. Tunnen sellaisen perheen.
Väärin:) Heillä on synkät luurangot kaapissa, mutta eivät kerro niistä sinulle, todennäköisesti ne kulissit kätkevät sisäänsä insestiä ja perheväkivaltaa. Ihan niiko Menendezin perhe.
Ei kaikilla tuollaisilla perheillä aina välttämättä ole jotain synkkiä luurankoja kaapissa vaan ihan todella on olemassa varakkaita perheitä jotka ovat onnellisia ja tasapainoisia. Tunnen sellaisen perheen.
-Sinulta meni nyt pointti ohi. Ei ole hyvä luokitella esim (ns perityn) koulutustaustan tai työn perusteella ketään paremmaksi. Saati perityn rahan tms. Parempi on puhua esim, miten joillain perheillä on asiat niin hyvin, ovat hyviä ja tasapainoisia ihmisiä jne. Nuo ovat sisäisiä asioita. Ulkoiset asiat mittaa aika vähän eikä kerro tarpeeksi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Oikeastiko olette sitä mieltä, että joku ulkonäkö ja hyvä perhe auttaa elämässä? Jos tämä olisi totta, niin minun pitäisi ilmeisesti sitten olla naimisissa miljonäärin kanssa ja asua kartanossa sekä olla monta lasta. Eikä yksinäinen, onneton ja sinkku, niin kuin olen ollut nyt, ikuisesti ja aina.
Vierailija kirjoitti:
Ei kaikilla tuollaisilla perheillä aina välttämättä ole jotain synkkiä luurankoja kaapissa vaan ihan todella on olemassa varakkaita perheitä jotka ovat onnellisia ja tasapainoisia. Tunnen sellaisen perheen.
-Sinulta meni nyt pointti ohi. Ei ole hyvä luokitella esim (ns perityn) koulutustaustan tai työn perusteella ketään paremmaksi. Saati perityn rahan tms. Parempi on puhua esim, miten joillain perheillä on asiat niin hyvin, ovat hyviä ja tasapainoisia ihmisiä jne. Nuo ovat sisäisiä asioita. Ulkoiset asiat mittaa aika vähän eikä kerro tarpeeksi.
Missä luokittelin paremmaksi?
Olen miettinyt samaa. Elämä on epäreilua. Toisilla kaikki menee alusta asti hyvin: löytyy rakastava puoliso, on älyä ja pääsee opiskelemaan nopeasti, on ehkä vanhemmat, jotka vielä auttaa silloin kun on vasta nuori aikuinen. Lapset on sopuisa, helposti kasvatettava, kilttejä ja hyväkäytöksinen.
Ehkä vielä peritään vähän rahaa ja kesäpaikka. Kaikki on vaan todella helppoa.
Sitten on toisia, kenellä menee alusta asti kaikki pieleen. Ei ole rakastavaa kotia eikä tukea sieltä. Ei löydy NS. Hyvää puolisoa jne.
Enkä usko siihen, että jokainen on oman onnensa seppä. Sattumasta kaikki on kiinni. Toki voi aina yrittää tyytyä siihen, mitä on.
Ylempänä oli, että toiset ehkä on ansainnut kaiken sen hyvän, mitä heillä on. Miksi ei kaikki ansaitsisi hyvää?
Nää täydelliset perheet Täydellisine IG- ja Facebooko kulissi kuvineen on vain teatteria. Totuus voi olla ihan mitä vaan.
Myös hyvissä perheissä on pinnan alla kaikenlaista. Itse olen ns. hyvästä, sivistyneestä ja varakkaasta perheestä. Ongelmia on ollut aina. Esim. sisarukseni ovat olleet narsistisia, huippukateellisia, jopa väkivaltaisia, jotka jopa inhonneet minua. Ja tämä kaikesta hyvästä kasvatuksesta huolimatta.
Vierailija kirjoitti:
Tuollaisen perheen lapset ovat kermaperseitä, jotka eivät ole koskaan nähneet oikeaa elämää.
Kaverini isä puukotettiin ryyppyremmissä kaverini ollessa 11v, hänen äitinsä joi itsensä hengiltä muutaman vuoden päästä, kaveri oli tuolloin jo lastenkodissa. Hän vältti nuorena juuri ja juuri linnareissun ajauduttuaan pahoille teille. Se mies on nähnyt oikeaa elämää, joista noilla niuhottavilla kermaperseillä ei ole hajuakaan.
Oikea elämä on koulinut hänestä leppoisan ja muita tuomitsemattoman ihmisen, joka ymmärtää arvostaa muuta kuin sitä rahaa. Nuo kermaperseet ovat tyhjästä niuhottajia, olen tavannut sellaisia ja heistä huomaa jo ensi tapaamisella että mitään oikeaa elämää eivät ole nähneet.
Oikeaa elämää? Kyllä on eletty aika marginaalissa. Hienoa, ettei ole lähtenyt/joutunut vanhempiensa tielle, kuten helposti käy. Ei kaikkea tarvitse käydä pohjamudan kautta.
Minä taas tiedän entisen naapurin, joka oli paikkakunnalla arvostettu yrittäjä useammassa polvessa. Yksi neljästä lapsesta oli jonkin sortin boheemi muusikko, pyöriskeli kaupungin muusikko-ja teatteripiireissä. Perheen varakkuus mahdollisti sen, kuoli reiluna nelikymppisenä yliannostukseen. Muut lapset tekevät ihan tavallisia töitä. Siskonpoikansa piti enoaan idolina ja näyttää olevan asunnoton narkki. Onko niin, että nämä, jotka huolehtivat asioistaan ja perheistä ovat niitä kermaperseitä ja tämä yksi, edesmennyt eli sitä OIKEAA elämää? Kaikilla oli samat lähtökohdat. Mahdollisista kaapissa olleista luurangoista en tiedä.
Rento työ on kaiken avain