Kiusaajat pärjää parhaiten elämässä
Kommentit (33)
Työssäkäyvät pärjää elämässä paremmin. Mene töihin.
Juu. Suvussa sen on myös huomannut että kiusaaja pärjää aika hyvin. Me muut piipitämme hiljaisesti nurkassa.
Vierailija kirjoitti:
Hmm, jos mietin kouluaikaisia kiusaajia niin en kyllä sanoisi. Ellei pienituloisuus, tuilla eläminen, elämäm koululaisuus ja ihmissuhdeongelmat ole pärjäämistä.
Rehellisesti en tiedä miten heillä menee, mutta toivottavasti huonosti
Vierailija kirjoitti:
Hmm, jos mietin kouluaikaisia kiusaajia niin en kyllä sanoisi. Ellei pienituloisuus, tuilla eläminen, elämäm koululaisuus ja ihmissuhdeongelmat ole pärjäämistä.
Minun kiusaajat ovat kovalla palkalla töissä. Huippuammattilaisia tai johtajia.
Psykopaatit pärjäävät hyvin. Hallitsevat työmarkkinoilla tarvittavan pelaamisen. Heitä ei omatunto kolkuta eikä murheet paina.
P on oikeassa. Heikot valittajat eivät koskaan ole pärjänneet.
Lue tätä foorumia ajatuksella. Oletko oikeassa vai et? Et ole ap.
Vierailija kirjoitti:
Hmm, jos mietin kouluaikaisia kiusaajia niin en kyllä sanoisi. Ellei pienituloisuus, tuilla eläminen, elämäm koululaisuus ja ihmissuhdeongelmat ole pärjäämistä.
Samaa ajattelen. Moni oman nuoruuteni aikainen koulukiusaaja kuolikin 30-30V iässä. Osa oman käden jautta. Vankilassakin osa istui.
Vierailija kirjoitti:
Hmm, jos mietin kouluaikaisia kiusaajia niin en kyllä sanoisi. Ellei pienituloisuus, tuilla eläminen, elämäm koululaisuus ja ihmissuhdeongelmat ole pärjäämistä.
Jos mietin kouluaikaisia kiusaajia, niin pahin heistä meni oikeustieteelliseen ja johtamaan turkulaista turvakotia. Karma tosin osui ja hän kuoli nelikymppisenä syöpään.
Useimmat itseasiassa varsin oikeassa, tapa kertoa vain väärä.
Vierailija kirjoitti:
Valittajat pärjää aina huonoiten.
Valittaja = kiusattu
Joo, kyllä usein on näin. Tulee sosiaalisia pelkotiloja, ahdistuneisuutta, traumoja, takaumia, uniongelmia, alemmuuddntunnetta. Harva pystyy jostain kaivamaan itseluottamuksen jolla ponnistaa elämässä eteenpäin, ei läheskään kaikki.
Vierailija kirjoitti:
Psykopaatit pärjäävät hyvin. Hallitsevat työmarkkinoilla tarvittavan pelaamisen. Heitä ei omatunto kolkuta eikä murheet paina.
Eivät pärjää. Psykopaatit käyttäytyvät impulsiivisesti eivätkä tunne pelkoa, mikä saa heidät ottamaan kohtuuttomia riskejä. Psykopaatit ovat myös hyvin elämyshakuisia, koska heissä ei helposti herää tunteita. Psykopaatti on ennemmin syrjäytynyt kuin pärjääjä. Jos et usko, niin googlaa, mitä Hannu Lauerma sanoo psykopaateista.
Todennäköisemmin se kiusaaja ja hänen lähellä olevat ihmiset päinvastoin kärsii vaikka työuralla menisi miten lujaa. Joskus kiusaaja voi toki kasvaa ihmisenä mutta ainakin oman koulun kiusaajat on nyt vanhemmiten päätyneet deekuiksi tai vähintään eroamaan enkä oo nähny että heitä kukaan erityisesti arvostaisi.
Meidän entisen koulun kiusaajan vanhemmat oli serkkuja keskenään. Kyllä siitä huomasi, miten siinä suvussa oli niitä serkkuja jo vuosisatoja.
Toinen kiusaaja oli jonkun pubiruusun huostaanotettu tytär jonka isältä lienee lorahtanut kusista spermaa tätä tehdessä.
Olisko vaan, niin että toisten menestymisestä uhriutumisella ei pärjää.
No jos lukee psykopatiasta, niin selviää, että maailmamme pyörii psykopaattien säestyksellä.
Työelämää seurattuaan on päätynyt siihen, että kiusaajat on myös parhaita näyttelijöitä.
Ne vaihtavat roolia sen mukaan, että kenelle puhuvat.
Toimitusjohtaja saa sen parhaan esityksen, muut saa hyvän esityksen ja kilpailijat saavat sen selkään puukotuksen.
Hmm, jos mietin kouluaikaisia kiusaajia niin en kyllä sanoisi. Ellei pienituloisuus, tuilla eläminen, elämäm koululaisuus ja ihmissuhdeongelmat ole pärjäämistä.