Miten voi olla niin vaikea ymmärtää, että kaikille ei tule liikunnasta endorfiineja, ja ihmisten geenit myös lihomisen osalta ovat erilaisia

En varsinaisesti edes toivo keskustelua näistä, mutta kummastakin keskustelusta tuntuu puuttuvan monipuoliset näkökulmat. 

 

Jälkimmäisestä tiedän jotain itsekin, olen ollut pyöreä lapsi jo 70-luvulla, vaikka perheessä syötiin terveellisesti ja liikuttiin aktiivisesti. Painonhallinta on ollut hankalaa ja työlästä koko ikäni, ja nyt yli viisikymppisenä aloitin suun kautta otettavan painonhallintalääkkeen pienimmällä annoksella. Se on ollut game changer ruokahalun hillinnän osalta ja ehkä lääkkeellä on myös muita vaikutuksia aineenvaihduntaan. Paino putoaa ponnistelematta ja ilman nälkää puolisen kiloa viikossa eli sopivan hitaasti ikään nähden ja pudotuksen jälkeistä aikaa ajatellen. Olenkin miettinyt, toimiiko niillä, joilla painonhallinta on luonnostaan helppoa, elimistö luonnostaan näin? Lääke vähentää ruokahalua merkittävästi, mutta ei vie esimerkiksi mielitekoja kokonaan pois. Raskasta ruokaa ei pysty syömään liikaa ja muutenkin pienestä annoksesta tulee sopivasti täyteen. Olen tajunnut, että mulla on luonnostaan suuri ruokahalu ja nopeasti tyhjenevä vatsa, vaikka olen aina syönyt terveellisesti, määrät ovat olleet liian suuria. Tämä siis leikki-ikäisestä lapsesta saakka. Ja lääkkeestä ajattelen, että olen tarvittaessa valmis syömään sitä loppuikäni ylläpitoannoksella tai aika ajoin. Niin erilaista tämä on.

 

On myös käynyt ilmi, että elimistöni hyödyntää erilaiset aineet aika tehokkaasti, kun erilaisista lääkkeistä riittää 1/4 - 1/2 x annostus toivottuun vaikutukseen (koskee paitsi painonhallintalääkettä myös tulehduskipulääkkeitä, estroa ja kolesterolilääkettä). Olisi mielenkiintoista tietää, koskeeko sama myös ravintoaineita ja energiaa, onko tässäkin ihmisten välillä merkittäviä eroja, miten elimistö hyödyntää ne?