Lue keskustelun säännöt.
Mistä Amerikkaan tuli "avoin arkku"-perinne ja miksi Suomessa ei sitä ole?
Kommentit (12)
Ei se ole vain Amerikassa. Kyllä sitä Suomessakin on, erityisesti ortodokseilla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Etkö ole koskaan käynyt katsomassa vainajaa ennen siunaustilaisuuden alkua? Itse en ole, mutta moni vanhempi sukulainen on käynyt.
Sotavuosina siitä luovuttiin Suomessa, sattuneesta syystä.
Suomessa usein katsotaan vainajaa silloin kun hänet siirretään sairaalan kylmiöstä kappeliin, tai mikä paikka se kullakin paikkakunnalla on jossa vainajaa säilytetään arkussa hautajaisiin asti.
On sellainen perinne Suomessakin. Vainajan näyttö on yleensä ruumishuoneella ennen siunausta (korona-aikana se kiellettiin, ihan kuin tauti olisi tarttunut kuolleesta eläviin), ja isoäitini arkku oli auki kappelissa ennen kuin siunaustilaisuus alkoi, vaikka emme olekaan ortodokseja.
Kävin katsomassa myös kuollutta isääni ennen kuin hänet vietiin krematorioon.
Tyttäreni arkku oli suljettu, koska ruumiinavaus.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Sotavuosina siitä luovuttiin Suomessa, sattuneesta syystä.
No miksei Jenkeissä?
Meillä oli ortodoksihautajaisissa arkku aluksi auki ja lähisuku kävi arkun äärellä hyvästelemässä vainajan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
On sellainen perinne Suomessakin. Vainajan näyttö on yleensä ruumishuoneella ennen siunausta (korona-aikana se kiellettiin, ihan kuin tauti olisi tarttunut kuolleesta eläviin), ja isoäitini arkku oli auki kappelissa ennen kuin siunaustilaisuus alkoi, vaikka emme olekaan ortodokseja.
Kävin katsomassa myös kuollutta isääni ennen kuin hänet vietiin krematorioon.
Tyttäreni arkku oli suljettu, koska ruumiinavaus.
Mieheni isä ja hänen tätinsä avattiin ja kyllä heidät sai nähdä avauksen jälkeen. Vaikka isällään oli oikeuslääketieteellinen ruumiinavaus
Miehen isällä ei näkynyt mitään jälkiä avauksesta. Miehen tädillä näkyi hieman ompelun jälkiä hiusrajassa sivulla ja hieman keskemmällekin.
Vierailija kirjoitti:
Sotavuosina siitä luovuttiin Suomessa, sattuneesta syystä.
Mun isoisä kuoli vuonna 1944 keväällä, jolloin sota oli vielä meneillään. Kyllä oli arkku auki.
Tosin oli ollut ortodoksi ja kääntynyt luterilaiseksi 20 vuotta ennen kuolemaansa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Koska luterilaisuudessa ihminen tahdotaan pyyhkiä näkymättömiin. En ole myöskään koskaan pitänyt tästä tavasta pukea vainaja kuolinpaitaan puvun sijaan. Se tuo mieleen jonkun kollektiivin jossa kuollut puetaan siihen mitä valtio antaa. Kaikki yhtä sielutonta kuin 70- luvun betonikirkko arkkitehtuuri eikä luterilaiset kirkot. Jotka eivät ole olleet ennen katolisia ole kauneudella pilattuja. Jotenkin tulee mieleen kertooko tämä tyhjyys myös sielun tilasta. Eihän hautausmaallakaan saa olla poikkeavaa hautakiveä. Suomen evlut kirkolle muistutan ihmisten olevan tasa-arvoisia vasta Tuomionpäivänä kun tämä maailma loppuu.
Uskon lääkärin kuolintodistusta, joten ei ole tarvis itse nähdä. Pelkkä ruumis ei ole enää se ihminen joka jää muistoihin.
Sitä on Suomessa ortodoksien keskuudessa. Heillä on myös jalat alttaria kohden. Nuo ovat uskontoon liittyviä juttuja.