Mistä Amerikkaan tuli "avoin arkku"-perinne ja miksi Suomessa ei sitä ole?

Sitä on Suomessa ortodoksien keskuudessa. Heillä on myös jalat alttaria kohden. Nuo ovat uskontoon liittyviä juttuja.

Ei se ole vain Amerikassa. Kyllä sitä Suomessakin on, erityisesti ortodokseilla.

Etkö ole koskaan käynyt katsomassa vainajaa ennen siunaustilaisuuden alkua? Itse en ole, mutta moni vanhempi sukulainen on käynyt. 

Sotavuosina siitä luovuttiin Suomessa, sattuneesta syystä.

Suomessa usein katsotaan vainajaa silloin kun hänet siirretään sairaalan kylmiöstä kappeliin, tai mikä paikka se kullakin paikkakunnalla on jossa vainajaa säilytetään arkussa hautajaisiin asti.

On sellainen perinne Suomessakin. Vainajan näyttö on yleensä ruumishuoneella ennen siunausta (korona-aikana se kiellettiin, ihan kuin tauti olisi tarttunut kuolleesta eläviin), ja isoäitini arkku oli auki kappelissa ennen kuin siunaustilaisuus alkoi, vaikka emme olekaan ortodokseja.

Kävin katsomassa myös kuollutta isääni ennen kuin hänet vietiin krematorioon.

Tyttäreni arkku oli suljettu, koska ruumiinavaus.

Vierailija kirjoitti:

Sotavuosina siitä luovuttiin Suomessa, sattuneesta syystä.

No miksei Jenkeissä?

Meillä oli ortodoksihautajaisissa arkku aluksi auki ja lähisuku kävi arkun äärellä hyvästelemässä vainajan. 

Vierailija kirjoitti:

On sellainen perinne Suomessakin. Vainajan näyttö on yleensä ruumishuoneella ennen siunausta (korona-aikana se kiellettiin, ihan kuin tauti olisi tarttunut kuolleesta eläviin), ja isoäitini arkku oli auki kappelissa ennen kuin siunaustilaisuus alkoi, vaikka emme olekaan ortodokseja.

Kävin katsomassa myös kuollutta isääni ennen kuin hänet vietiin krematorioon.

Tyttäreni arkku oli suljettu, koska ruumiinavaus.

Mieheni isä ja hänen tätinsä avattiin ja kyllä heidät sai nähdä avauksen jälkeen. Vaikka isällään oli oikeuslääketieteellinen ruumiinavaus  

Miehen isällä ei näkynyt mitään jälkiä avauksesta. Miehen tädillä näkyi hieman ompelun jälkiä hiusrajassa sivulla ja hieman keskemmällekin. 

Vierailija kirjoitti:

Sotavuosina siitä luovuttiin Suomessa, sattuneesta syystä.

Mun isoisä kuoli vuonna 1944 keväällä, jolloin sota oli vielä meneillään. Kyllä oli arkku auki.

Tosin oli ollut ortodoksi ja kääntynyt luterilaiseksi 20 vuotta ennen kuolemaansa. 

Koska luterilaisuudessa ihminen tahdotaan pyyhkiä näkymättömiin. En ole myöskään koskaan pitänyt tästä tavasta pukea vainaja kuolinpaitaan puvun sijaan.  Se tuo mieleen jonkun kollektiivin jossa kuollut puetaan siihen mitä valtio antaa. Kaikki yhtä sielutonta kuin 70- luvun betonikirkko arkkitehtuuri eikä luterilaiset kirkot. Jotka eivät ole olleet ennen katolisia ole kauneudella pilattuja. Jotenkin tulee mieleen kertooko tämä tyhjyys myös sielun tilasta.   Eihän hautausmaallakaan saa olla poikkeavaa hautakiveä. Suomen evlut kirkolle muistutan ihmisten olevan tasa-arvoisia vasta Tuomionpäivänä kun tämä maailma loppuu. 

Uskon lääkärin kuolintodistusta, joten  ei ole tarvis itse nähdä.  Pelkkä ruumis ei ole enää se ihminen joka jää muistoihin. 

Mammani arkku oli auki kotipihallaan -60 luvulla.

Vierailija kirjoitti:

Mammani arkku oli auki kotipihallaan -60 luvulla.

Olemme siis ev lut kirkossa.

On ollut ennen vanhaan. Mulla on vanhoja valokuvia jotka on otettu arkussa makaavasta vainajasta ja kyseessä ihan luterilaiset ihmiset. 

Luulisin, että sodan takia tuo perinne on kadonnut, kun rintamalta on tuotu vainajia joiden arkut on ollut parempi pitää kiinni ja se on vaan jäänyt tavaksi 

Vierailija kirjoitti:

Mammani arkku oli auki kotipihallaan -60 luvulla.

Laitettiin kiinni kuitenkin 70-luvulla?

Mietin tätä samaa viimeksi eilen, kun katsoin Mullan alla-sarjaa. Olen siis siinä käsityksessä, että Yhdysvalloissa ja varmaan monessa muussakin paikassa vainajat palsamoidaan ja meikataan mahdollisimman elävän näköiseksi. Itsestä se tuntuu todella vieraalta, ikään kuin kuolema yritettäisiin naamioida näkymättömiin. Uskon, että tännekin tapa vielä rantautuu, koska imemme muutenkin kaikki jenkkien hapatukset.

Suomessa vainaja todellakin muuttuu jälleen maaksi ja palaa luonnon kiertokulkuun. Kyllä palsamoitukin ruumis ajan kanssa maatuu, mutta paljon hitaammin ja samalla uskon siitä siirtyvän maaperään niitä kemikaalejakin.

Olisiko kyse vain siitä, että miten pian vainaja haudataan. Suomessa suku tappelee hautajaisjärjestelyistä kuukausia samaan aikaan kun vainaja lahoaa.

USAssa kuollut on usein pitkä ja komea, jopa nuorehko. Hyvin laitettu. Suomessa arkussa on lyhyt, leveä tai rypistynyt 200 vuotias. Kansi vaan kiinni.

Suomessa hautaus voi venähtää viikkojen päähän menehtymisestä, kun perikunta ei saa sovittua hautajaispäivää Sirkku-Mirjan rivitanssituntien ja Milja-Petterin jalkapalloturnausten takia. 

Suomessa ruumiita ei palsamoida heti kuoleman jälkeen, kuten jenkeissä varsin yleisesti tehdään, eikä suomalaiset hautaustoimistot yleensä tarjoa ns. viimeistä meikkiä - jenkkilässä on ihan oma kosmetologien ryhmä, jotka maalaavat kalmon kasvot ja kädet kauniiksi esittelyä varten.

Suomessa omaiset saavat käydä katsomassa jos haluavat, mutta julkista näyttöä harvoin on koska kukaan ei halua nähdä viikkokausia hajoamisen tilassa ollutta harmaantunutta ruumista. Oliko riittävä vastaus?