Hoikilla ja liikunnallisilla ihmisillä ei todellisuudessa ole enempää itsekuria

Suurinosa saa mielihyvää ruoan mausta, ei terveellisyydestä.

Tosi harva ihminen on  tottunut terveellisen ruoan makuun

Allekirjoitan tämän. Painonhallintaongelmaiset ystäväni eivät ymmärrä sitä, että esim mässäilyvkonlopun jälkeen oikein odotan sitä ryhtiliikettä eli tosiaan saan mielihyvää ja energiaa kun sekoittelen vihersmoothejani ja vedän kovaa treeniä. se todella tuo voimaa ja endorfiinejä, 

T: läskipallo

Vierailija kirjoitti:

Allekirjoitan tämän. Painonhallintaongelmaiset ystäväni eivät ymmärrä sitä, että esim mässäilyvkonlopun jälkeen oikein odotan sitä ryhtiliikettä eli tosiaan saan mielihyvää ja energiaa kun sekoittelen vihersmoothejani ja vedän kovaa treeniä. se todella tuo voimaa ja endorfiinejä, 

Jep, joidenkin ihmisten mielestä on kitudieetillä suorastaan jos ei joka päivä syö pullaa tai muita herkkuja. 

Tottumuskysymyshän se on. Kaikki me toimitaan rutiinien mukaan. Itsekuri ei pitkälle kanna, vaan se miten arki rakentuu. Toiset on saanut hyvät eväät (heh) jo lapsuudessa.

Suoliston mikrobit määrää mitä tekee mieli, ja jos ruokkii rehunsyöjiä, niin ne lisääntyvät. Maku siis muuttuu sen jälkeen kun on alkuun vähän pakottanut.

Minä katson ruokavaliotani ja liikun säännöllisesti. En todellakaan saa mitään kiksejä siitä. Mieluummin mättäisin herkkuja ja makaisin sohvalla. Mutta haluan olla terve ja hoikka. Se painaa puntarissa (pun intended) enemmän kuin mässyttely.

Ok, lenkin jälkeinen olo on kyllä mitä parhain. Mutta liikunta itsessään ei ole nautinnollista.

Vierailija kirjoitti:

Suoliston mikrobit määrää mitä tekee mieli, ja jos ruokkii rehunsyöjiä, niin ne lisääntyvät. Maku siis muuttuu sen jälkeen kun on alkuun vähän pakottanut.

Lisään että ei liikunta välttämättä tuota tarpeeksi endorfiineja (etenkään ennen lähtöä), mutta pitää löytää laji jossa onnistumiset tuo kicksejä. Laji voi olla tanssi, olympianostot, sähly  kiipeily, mikä tahansa. Kunhan on sopiva harrastus, niin sitä ei suorita liikunnan vuoksi vaan tekee huvin vuoksi.

No ei todellakaan ole! Lähisukulaiseni söi aivan hirveät määrät kaikenlaista eikä ikinä lihonut, tosin oli aina menossa ja varsinainen ADHD -tapaus, ennen kuin ko.syndroomaa oli edes keksitty. Ei kuitenkaan ollut mikään urheilullinen tyyppi.  Toinen sukulainen on lähes samanlainen, kova syömään herkkuja, mutta ei vaan liho. 

Mun geeneillä jos ei olisi itsekuria, olisin lihava. Iäkkäämmät sukulaiset on kaikki suurempia. Liikunta ei tuo mielihyvää, teen sitä vain pysyäkseni kunnossa ja ollakseni lihomatta. Lihoin vähän nuorempana ja tajusin että on otettava itseään niskasta kiinni. Herkkuja voi syödä kohtuudella, kun liikkuu ja muuten syö terveellisesti. Mielihyvää saan paljon enemmän herkuista kuin terveellisestä ruoasta. 

Mä saan ruoasta niin vähän mielihyvää, että se on mulle ihan vain polttoainetta. Itsekuria mulla ei ole. 

Kun kertoilee niin ruuan tarve katoaa. Ei ole koskaan oikein nälkä eikä tee ruokaa mieli. Tällöin voi kellottaa ruokailut helposti ja pystyy helposti syömään ilman mielitekoja eli terveellisyys edellä. Kun ei ole mielitekoja niin ei tarvitse itsekuria. 5 päivää 16/8 pätkäpaastoa ja ketoa takana ja taas huomaa kuinka helppoa elämä on kun ei ole tuossa mielitekoruoka oravanpyörässä. Tästä tykkää lompakko ja vyötärö. 

Minä tykkään makeasta todella paljon ja inhoan liikuntaa. Koska haluan pysyä hoikkana en syö makeaa juuri ikinä mutta sen sijaan liikun usein. T. Hoikka nainen 50 v