"se lopullinen kipinä puuttuu"

olette niin eri linjoilla! Tsemiä jatkoon.

se mitä kuvailet on ystävyyttä ei parisuhde. Se alkaa kipinästä ja muuttuu rakkaudeksi ja syväksi ystävvyydeksi ja luottamukseksi rakkauden rinnalla, ei toisinpäin.



Rakastuminen ja ihastuminen on sitä kipinää jota mies kai tarkoitti, ellei sitä ole tuhon mennessä tullut, ei ole tullakseen. Mielestäni mies oli ihan rehellinen.

Vai ihastuitko ollenkaan? Odottelitko itsekin, että koska se kipinä tulee?



Ei se tyle odottelemalla, ikävä kyllä. Mutta kurjaa, jos erositte niin että olisit itse halunnut vielä jatkaa. Voimia sulle.

mutta hänen sinnikkään toiminnan takia aloin nyt vähän ihastumaan. Mies nimenomaan oli se, joka tän jutun aloitti ja ylläpiti, ja sai mut vähän ihastumaankin jo. Ite oon tosi varovainen, ja mietin pitkään, enkä näytä tunteitani, vaan etenen tosi varovasti tunnustellen, ja sitten vasta uskallan ihastua. Haluan vähän tutustua ihmiseen, ihan vaikka sitten ystävänä, ja siitä se sitten lähtee tulemaan se ihastus, tai sitten ei. ap

mutta hänen sinnikkään toiminnan takia aloin nyt vähän ihastumaan. Mies nimenomaan oli se, joka tän jutun aloitti ja ylläpiti, ja sai mut vähän ihastumaankin jo. Ite oon tosi varovainen, ja mietin pitkään, enkä näytä tunteitani, vaan etenen tosi varovasti tunnustellen, ja sitten vasta uskallan ihastua. Haluan vähän tutustua ihmiseen, ihan vaikka sitten ystävänä, ja siitä se sitten lähtee tulemaan se ihastus, tai sitten ei. ap

Kyllä se kuuluu aikuisillekin! Mä olen 31-vuotiaana ensimmäisen kerran korviani myöten rakastunut. Kipinä syttyi HETI, ei hetken päästä. Vatsassa on perhosia ja koko ajan on ikävä.



Mutta tähän aikuisempaan rakastumiseen kuuluu se, että molemmat on heti alusta lähtien olleet avoimia tunteidensa kanssa, eikä ole tarvinnut leikkiä mitään teini-iän "tykkäköhän se musta"-leikkiä. Ja tuosta avoimuudesta on syntynyt luottamus.

Voihan mies olla ihan ok, kunnollinen, komea jne, mutta se jokin vaan tökkii. Silloin mäkin sanoisin että kipinä puuttuu....

viitsi lähtee kokeilee että tuleekohan tästä mitä jos tunne uupuu jo alussa! Niin paljon en ketään tarvia jos ei sitä kipinää ole alussa niin sit saa olla. Se kipinä tulee muutamassa päivässä, ehkäpä jo eka päivänä!



Vuosien suhde "kaveritunteilla" ei vaan ole minun juttu.

Omalla liiallisella varovaisuudellasi karkoitit miehen.

on kaksi eri asiaa ystävystyä ja ihastua /rakastua.

Ihastumiseen ja rakkauteen kuuluu eri tunteet kuin ystävyyteen.

vaan jos rakastuu niin se ei ole järkeilystä kiinni. Voi siis olla hyvinkin varovainen ja "pidättyväinen", mutta ei sitä voi kieltää mitä sisimmässään tuntee. Et siis itsekään ollut alussa kovin innostunut miehestä, mikä ei enteile hirmu hyvää.



On vain reilu peli mieheltä todeta suoraan ja rehellisesti että teidän välillänne ei ole sitä "jotain". Toiset kutsuvat kipinäksi, toiset kemiaksia..

varautunut miehen suhteen, koska alussa musta tuntui siltä että hän oli liian seksi-keskeinen, ja liian päällekäyvä asian suhteen. Se teki musta taas pidättyväisen ja varautuneen, koska ihan alussa musta jopa tuntui siltä, että mies oli vailla seksiseuraa. Hän kuitenkin sitten muutti käytöstään tän asian suhteen, ja jatkoi piirittämistä yms, ja lopulta sai mut ihastumaan itseensä. Hän on koko ajan ollut kuitenkin se aktiivisempi osapuoli, mun puolelta koko juttu olisi jäänyt ja hiipunut ihan alkuunsa. ap

ja kyllä jalat ovat molemmilta lähteneet alta. Olemme kiimaisempia kuin moni teini, olemme ällömpiä ja limaisempia ja ihastuneempia kuin ehkä kumpikaan vuosiin.



Kyllä aikuiseen suhteeseen kuuluu kemia, ihastuminen, perhoset ja kaikki muukin ällöttävä ja lälly.

Sinä et ollut kiinnostunut, mies yritti piirittää, koki ettei saa vastakaikua ja nyt lopetti => ja sinua harmittaa?!

Sinä et ollut kiinnostunut, mies yritti piirittää, koki ettei saa vastakaikua ja nyt lopetti => ja sinua harmittaa?!

Ja ehkä mies tosiaan on seksikeskeinen mutta tajusi että sillä tavalla ei sinulta heru ja muutti taktiikkaa mutta kyllästyi odotteluun. Ei siis varmaan mitään aviomiesainesta ainakaan.

mutta ei ihan heti. Mutta rupesi kyllä! Ja siksi mua harmittaakin, että rupesin oikeasti ihastumaan siihen, ja kyllähän se sen huomas. ap

Eikös se vähän niinkuin kuulu siihen alkuun? Että ollaan kuin pienet puput ja nautitaan toisesta. Heittäydytään intohimon liekkeihin ja kokeillaan onko toisesta mihinkään?



Näin me teimme ja hyvin on vuosi mennyt, vaikka välillämme on välimatkaa yli sata kilometriä, emmekä ole edes ihan nuoria.



Kaduttaako nyt, kun pihtasit ja mies ei jaksanutkaan enää lämmittää sinua?

Pidin naapurin miestä lähinnä konservatiivisena ja huonostipukeutuvana, ehkä jopa huvittavan tylsänä.

Komeakaan hän ei ollut.

Kuitenkin tutustuin häneen pensasaidan takaa ja siitä aina vain tiiviimmin.

Lopulta ihastuin häneen ja sitten se olikin menoa.

Aikaa tähän tunteeseen meni n. 2 vuotta.

Ei hän niin konservatiivisen tylsä olekaan ja pukeutuminenkin näyttää paremmalta ei-pihatyö-vaatteissa.

Parturoinnin, normaalien silmälasien ja parempien vaatteiden kanssa hänestä löytyikin erotiikkaa tihkuva pitkä komea suklaasilmäinen ja herkkupebainen alfauros ;-)

Nyt olemme olleet jo vuosia yhdessä ja toki meilläkin on omat karikkomme olleet,

mutta silti yhteenkuuluvuuden tunne vain vahvistuu.

mutta ekoilla treffeillä ei mun kans sänkyyn pääse. Mutta siihenhän se meni, että olitiin intohimosta hulluina toisten kimpussa. Mutta sitten tapahtui jotain, en tiedä mitä, ja lopullista kipinää ei sitten ollutkaan. Sehän mua harmittaakin, kun se meni jo siihen ihastumiseen ja pupuiluun, ja siitä olis ollut hyvä jatkaa.. ap

"mutta hänen sinnikkään toiminnan takia aloin nyt vähän ihastumaan. Mies nimenomaan oli se, joka tän jutun aloitti ja ylläpiti, ja sai mut vähän ihastumaankin jo. "



Eli käytännössä sinä et olisi ihastunut mieheen, jos hän ei olisi niin aktiivisesti piirittänyt sinua. Koska sinulla se kipinä aloitteellisuuteen puuttui. Ihastuit nyt siihen haluttuna olemiseen.