Keksittekö mitään positiivista köyhyydestä?

Elämää tule rauhoitettua olennaisiin asioihin (kirjaston kirjat, luonnossa kävely), kun ei ole varaa riekkua siellä sun täällä. 

Köyhyys ruokkii luovuutta. 

Ei tarvitse stressata varallisuudesta.

Ei tarvi pelätä menettävänsä rahansa.

Mieti positiivisesti. Et kuluta paljon. Sinulla on pieni hiilijalanjälki , ilmastonmuutos pienenee kaltaisiesi ansiosta.

Vierailija kirjoitti:

Köyhyys ruokkii luovuutta. 

 

Tämä ei pidä paikkaansa.

Ap

Ekoteko. Köyhyys on sydämen ekoteko! Maailma pelastuu!!!!!

Vierailija kirjoitti:

Ei tarvi pelätä menettävänsä rahansa.

Tämähän se on se rikkaiden suurin pelko

Elät ekologisesti ja ymmärrän ettei lohduta, mutta uskon että arvostat oikeasti jo pieniäkin ilon aiheita. Itseäni ärsyttää se kun itsekin tiedostaa että siirtyessä opinnoista työelämään koheni elämänlaatu, ja sen jälkeen alkaa pelottavan nopeasti pitää sellaisia asioita itsestäänselvyytenä mitä aikaisemmin piti luksuksena. 

No eihän siinä mitään hyvää olekaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Köyhyys ruokkii luovuutta. 

 

Tämä ei pidä paikkaansa.

Ap

Ai. Mä olen ainakin oppinut paljon käden taitoja ja tekemään itse sekä oon oppinut aika hyväksi siinä, mistä säästää ja mistä voisi saada edes pikkuisen rahaa. Jonkun verran esim osta halvalla - myy kalliimmalla taktiikkaa.

Olen opetellut tekemään itse montakin juttua mm. kokkailemaan luovasti, ompelemaan vaatteita, nikkaroimaan helppoja huonekaluja, opetellut tekemään taidetta, jota ei olisi varaa ostaa jne. Sekä tietenkin oppinut arvostaaan kaikkea sellaista, mitä on joutunut opettelemaan.

Kukaan ei kadehdi. 

Ei pysty sikailemaan törkeästi yli luonnonvarojensa vaikka haluaisi.

Miehenä välttää myös kullankaivuun automaattisesti.

Mä olen miettinyt että ihmiset ei ainakaan yritä hyötyä mitenkään. Jos joku haluaa hengailla sun kanssa, niin se aidosti tykkää susta tyyppinä eikä ole vailla muuta kuin seuraasi.

lakkaat syömästä muuta kuin perunaa ja kananmunia, bisse ja tupakka loppuvat kun ei ole kuin 40e/kk asumiskulujen jälkeen

Pienistä asioista tulee iloiseksi. Löytää 2 euron kolikon. Tai kassillisen tyhjiä pulloja rannalta.

Keksii ilmaisia harrastuksia ja nauttii niistä. Kävely, liikuntapuistot, roskankeruu. Kotijumpat. Kirjasto. Työttömien liikuntakampanja. 

Ja se suuri ilo, kun löytää välillä määräaikaisen työn. Pieni palkka tuntuu valtavan suurelta.

Poimittu marjaämpäri,talvella puuron päälle. Muuan ahven mato ongella. Kiva iltapala.

Kyllä sitä iloa on, köyhänäkin.

Olen köyhä ja ymmärrän mistä elämässä on kyse - osittain köyhyyden ansiosta. Olen kiitollinen tärkeistä asioista ja hienoista ihmisistä. Tärkeimmät asiat eivät ole materiaalisia sanan molemmissa merkityksissä. Tämä ei ole klisee vaan filosofinen tosiasia. Vauraus mahdollistaisi kuitenkin elämän, missä olisi enemmän ihmisen luomaa kauneutta ja järjestystä.

Ei tartte miettiä että onko kaverit oikeasti kavereita vai sun rahojen perässä.

Eipähän tule kulutettua mitään ylimääräistä. Maksan pakolliset laskut ja syön halpaa safkaa. Ja samalla olen muuttunut sopivan välinpitämättömäksi, eli ei kiinnosta enää muut ihmiset kuin lähimmät omaiset ja muutamat hyvä kaverit. Eikä silloin tarvii kantaa muiden ihmisten murheita ja muun maailman ongelmia taakkana. Tavallaan olen positiivisesti kyynistynyt enkä tee mitään erityisiä tai pitkän tähtäimen suunnitelmia niin ei tarvitse pettyä. Joskus päivät on kieltämättä hieman pitkäveteisiä, mutta kyllä tähänkin olotilaan on jo tottunut. Olenko syrjäytynyt? No en sanoisi ihan noinkaan, sillä tarvittaessa olen hyvinkin sosiaalinen ja aikaan saava. Riippuu asiasta ja mihin olen motivoitunut. Oikeampi sana olisi mieluummin syrjäytetty, ei syrjäytynyt. Terveys on ok, joten se helpottaa kummasti elämää kun ei ole terveydellisiä esteitä eikä haittoja. Ilmaiset liikunta ja urheiluharrrastukset. Ainoa rajoite on tosiaan työttömyys mihin ei taida tulla enää muutosta tästä 56 v iästä johtuen, monen sadan työhakemuksen jälkeen todettuna.

T: eläkettä vielä 10 vuotta odotellessa.