Lue keskustelun säännöt.
Hermostuin tänään niin paljon "yleisön edessä" etten meinaa päästä siitä yli :/
23.08.2011 |
Jouduin äkkiarvaamatta ison joukon eteen selostamaan erästä asiaa.
Hermostuin ihan älyttömästi, tärisin ihan oikeasti todella pahasti kauttaaltaan ja punastuin ja ääni vapisi. Siis en vain kuvittele, vaan todella näin tapahtui, jopa niin että eräs toinen henkilö tuli yhtäkkiä apuun ja selosti homman puolesta välistä loppuun mun puolesta. Kai hänen teki pahaa katsella mun hermostumistani.
Ja sitten kun en enää edes ole (tai ei pitäisi olla) mikään hermoileva teini, vaan itse olin vanhempi kuin suurin osa yleisöstäni. Joten jotenkin hävettää vielä enemmän, kun olisi pitänyt hallita esiintyminen, vanhempana, ja sitten siitä ei tullutkaan mitään.
Nyt en meinaa päästä ohi ollenkaan tästä häpeän, turhautumisen ja epäonnistumisen tunteesta, kauhee morkkis ja melkein tekisi mieli parkua! Mietityttää että mitä nämä muut oikein minusta ajattelevat, menetin kasvoni yms.
Olisipa olleet edes tuntemattomia, mutta joudun vielä säännöllisesti näkemään näitä "yleisönä olleita" vähintään kerran viikossa tämän syksyn ajan.
Kommentit (12)
Heistä vähintään suurin osa ymmärtää jännityksesi ja on onnellisia, että eivät itse joutuneet samaan tilanteeseen. Lisäksi he unohtavat koko jutun nopeasti!
Kamalaa tällainen jännittäminen! Varsinkin näin äkkiarvaamatta jos joudun keskipisteeksi, niin hirveetä on.
ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Hei, olen kaltaisesi jännittäjä vaikka ikää on jo kohta 50. Olen aina jännittänyt ja opiskelu oli aikamista piinaa, kun joutui esiintymään aika ajoin. Se haittasi elämää. Vasta vuosia jälkeenpäin kuulin, että esiintymisjännitykseen, tärinään ja äänen värisemiseen voi saada beetasalpaajaa.
Joudutko usein tällaiseen esiintymistilanteeseen? Voisitko ajatella puhuvasi tästä lääkärissä? Jännittäminen on monien ongelma. Jotkut näyttelijät jännittävät kuulemma ennen teatteriesitystä niin, että on melkein vetelät housuissa. He ovat oppineet hallitsemaan äänensä, koska ovat ammattilaisia.
on käynyt noin, ja lupaan sinulle että siitä pääsee yli:).
Olen vain hyväksynyt, että toisinaan tuollaista sattuu. Muulloin saatan taas esiintyä aivan loistavasti. Koetan vain hyväksyä molemmat puolet itsessäni.
Ajattele suuressa mittakaavassa ja vertaa tätä juttua siihen:) Tämä juttu on aika pieni kaiken sen rinnalla, mitä maailmassa koko ajan tapahtuu.
Ja jos joku kuulijoista ei tuollaista ymmärrä voivan käydä joskus kaikille, niin hänen mielipiteellään ei minusta ole paljoakaan väliä!
itsekin olen kokenut samanlaisen "lukon", se unohtuu nopeasti! Ei kukaan muista enää viikon päästä asiaa ja itse jo silloin naurat sille!
kerran pomo laittoi minut luennoimaan tunnin aiheesta, joka on minullekin vaikea ja persiilleen tuo tietty meni. Nolotti tietenkin, otti aivoon ...jne. Toisaalta tuon jälkeen olen monestikin joutunut esiintymään ja ja kokemus onneksi tuo varmuutta. Huippuesiintyjää minusta ei kyllä saa tekemälläkään!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
ketään ei oikeasti jaksa kiinnostaa noin paljon (se on hyvä asia)
ja jos oot saanu ne nauramaan ni sehän on vaan hyvä
ei se oo niin vakavaa
Ymmärrän, että sinusta tuntuu kauhealta, mutta uskon, että muut ihmiset tunsivat sympatiaa sinua kohtaan.
Harvempi ihminen haluaisi itse joutua muiden eteen esiintymään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Itsellä on esiintymiset aina samanlaisia ja olen melkein 40-kymppinen, tälläistä se on ollut teini-ikäisestä asti. Kyllä sen kanssa oppii elämään eikä se maailmaa kaada vaikka siltä aina tilanteessa tuntuukin.
kävi noin kerran opiskeluaikoina. Siitä jäi sellaiset traumat, että rupesin pelkäämään esiintymistä ja kerran sain paniikkikohtauksen, koska minun EHKÄ piti esiintyä :(
Siihen ei auta kuin kaksi beetasalpaajaa (olkoot vaikka vaarallisia, mutta enää en itseäni nolaa), paljon meikkivoidetta (punastuminen ei haittaa) ja reilusti käsiä kuivattavaa ainetta (inhoan sitä kun jännittäessä kädet hikoilee).
Eli kun nykyään esiinnyn, en menetä kontrollia, vaikka en siitä nautikkaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tiedän täysin mistä puhut, mulle on käynyt samoin.
Ja itse asiassa olen nähnyt pari kertaa eri henkilöiden taholta vastaavanlaisen esityksen. Se on siinä tilanteessa ihan kamalaa sille esiintyjälle mutta 96% katsojista tsemppaa henkisesti tilanteessa eikä halua millään lailla puhua pahaa.
Minä en ole jäänyt miettimään heitä "huonoina esiintyjinä" jälkikäteen vaan olen nähnyt useamman kerran heitä myöhemmin oikein edustavasti esiintymässä. Joskus joku tietty tilanne taustalla saa tuollaisen aikaan. Ehkä nukkumaton yö, Avioeroprosess, vauva sairaana ja ajatukset muualla.. KAIKKEA voi tapahtua taustalla jota kukaan ei tiedä.
Tsemppiä !
Jos olisin ollut yleisössä, olisin tosiaan vain myötäelänyt ja kiitellyt myös mielessäni sitä toista apuun tullutta fiksusta toiminnasta!
Itselläni käy nykyään niin, että suu kuivuu ihan täysin, mitä ei kuulija voi olla huomaamatta. Sitten saatan toistaa saman lauseen vähän eri sanoin monta kertaa. Alun jälkeen yleensä kuitenkin parannan jo esityksen aikana, ja loppu meneekin sitten ihan hyvin - vaan eipä se paljon auta, kun tiedän että alku on aina yhtä tuskaa :-/ (ja esiinnyn aika usein...)
Heistä vähintään suurin osa ymmärtää jännityksesi ja on onnellisia, että eivät itse joutuneet samaan tilanteeseen. Lisäksi he unohtavat koko jutun nopeasti!