Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Mitä olet tehnyt perhe-elämässä eri tavalla kuin vanhempasi?
Kommentit (21)
Jaa-a, eipä tule juuri nyt mitään mieleen. Vanhemmillani oli hyvä ja rento ote, pilkettä silmäkulmassa. Luo raamit, älä koske sisältöön. Saatiin olla melko vapaasti kunhan tietyt ehdot täyttyi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Valitsin paremman miehen kuin äitini.
Vierailija kirjoitti:
Taasko vanhempiutelu trollaus?
Onko kertaakaan käynyt mielessä, että itse vietät liikaa aikaa palstalla?😂
1) En ryyppää lasteni nähden
2) En käyttäydy julkisesti niin, että lapsiani kiusataan sen vuoksi
Kaksi helppoa parannusta.
Vierailija kirjoitti:
Taasko vanhempiutelu trollaus?
Aika loukkaavaa. Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Valitsin paremman miehen kuin äitini.
Samoin, ja kiinnitin myös huomiota miehen äitiin. Samalla kun valitsee miehen valitsee myös lapselleen isovanhemmat.
Sanon lapselleni säännöllisesti, että rakastan ja yritän kannustaa ja kehua usein. En tee koko ajan maanisena koti/pihatöitä tai edes viikkosiivoa aina. Perheessämme on kaksi autoa yhden sijaan tuomaan vapautta (kohta kolme, koppimönkijä teinille). Emme juuri mökkeile. "Tuhlaan" rahaa palveluihin ja muihin turhuuksiin. Säästän pääosin lainoja lyhentäen, en muuten. Mies ei ole perheenpään, vaan olemme enemmän tasa-arvoisia. Lapsella on enemmän vapauksia mennä ja olla. Ylipäänsä laiskottelemme töiden ulkopuolella enemmän ilman mitään syyllisyyttä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Äitini eli vain meidän lasten kautta. Olen pitänyt huolen tasapainosta perheen, työn, harrastusten, ystävien, jne.
Vierailija kirjoitti:
Taasko vanhempiutelu trollaus?
Näitä samanlaisia aloitusviestittömiä jankkauksia on jo monta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ehkäissyt, eli en tehnyt ekaa lastani 17 vuotiaana ja seissyt maha pystyssä alttarilla presidentin luvalla.
- vahinko vuodelta -73
En lyö lapsia
Kannustan ja tsemppaan sen sijaan että loisin jatkuvaa "et sä kuitenkaan onnistu"- mollaamista.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Taasko vanhempiutelu trollaus?
Mitä väliä onko aloitus totta? Musta on hauska lukea millaisista taustoista tänne kirjoittavat ihmisen ovat.
En käytä huumeita, väkivaltaa, eikä minulla on mielenterveysongelmia.
Päätin jättää kokonaan väliin. Ei siinä voi kuin epäonnistua.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Osallistuttiin miehen kanssa molemmat lastenhoitoon. Ei ollut erillisiä miesten ja naisten töitä, toisin kuin omassa lapsuudenkodissani.
En myöskään syyllistänyt lapsiani siitä että olisin menettänyt heidän takiaan mitään tai luopunut mistään siksi että he olivat olemassa tai tulivat niin kalliiksi.
Vierailija kirjoitti:
Sanon lapselleni säännöllisesti, että rakastan ja yritän kannustaa ja kehua usein. En tee koko ajan maanisena koti/pihatöitä tai edes viikkosiivoa aina. Perheessämme on kaksi autoa yhden sijaan tuomaan vapautta (kohta kolme, koppimönkijä teinille). Emme juuri mökkeile. "Tuhlaan" rahaa palveluihin ja muihin turhuuksiin. Säästän pääosin lainoja lyhentäen, en muuten. Mies ei ole perheenpään, vaan olemme enemmän tasa-arvoisia. Lapsella on enemmän vapauksia mennä ja olla. Ylipäänsä laiskottelemme töiden ulkopuolella enemmän ilman mitään syyllisyyttä.
Osoitan rakkautta myös teoin, en sanoin kuten äitini teki. (tämä ei ole syytös sinua kohtaan) Lainasin koska tässä on paljon samaa kuin meissä..
Lyhyesti: Rakastan lastani, en vihaa häntä.
Pidempi versio:
Olen absolutisti, en kaljoittele ja ryyppää lapsen nähden enkä muutenkaan. En tupakoinut ja laihduttanut raskauden aikana, jotta en lihoisi tai saisin keskenmenon.
En huuda, en hauku ja solvaa lastani. En lannista häntä, en sano ettei hänestä ole yhtään mihinkään eikä tule ikinä yhtään mitään vaan kannustan ja huomaan hyvän, kehun.
En töni,lyö, tukista, nipistä, revi ja potki lastani. En käy päälle ja kaada lattiaan kuin raivo härkä mustin silmin.
En kiroile enkä kiroa lastani enkä ääneen toivo lapseni kuolemaa. En aja lastani pienestä asti ulos kodista hankeen tai vähintään ilman kenkiä, väkivalloin
En harmittele lapseni kuullen jatkuvasti sitä, että tulin vahingossa raskaaksi enkä sittenkään tehnyt aborttia vaikka harkitsin ja olisin voinut ja olisi pitänyt.
Sain päin vastoin ainoan lapseni todella pitkän ja epätoivoisen odotuksen ja kalliiden, rankkojen vaiheiden ja pettymysten jälkeen. Hän on elämäni tärkein asia.
En vihaa elämääni ja parisuhdettani, johon olen ajautunut vahinkoraskauden tähden. En syytä lastani elämäni kulusta. Menin itse rakkaudesta naimisiin.
Ostan lapselleni riittävästi ja sopivan kokoista vaatetta. En naura ja ivaa hänen salaisimpia, arkoja toiveitaan ja ajatuksiaan. En murtaudu lapseni lukittuun päiväkirjaan ja kerro naureskellen asioitaan kaikille.
En keksi pilkkalauluja lapsestani, en uhkaile hylkäämisellä lastenkotiin tai mustalaisille. Huolehdin hänestä kaikin tavoin.
Tässä näin alkuun. Äitini ei saa tavata edes lastani, en tapaa enkä pidä yhteyttä häneen muutenkaan.
Kuulen toisilta kuinka hän uhriutuu kaikille ja puhuu edelleen minusta valheellista ja mielikuvituksellista p.askaa.
Äitini on hyvin yksinäinen. Jopa oma lähin sukunsa karttaa. Minulla on hyvät välit jokaiseen muuhun.
Lyhyesti sanottuna, yritän olla empaattinen, tukea, kannustaa, rohkaista ja rakastaa. Näytän sen lapsille eri tavoin, että rakastan. Halaan ja pusuttelen.
Onpa vaikea kysymys! Ehkä suurimpana erona siivouspäivättömyys, karkkipäivättömyys, pullanleipomispäivättömyys, saunapäivättömyys, kauppapäivättömyys... Ja päivittäinen läsnäolo.
Toki lapsuudenkodissa pysyi paikat tiptop, kun joka perjantai siivottiin, tampattiin matot, luutattiin lattiat, pyyhittiin pölyt. Sitten saunottiin, saunan jälkeen koko perhe telkkarin ääreen irtokarkkeja mutustamaan. Lauantaiaamuna käytiin kaupassa ja kun kaikki kotityöt oli hutkittu jo perjantaina, sai viikonlopun levätä. Muistan, ettei arki-iltoina vanhemmat koskaan tehneet meidän kanssa muuta, kuin isä kuskasi harrastuksiin jos aikatauluun sopi. Kierrettiin aina kaikki paikalliset markkinat ja kesälomilla Suomen (ilmais-)nähtävyyksiä.
Omassa perheessäni olen yrittänyt olla lasteni kanssa joka päivä. Väsyneenä ja uupuneena saan voimaa jostain kuulemastani lauseesta "Sun rankka arki on sun lastesi ainut lapsuus" (tai jotenkin noin, ajatus kuitenkin tärkein). Meillä ei ole määrättyjä siivous-, pullanleivonta- tai muitakaan päiviä. Tänään oli lapset kerännyt puistoreissultaan mustikoita, joten nyt meillä on mustikkapiirakka uunissa. Kesälomilla ei olla käyty juuri missään, mutta sitten on tehty extempore reissuja muuten viikonloppuisin.
Joka päivä luen edelleen iltasadun (nuorin 8v), annan halit ja pusut ja päivittäin kerron rakastavani lapsiani.
Olen varmaankin huolehtivampi ja rajoittavampi kuin vanhempani aikanaan, mutta tiedostan asian ja teen aktiivisesti töitä itseni kanssa. Minusta maailma ja lintukotomme on vain muuttunut paljon omasta lapsuudesta ja nuoruudesta. Toisen lapsen päiväkotikaveri oli tuonut puukon päiväkotiin ja ehtinyt haavoittaa yhtä lasta, kun taas esikoulussa toinen lapseni oli saanut osakseen tappouhkauksia, psyykkistä ja fyysistä väkivaltaa. Ei tuollaista ollut omassa lapsuudessa, kuin ehkä aikaisintaan yläkoulussa pahoinvoivilla teineillä.
Alue: Aihe vapaa
Taasko vanhempiutelu trollaus?