Hyvä esimerkki on vaikkapa Urho Kekkonen, joka 1920- ja 30-luvuilla oli hyvin jyrkkä Venäjän ja Neuvostoliiton vastustaja, mutta syksyllä 19

Hyvä esimerkki on vaikkapa Urho Kekkonen, joka 1920- ja 30-luvuilla oli hyvin jyrkkä Venäjän ja Neuvostoliiton vastustaja, mutta syksyllä 1942 ryhtyi miettimään asioita tyhjänpäiväisen tunnekiihkoilun sijaan ihan realistiselta pohjalta. Tämän pohdiskelun tuloksena hän päätyi sille kannalle, että hyvät suhteet itäiseen naapuriimme ovat sittenkin se paras ratkaisu, ihan jo Suomen omankin hyvinvoinnin kannalta.

Joskus 1960-luvulla joku nenäkäs toimittaja Kekkosta haastatellessaan viittasi ivallisesti noihin hänen nuoruudenaikaisiin AKS- ja Suur-Suomi-vouhotuksiinsa, ja kysyi että mitenkäs nämä nyt sopivat yhteen tämän hyvän naapuruuden opin kanssa, jota Kekkonen tänä päivänä niin innokkaasti ajaa; miten tämä ristiriita on selitettävissä?

Kekkonen vastasi toteamalla, että ihmistä ei ole kielletty viisastumasta.