Mun mies ei ikinä kannusta tai kehu missään asiassa

En loukkaannu jos mun kynsilakkoja ei aina kehuta. Eikä loukkaannu ap:kään, olen varma siitä.

Mutta jos aina vaan saa kuulla olevansa hajuton väritön ja mauton ja täyisn korvattavissa niin kyllä se jossain vaiheessa alkaa ahdistaa.

Mulla myös samanlainen mies.

Sorry, mutta jotkut miehet vaan on sellaisia pässinpäitä. Ei muuta kuin kova kovaa vastaan. Eli asiallisesti ja tiukasti puhutte, että haluatte viikon sisällä jonkun positiivisen palautteen. Että koette olevanne itsestäänselvyyksiä miehillenne. Mun mies on oikea pässinpää kanssa välillä, mutta kun sen kanssa olen puhunut asiat selviksi, ja vaatinut oikeanlaista kunnniotusta osakseni, on sekin pikkuhiljaa tajunut näitä juttuja. Voi olla, että ukoillanne on kovempi pää, mutta jatkakaa sitä asennetta, että vaaditte myös asiallista positiivista palautetta negatiivisen lisäksi. En nimittäin usko, että miehenne ajattelevat teistä vain negatiivisesti.



Onko tässä kysymys miehen osalta, jostakin valtattaistelusta, tai -asemasta? Eivät jotenkin pysty nöyrtymään kehuille? Se olisi kyllä surullinen lähtökohta.

Ihmiset eivät osaa vastaanottaa ja harvoin osaavat antaakaan kehuja. Minua ei esim. lapsuudenkodissani kehuttu koskaan, vaikka menestyin koulussa ja harrastuksissa. Yritin aina vain kovemmin, että edes joku huomaisi että olen hyvä jossain.



On pitänyt aikuisena opetella ihan tosissaan kehujen vastaanottaminen ja läheisille kehujen jakaminen. En tee sitä pahuuttani, en vain osaa. On esim. äärettömän vaikeaa sanoa vain "kiitos" jos mies kehuu tekemääni ruokaan ja sorrun helposti sellaiseen "no tää nyt on vaan tällasta" ja "ei tää nyt niin erikoista ole" vaikka olisikin nähnyt vaivaa ja tykkäisi itsekin. Meillä kotona oltiin erittäin tarkkoja ettei lapsia kehuta, ettei ylpisty liikaa...

Mun lapsuudenkodissa meitä lapsia on kehuttu ja kannustettu ja osaan ottaa kehuja vastaan ja antaa muillekin. Ihan pienistäkin asioista voi kehua ja ilahduttaa toisen mieltä. Mutta mun mies ei voi sanoa positiivista edes silloin kun suoraan kysyn "katso, mitä tykkäät tästä uudesta mekosta?" Vastaus: paljonko maksoi. Tai, mitä tykkäät tästä illallisesta (jota valmistelin kolme tuntia, ja johon valitsin yhteensopivan viinin)?. Vastaus: ihan ok.

Ihmiset eivät osaa vastaanottaa ja harvoin osaavat antaakaan kehuja. Minua ei esim. lapsuudenkodissani kehuttu koskaan, vaikka menestyin koulussa ja harrastuksissa. Yritin aina vain kovemmin, että edes joku huomaisi että olen hyvä jossain.

On pitänyt aikuisena opetella ihan tosissaan kehujen vastaanottaminen ja läheisille kehujen jakaminen. En tee sitä pahuuttani, en vain osaa. On esim. äärettömän vaikeaa sanoa vain "kiitos" jos mies kehuu tekemääni ruokaan ja sorrun helposti sellaiseen "no tää nyt on vaan tällasta" ja "ei tää nyt niin erikoista ole" vaikka olisikin nähnyt vaivaa ja tykkäisi itsekin. Meillä kotona oltiin erittäin tarkkoja ettei lapsia kehuta, ettei ylpisty liikaa...

juuri sama tilanne. Olisin voinnut kirjoittaa tuon tekstin itse! Mua on lapsuudenkodissa kehuttu ja kannustettu, positiivisen palautteen antaminen ja vastaanottaminen on ollut luonnollista mulle ja myös ystävilleni. Mutta mieheni on juuri samanlainen. Samoin hänen raivostuttava siskonsa ei osaa sanoa koskaan mitään hyvää. Jos kehun jompaa kumpaa, he eivät tosiaan oikein tiedä mitä sanoa.. huoh. just nyt menee niin hermot tuollaiseen, kun hieman huonona päivänä kaipaisi kannustusta itsekin... :(

että kaipaisit välillä kannustavaa sanaa. Sillä kukapa ei! Ja muista kehua häntäkin tilanteen tullessa, ehkä ymmärtää sitten miten hyvältä se tuntuu kun oma puoliso voi olla ylpeä.



Noitten vaatteiden ja ruoan suhteen voi olla niinkin että mies ei pidä niitä vain kovin tärkeänä. Meillä mies selittää aina innoissaan miten on esim. puunannut autoa tuntikausia ja pyytää katsomaan miten hyvältä se näyttää. Vaikka ymmärrän miten hieno homma hänen mielestään kiiltävä auto on, en silti osaa mitään ylisanoja siitä vuodattaa.



tv: tuo aikaisempi

Ja olen tosi monesti sanonut että toivoisin itsekin kehuja. Mutta ei. Ei pysty. Mietin vaan että onko vika kuitenkin minussa. Jos tilallani olisi joku vielä kauniimpi ja vielä ihanampi nainen, latelisiko mies silloin suu vaahdossa sulosanoja?

Minä kehun miestä usein ja se tulee ihan spontaanisti Ja olen tosi monesti sanonut että toivoisin itsekin kehuja. Mutta ei. Ei pysty. Mietin vaan että onko vika kuitenkin minussa. Jos tilallani olisi joku vielä kauniimpi ja vielä ihanampi nainen, latelisiko mies silloin suu vaahdossa sulosanoja?

ja samoin olen sanonut. Tosin en ole koskaan ajatellut, että kehuisi ketään toistakaan naista vaimonaan. Miehen lapsuudenperheessä ei koskaan kehuttu, olenkin yrittänyt sanoa hänelle, että jos se oli hänestä huono systeemi, miksi hän ei voi tehdä toisin. Ilmeisesti se on hyvin vaikeaa.

...suurin osa suomalaisnaisistakin on samanlaisia. Suomessa nimittäin on suoranainen hyve olla vaatimaton ja hiljaa aina ja kaikkialla, paitsi kännissä kaveriporukassa, jolloin naiset pillittävät ihmissuhdeasioista ja miehet uhoavat urheasti Karjalan palauttamisesta ja jääkiekkokullasta...



Muistan aina, kun olimme vanhempieni kanssa kalliissa ravintolassa syömässä ulkomailla (jotain juhlistamassa) ja ruoka oli todella loistavaa, kun molemmat kommentoivat aterian jälkeen: "se oli ihan ok sapuska". Kysyin selvennystä tyyliin, että "onko se saman makuista kuin saarioisten purkkihernekeitto, jota voi myös kuvailla samoin sanankääntein?". Sitten molemmat sanoivat, että "onhan tää toki aivan erityisen hyvää".

annat jonkun, vieläpä oman elämänkumppanin, mollata sinua?!?



Kyllä minä ainakin arvostan itseäni tarpeeksi hankkiutuakseni eroon sellaisten ihmisten seurasta, jotka mollaavat minua. - Kohteliaisuuskäytänteisiin ja toisen kunnioittamiseen kuuluu, että jos ei ole mitään hyvää sanottavaa, voi pysyä hiljaa. Eri asia tietysti on, jos kysytään rehellistä mielipidettä (ja silloinkin kieleteisen palautteen voi muotoilla mahdollisimman rakentavasti).



Itse en todellakaan ymmärrä edes tuota ap:n mainitsemaa "väärän värisestä" kynsilakasta mainitsemista: Ensinnäkin, mikä on "väärän värinen"? Jos joku kynsilakkaväri ei miellytä A:ta, se voi B:n mielestä olla kaunis ja sopiva, ja silloin ei pitäisi A:lle kuulua ollenkaan, jos B sitä haluaa käyttää. Jos B sitten itse vartavasten kysyy A:lta, sopiiko tämä kynsilakka A:n mielestä B:n asuun, voi A toki sanoa nätisti, että hänen mielestään toinen sävy olisi parempi.



Ymmärrän, että kehujen jakamisen suhteen meitä on erilaisia, mutta itse en kyllä valitsisi kumppanikseni ihmistä, joka ei koskaan kannusta tai kehu, ihan vaan, koska itse tykkään tsempata läheisiäni ja keskittyä myönteiseen ja tykkään myös saada samaa asennetta osakseni. Kyllä myönteinen myötäeläminen minun mielestäni kuuluu parisuhteeseen. - Vähimmäisvaatimus nyt ainakin on se, ettei kukaan läheiseni mollaa minua!

miksi mies mollaa sua kuin sitä miksei tue sinua?



Jos olet kovin itseriittonen niin miksi se sua kehuisi? Luulen että teillä on aika tulehtuneet välit.



Jos sulla on ihan kamalat kynsilakat niin miksi kumppani ei sitä saisi sanoa? Kyllä minä sanon miehelle että ny toi paita vaihtoon ja hän sanoo minulle jos joku ei minulle sovi.



Kumppanilta tarttee pyytää asioita joita tahtoo, ei sun mies ole ajatustenlukija ja harva mies on aina iskussa ja tajuaa kehua alkulämmittelyjen jälkeen emäntäänsä.



Kuulostatte ihmisiltä joilla ei ole paljoa elämänkokemusta. Tai siis ainakin ap kuulostaa.. :)

miksi mies mollaa sua kuin sitä miksei tue sinua?

Jos olet kovin itseriittonen niin miksi se sua kehuisi? Luulen että teillä on aika tulehtuneet välit.

Jos sulla on ihan kamalat kynsilakat niin miksi kumppani ei sitä saisi sanoa? Kyllä minä sanon miehelle että ny toi paita vaihtoon ja hän sanoo minulle jos joku ei minulle sovi.

Kumppanilta tarttee pyytää asioita joita tahtoo, ei sun mies ole ajatustenlukija ja harva mies on aina iskussa ja tajuaa kehua alkulämmittelyjen jälkeen emäntäänsä.

Kuulostatte ihmisiltä joilla ei ole paljoa elämänkokemusta. Tai siis ainakin ap kuulostaa.. :)

Et taida tietää millaisesta ihmisestä tässä on kyse.. Sellaisesta, joka ei kertakaikkiaan anna sitä positiivista palautetta! Siis vaikka ajattelisikin hyvää toisesta, se ei vain tule ulos sieltä huulien välistä. Olen itse sanonut miehelleni useita kertoja, että haluan kuulla kannustavia kommenttejakin hänen suustaan. Haluan kiitoksen hyvästä ruoasta ja joskus olisi kiva kuulla, että olen vaikkapa hyvä äiti.

Hän puolustautuu sanomalla, että kyllä häntäkin voisi kehua enempi. Kun muistutan millaisia kehuja olen antanut, hän vastaa "niin joo" "en ajatellut, että tarkoitit niitä"

Voi hemmetti soikoon, alan olla eron partaalla....

t.se sama jolla se samanlainen mies

En loukkaannu jos mun kynsilakkoja ei aina kehuta. Eikä loukkaannu ap:kään, olen varma siitä.

Mutta jos aina vaan saa kuulla olevansa hajuton väritön ja mauton ja täyisn korvattavissa niin kyllä se jossain vaiheessa alkaa ahdistaa.

Ei kehu munkaan mies kun ei kuulemma ole mitään kehuttavaa.

Jätä se sika.

Yrittää saada sinut pitämään itseäsi kaikin tavoin 'huonona', jotta et luulisi itsestäsi 'liikoja' ja karkaisi jonkun muun miehen matkaan.

Oletko harkinnut, että kertoisit miehelle, että haluaisit enemmän positiivista palautetta? Jos mies ei tiedosta ongelmaa, niin tuskin voi myöskään muuttaa käytöstään. Myös palaute varmaan tulisi antaa rakentavasti ja asiallisesti eikä tyyliin riitaa haastaen, jolloin toinen lähtee helposti puolustuskannalle.

Mä aina kannustan muijaa oli sitten kyse kauppakassien kantamisesta tai oraalin antamisesta. Jaksaa, jaksaa hyvä, hyvä kyllä sä pystyt. Hyvästä suorituksesta saa aina palkinnoksi vanukkaan.

Oletko apmuistanut itse kehua miestäsi riittävästi?