Onko täällä muita kolmekymppisiä jotka elävät kuin vanhainkodin asukkaat?
Ite en oo enää vuosiin saanut töitä enkä ole millään tavalla päässyt eteenpäin elämässä, miehellekin kelpasin vain kaveriksi.
Ystäviä on kyllä.
Arkeni on sisällöltään todella tyhjä. Herään aamulla juon kahvia, selaan tuntikausia netistä erilaisia mahdollisuuksia, sit meen muutaman tunnin päikkäreille, sit vähän ulkona. Tuun kotiin, yritän syödä jotain, katon taas nettiä. Sit meen jo nukkuu 23 maissa.
Tätä samaa on ollut jo vuosia ilman mitään tuloksia.
Tylsyyden ja ahdistuksen määrä on vakio. En myöskään osaa enää tehdä mitään koska en saa mitään tyydytystä mistään. Kaikki on turhaa niin kauan kun yhteys elämään ja ihmisiin puuttuu.
En koe itteni tarpeelliseksi ja olen roolia vailla. Yhteiskunnan epävarmuus on todella kuluttavaa.
Kommentit (14)
Hankittu täytettää elämääsi! Sinä itse olet elämäsi päänäyttelijä. Koita nyt vaan kestää. Luovuutta kehiin. Seikkailemaan. Ei se rahaa kysy.
Kaikkea on tehty moneen kertaan. Miksi pakottaa ittensä jos ei tykkää?
Nukut liikaa. Lisäksi sanot, että tätä samaa ollut jo vuosia ilman tuloksia. Tyhmyyttähän ei ole tehdä virhe, mutta tyhmyyttä on olettaa että samaa toistamalla lopputulos muuttuu.
Kello on vasta 10.23 ja kuolen tylsyyteen. On jo niin kypsä.
Aloita retkeily matkustelu ja lenkkeily .
Oon yrittänyt tarjoitua ikkunanpesijäksi, lastenvahdiksi jne jne jne.... kukaan ei tarvitse mitään palveluita
Ota lainaksi jonkun koira se pakottaa aamulla ulos kusilenkille.
Voiko vaihtaa paikkakuntaan, jossa enemmän töitä? Tai koulutukseen uudelle alalle, siinä kyllä tulee sisältöä. Joillain paikkakunnilla on halpa vuokratasokin, jos siellä opiskelisi?
Ap, itse haluaisin vain nauttia rennosta eläkeajasta, mutta minulla ei ole niin paljon negatiivisia tuntemuksia kuin sinulla. Ehkä se on pelottavaa vasta silloin, kun pysähtyy pitkän kiireisen työelämän jälkeen aivan kuin kireä kumilenkki, joka äkkiä löystyy.
N30+
Tää kesä aika on niin tylsää. Aika ei mee millään eteenpäin. Tuntuu et tämäkin päivä on jo ikuisuuden kestänyt. Viel puol päivää niin pääsee nukkuu. Huomenna samaa askaa.
Kukaanei voi edes kuvitellakkaan kuinka raskasta on elää tyhjyydessä, pysähtyneisyydessä ja epävarmuudessa. Välillä romahdan itkuun kun mitään eikä mikään tuu vastaan vaikka kuinka yritän saada itteni jonnekkin.
Korkeakoulutuskin hyvin työllistyvälle alallekin on ollut täysin turha.
Olen täysin menettänyt luottamukseni ja toivoni.