Lue keskustelun säännöt.
Onko meillä jotenkin vinoon kasvanut lapsi, kun se ei ole koskaan saanut raivaria mistään?
Kommentit (29)
Joko pelolla kasaan kummiteltu tai muuten sosiaalisesti laiminlyöty hylkiö. Meillä odotellaan edelleen sitä ensimmäistä raivaria, esikoinen nyt 11 vee. Sen sijaan tämä kakkonen vetää viidetkymmenet itkupotku-täyshepuliraivarit päivässä ja ikää on tasan vuosi. Jippijaijee.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
samanlainen melkein 6-vuotias. Joka päivä saadaan asoista vääntää ja kääntää nytkin kun tuota eskariuhmaa pukkaa, mutta mitään raivareita ei ole koskaan saanut vaan asiat on aina saatu keskustelemalla ja perustelemalla jakeluun.
Mielenkiintoinen piirre taas kerran muuten täällä palstalla: raivoavien ja huonosti käyttäytyvien lasten äidit jaksavat AINA vedota tuohon temperamenttiin, eikä siinä mitään. Mutta heti jos joku kertoo rauhallisesta ja hyväkäytöksisestä lapsestaan, niin sehän palstalogiikan mukaan tarkoittaa luonnollisesti sitä, että lapsi saa aina tahtonsa läpi eikä siksi raivoa tai kiukuttele - kummasti unohtuu nuo puheet lasten erilaisesta temperamenteista siinä kohtaa... :DDD
Ei minunkaan lapseni ole mitään raivareita saanut. Toki on ollut negatiivisia tunteita ja on ollut eri mieltä asioista kuin me vanhemmat, mutta ei siitä seuraa mitään raivaria silti. Lapsi kohta 5 v. Eli hyvin rauhallinen lapsi on kyseessä.
Jos ei ikinä kielletä mitään, niin mistä niitä raivareita saa?
kun negatiivinen marisija on.
Tai jos on vaikka nälkä, väsynyt, mennyt huonosti kaverilla, ei osaa liikunnallisia juttuja yhtä hyvin kuin kaverit jne
Ei minunkaan lapseni ole mitään raivareita saanut. Toki on ollut negatiivisia tunteita ja on ollut eri mieltä asioista kuin me vanhemmat, mutta ei siitä seuraa mitään raivaria silti. Lapsi kohta 5 v. Eli hyvin rauhallinen lapsi on kyseessä.
Tuon kirjoitin äsken, ja väitän, että kyllä minun lapseni on melko älykäs. Ainakin muisti on käsittämätön, paapattaa kirjoja ulkoa ja laulunsanoja ihan älyttömästi. Lukee ja kirjoittaa yksittäisiä sanoja, ei nyt sentään lauseita vielä. Soittaa pianoa, tekee eskarilaisten puuhakirjoja jne. Ja keskittymiskyky on tosi hyvä myös.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
täällä samanlainen tyttö. Onneksi nyt opin aaveeltä sen, että hänet on joko peloteltu rauhalliseksi tai vaihtoehtoisesti tyttö on aina saanut kaiken haluamansa. Riehuvien lasten kohdalla kyse sitten onkin vain siitä temperamentista eikä kotikasvatuksesta :)
samanlainen melkein 6-vuotias. Joka päivä saadaan asoista vääntää ja kääntää nytkin kun tuota eskariuhmaa pukkaa, mutta mitään raivareita ei ole koskaan saanut vaan asiat on aina saatu keskustelemalla ja perustelemalla jakeluun.
Mielenkiintoinen piirre taas kerran muuten täällä palstalla: raivoavien ja huonosti käyttäytyvien lasten äidit jaksavat AINA vedota tuohon temperamenttiin, eikä siinä mitään. Mutta heti jos joku kertoo rauhallisesta ja hyväkäytöksisestä lapsestaan, niin sehän palstalogiikan mukaan tarkoittaa luonnollisesti sitä, että lapsi saa aina tahtonsa läpi eikä siksi raivoa tai kiukuttele - kummasti unohtuu nuo puheet lasten erilaisesta temperamenteista siinä kohtaa... :DDD
Ei minunkaan lapseni ole mitään raivareita saanut. Toki on ollut negatiivisia tunteita ja on ollut eri mieltä asioista kuin me vanhemmat, mutta ei siitä seuraa mitään raivaria silti. Lapsi kohta 5 v. Eli hyvin rauhallinen lapsi on kyseessä.
samanlainen lapsi 12vuotiaaksi saakka, sitten se kelkka kääntyiki ja musta tuli ihan hirviö kakara :D
Mulla tosin kai vaikutti se,että oli aika turvaton lapsuus ja otin sitten sellasen huolehtijan roolin, aina oon myös ollu sellanen suorittaja, että paljon pitää tehdä, olla hyvä ja ahkera ja mihinkään ei sanota ei, siitä on joskus harmia työ elämässä, sillä kukapas sun puolias pitäis jos ei ihan itse.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
tuleva kirves murhaaja. Koko elämän patoutuneet uhma ja kiukku kohtaukset purkautuvat jyristen.
Negatiiviset tunteet voi näyttää muutenkin kuin raivoamalla...
tai että on jotenkin "hidas" eli jälkeenjäänyt taikka pahasti masentunut (mikään ei tunnu miltään)
Normaali kilttikin ihminen näyttää negatiivisetkin tunteensa ainakin lähimmilleen ja kotona.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minä olin kiltti lapsi, ei kuulemma rajua uhmaa ja murrosikää. Vanhemmat olivatkin ihmeissään kun 17-vuotiaana halusin itsenäistyä ja tehdä oman päätökseni poikaystävästäni ja pidin siitä kynsinhampain kiinni. Ehkä kannatti, koska on edelleen mieheni ja meillä on kaksi lasta.
Olen kuitenkin hirveän epävarma joka asiasta, huono itsetunto, enkä oikein osaa tehdä päätöksiä. Oikeastaan olen vasta lasten myötä alkanut etsimään itseäni ja se jos mikä on ajoittain turhauttavaa, erityisesti silloin kun tulee tiuskittua miehelle ja lapsille.. Kuinka sitä edespystyy kasvattamaan lapsensa kun ei ole edes varma itsestään?
Yksi asia minkä lapsuudestani muistan: en halunnut koskaan olla muille vaivaksi ja ajattelin, että muilla menee huonommin. Myös silloin kun mua kiusattiin koulussa. Kaikki sen tiesi ja vanhemmatkin kyselivät, mutta en kehdannut myöntää, koska nolotti ja tiesin muita, ketä kiusattiin vielä pahemmin. Jotenkin tuntuu, että kaikki kielteinen/nolo oli mun mielessä tabu ja kaiken olisi oltava täydellistä. Sisimmässäni kyllä kuohui, mutten saanut osoitettua sitä mitenkään.
Eli tue lasta ainakin näyttämään negatiivisetkin tunteensa.
Totta kai ne negatiiviset tunteet saa ja varsinkin pitää näyttää, mutta ei sen tarvitse tarkoittaa pää punaisena huutamista tai raivoamista - niin lasten kuin vanhempienkaan kohdalla.
Lasta kannattaa harjoittaa pukemaan ne tunteet sanoiksi sen rääkymisen sijaan. Meillä kakai tyttöä (3 & 7) ja kun joku asia painaa mieltä, kiukuttaa tai harmittaa niin osaavat kyllä tulla sitten vanhempien viereen/kainaloon, itkeä siinä tarvittaessa ja kertoa, mikä harmittaa, kiukuttaa tai miksi muuten vaan on paha olo. Ja totta kai meilläkin kiukutellaan, pullikoidaan vastaan ja pettymysten sietäminen on välillä vaikeaa, mutta raivareita sanan varsinaisessa merkityksessä ei meilläkään ole nähty.
Negatiiviset tunteet voi näyttää muutenkin kuin raivoamalla...
tai että on jotenkin "hidas" eli jälkeenjäänyt taikka pahasti masentunut (mikään ei tunnu miltään)
Normaali kilttikin ihminen näyttää negatiivisetkin tunteensa ainakin lähimmilleen ja kotona.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sellaisiakin lapsia on:)
Ja se tarkoittaa yhtä vähän kieroon kasvanutta kuin uhmaraivoojakin.
kun ei tiedä että erilaisia tempperamentteja on...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
kun ei tiedä että erilaisia tempperamentteja on...
ap
sellainen täydellinen kasvattaja, joka on onnistunut kasvattamaan täydellisen lapsen?
sellainen täydellinen kasvattaja, joka on onnistunut kasvattamaan täydellisen lapsen?
ap
vai onko oman järjen käyttö kielletty?
lasketaan raivariksi? Onko lapsesi edes kiukutellut koskaan mistään tai ollut eri mieltä kuin vanhempansa? Millainen hän muuten on luonteeltaan? Ja onko hän esikoinen, kuopus vai jotain siltä väliltä - ovatko mahdolliset sisarukset sitten hyvin erilaisia?
Ei minunkaan lapseni ole mitään raivareita saanut. Toki on ollut negatiivisia tunteita ja on ollut eri mieltä asioista kuin me vanhemmat, mutta ei siitä seuraa mitään raivaria silti. Lapsi kohta 5 v. Eli hyvin rauhallinen lapsi on kyseessä.