Sanoisin, että näissä viimeaikaisissa käänteissä on taustalla erityisesti se, että USA:ssakin liian vaikutusvaltaiset tahot haluavat tätä

Sanoisin, että näissä viimeaikaisissa käänteissä on taustalla erityisesti se, että USA:ssakin liian vaikutusvaltaiset tahot haluavat tätä Ukrainan sotaa jatkettavan (ja mieluusti jopa laajennettavankin entisestään).

Eli vaikkei Trump ja hänen kannattajakuntansa selvä enemmistö olekaan tätä Ukrainan konfliktia halunnut, on tämä amerikkalaisten sotapuolue osoittautunut sen verran laajaksi ja voimakkaaksi, ettei Trumpin kannata yrittää ruveta sitä vastustamaan. (Siis ihan perinteistä reaalipolitiikkaa, jonka mukaan liian vahvan vastustajan kimppuun ei kannata käydä, vaikka mieli tekisikin.)

Koska kuitenkaan lähtökohtatilannekaan siis se jossa USA lähetti omalla kustannuksellaan Kiovan juntalle valtavia aselasteja tasaiseen tahtiin ei ollut hyvä eikä Trumpille mieleen, hän päätti että tilanteeseen pitää tehdä muutos.

Näiden reunaehtojen vallitessa Trump avustajineen on sitten päätynyt muuttamaan asetelman sellaiseksi, että USA avustaa Kiovan junttaa lähes entiseen malliin, mutta ei enää omalla kustannuksellaan, vaan tästä eteenpäin Länsi-Euroopan maat joutuvat toimimaan maksumiehinä. (Ja tämän roolin nämä läntisen Euroopan typerät johtajat suostuivat ottamaan vastaan innosta kiljuen.)

Pakko myöntää, että todella näppärä temppu Trumpilta!

Tällä peliliikkeellä hän onnistui kääntämään aiemmin hyvin kalliiksi käyneen taloudellisen rasitteen jopa taloudellista voittoa tuottavaksi asiaksi, ja samalla pitämään sekä omat kannattajansa että vastapuolen (Deep State) kohtalaisen tyytyväisinä, koska näiden etuja ja intressejä ei loukattu.

Moraaliset tyylipisteet jäävät toki varsin alhaisiksi, mutta niitähän ei kansainvälisessä politiikassa koskaan lasketa. (Tämäkin on yksi reaalipolitiikan perussääntöjä.)

Lopputulos näissä viimeaikaisissa keikauksissa on siis juuri tuo, mitä Slavyangrad tuossa yllä olevassa jutussa totesi. Eli lyhyesti kiteytettynä:

VOITTAJA on Trumpin hallinto ja USA (koska onnistuivat rimpuilemaan irti erittäin rasittavasta taloudellisesta taakasta ja kääntämään sen jopa itselleen merkittäväksi taloudelliseksi voitoksi ja tulonlähteeksi).

HÄVIÄJIÄ ovat:

Läntisen Euroopan maat (jotka menivät ottamaan itselleen erittäin raskaan taloudellisen taakan, joka merkittävästi heikentää niiden taloutta ja näkyy esim. työttömyyden kasvuna ja terveydenhuollon tason romahtamisena).

Ukraina (jonka nuoret ja vähän vanhemmatkin miehet joutuvat vastoin tahtoaan rintamalle teurastettaviksi.

Venäjä (jonka sotavoimat joutuvat edelleen jatkamaan tätä heille lähtökohtaisesti vastenmielistä veljeskansansa rusikoimista, koska nykytilanne ei muutakaan mahdollisuutta heille suo).

Omana kommenttinani lisäisin, että tämä Venäjän kohdallakin ilmenevä tappio on tiettyjen taloudellisten rasitusten ohella kuitenkin vain lähinnä henkistä mielipahaa. Eli sitä paljon puhuttua lännen globalistien haluamaa strategista tappiota Venäjälle ei kuitenkaan ole onnistuttu saamaan aikaan, eikä tässä tullakaan onnistumaan.

Jos asiaa tästä strategisen tappion näkökulmasta välttämättä halutaan tarkastella, niin sanoisin että ainoa selvän strategisen tappion kärsinyt osapuoli tässä on juuri läntinen Eurooppa ja sen globalistiset vallanpitäjät.

(Joku voi tietysti huomauttaa, että eikös Ukrainakin globalistisine johtajineen ole kärsinyt todella paljon? Noh, on tietysti, mutta sen kohdalla ei mielestäni voida puhua mistään varsinaisesta strategisesta tappiosta, koska tämä Kiovan junttahan ei alun alkaenkaan ole ollut mikään itsenäinen toimija, vaan se on kuuliaisesti totellut niitä määräyksiä, joita lännen globalistit ovat heille antaneet.)