Lapsia haluava halusi vakuuttaa minut syyllä "kun silloin arvomaailma muuttuu kokonaan"

Juttelin ihmisen kanssa jolla ei itselläkään ole lapsia, mutta se haluaisi kovasti oman perheen ja juuri sen perinteisen prisma-lähiö-omakotitalo-ja-perunamaaelämän.

Pitkän väittelyn jälkeen se meni hiljaiseksi, katsoi minua merkitsevästi, ja vakavana sanoi että "lapsen saatua arvomaailma muuttuu sitten kokonaan". Kuin olisi selittänyt minulle elämän tarkoituksen.

Olen itse siis täysin paatunut vela. Minulla ei ole hoivaviettiä. Junassa saatan vaihtaa vaunua jos joku tuo vauvan lähelleni. En ole koskaan pidellyt ihmislasta sylissäni. Jopa kastejuhlissa minulle on tarjottu vauvaa syliin ja olen kieltäytynyt. Kadulla jos taapero juoksee päänsä minun kyynärpäähäni niin en käänny katsomaan sattuiko sille jotain. En vain pidä lapsista. Minusta ne eivät ole söpöjä, ne eivät herätä minussa tunteita, eikä vanhemmuudessa ole yhtään aspektia mitä haluaisin tuoda elämääni. Ainut mitä olen äitiydestä ikinä googlannut on että miten hankitaan abortti jos pillerit pettää. Nämä eivät kuitenkaan ole arvojani, vaan pelkkä kuvaus miten vähän haluan lapsia elämääni.

Mielestäni kun jokainen lapsi ansaitsee syntyä vanhemmille jotka niitä haluavat. Joilla on mielenkiintoa, rakkautta ja intoa olla vanhempi, hoivata ja huoltaa lasta ja nähdä ne ihmisenä. Mielestäni ei ole ihmisarvoista elämää syntyä sellaiselle vanhemmalle, joka ei alkujaankaan ikinä halunnut olla vanhempi. Olen sitä mieltä, että vanhemmaksi pitäisi tulla vain sellainen, joka haluaa aktiivisesti myös olla se vanhempi. Tämä on arvomaailmani. Näiden perusteella en näe miksi minun pitäisi tuoda maailmaan lapsi joka jo etukäteen tuntuu vain vastenmieliseltä taakalta. Ja painavana sivusyynä: naisihmisenä lapsi jäisi myös todennäköisesti minun huollettavakseni jos sen isä päättäisi lähteä.

Minusta arvomaailmani lasten hankintaa miettien on juurikin empaattinen ja tasapainoinen. Tiedostan lasten oman ihmisyyden, ja sen millaista on kasvaa ympäristössä jossa ei lähtökohtaisestikaan olla oltu haluttu. Ajattelen vain syntymättömien lasteni parasta, kun en alkuperinkään saata niitä maailmaan nauttimaan roolistaan vihattuna pakkopullana.

Mitkä on siis ne arvot mitkä lasten saannin olisi tarkoitus muuttaa? Olenko missannut jotain?