Miten noille outdoor-familyille sattuu aina lomalla hyvä sää?
Naapurin tuttu lapsiperhe kävi vähän aikaa sitten Euroopassa autolomalla. Lähtöpäivänä paistoi aurinko ja ikkunasta kun heidän lähtöä seurasin niin näytti täydellisen onnelliselta loman aloitukselta. Facestakin kun olen seurannut perheen äidin lomapostauksia niin joka paikassa paistaa aurinko ja kakarat ovat reippaan näköisiä ulkoilutamineissaan. Kaiken maailman kulttuurikohteissakin ja hienoissa syöttölöissä ovat käyneet ja heidän lomansa vain vaikuttaa täydellisesti suoritetulta mutta silti rennolta ja nautinnolliselta. Matkustavat kuulemma extempore-tyylillä, eivät varaa hotelleja etukäteen, vaan vievät minne nokka näyttää, tai "mihin vaisto vie, mikä inspiroi" jotain out of the box-ajattelua tai jotain(en nyt muista mitä termiä se akka käyttää)
Minä sitten päätin että meidänkin perhe lähtee autolomalle. En tietenkään kuvitellutkaan mitään niin suurellista kuin joku Euroopan automatka, mutta päätin että autoloma Suomessa sopii meille. No, lähtöpäivänä iski kaatosade, ja minä kilahdin lapsille kun marisivat jostain. Ajomatkalla ei ollut mitään lomatunnelmaa, koska koko ajan satoi. Mies oli kireänä kun ei tykkää ajaa pitkää matkaa. Huoltoasemalla kännykkäni putosi asvaltille ja meni rikki, joten minun piti käyttää miehen puhelinta. Siitäkin tuli kauhea riita. Saapuessamme hotellille selvisi, että olinkin varannut huoneen seuraavalle kuulle. Mies meni aivan sokkiin tästä. Sain sitten huoneen vähän matkan päästä jostain syrjänperän motellista, joka ei sitten lapsille kelvannut vaan aloittivat hirveän huudon, että motelli näyttää vanhainkodilta. Ehdotin, että menisimme johonkin kivaan ravintolaan syömään niin kuin naapurit, mutta mies ei suostunut, kuten ei koko lomalla, syömään muualla kuin hampparipaikkojen autokaistalla. Haettiin mäkkäristä sitten ruuat. No, edes hetken kaikki olivat tyytyväisiä, paitsi minä. Eihän se nyt vastannut naapurin äidin raflakuvia jostain Euroopan metropoleista.
Koko loma noudatti oikeastaan seuraavaa kaavaa: Minä katson netistä jonkun nähtävyyden/elämyksen, ajamme sinne(ajettuamme harhaan, mistä mies stressaantuu), ja kohteen parkkipaikalla alkaa sataa, ellei ole alkanut jo aikaisemmin. Istumme sitten autossa eikä kukaan halua lähteä ulos.
Miksi me emme onnistu olemaan emme outdoor-perhe, emme kulttuuriperhe, emme onnellinen perhe emmekä edes sopusointuinen perhe? Miten minulle on sattunut sekä huono mies, huonot kakarat että huono sää?
Kommentit (19)
En tiiä mut voin tulla halaa teitä kaikkia.
Tuo kilahtelu ja riitely ja muu mökötys lomanne pilaa, ei sää. White trash-henkistä touhua teillä.
Autolomalle ei kannata lähteä jos ei ole sellaista kuskia joka nauttii ajamisesta. Autonkin on hyvä olla riittävän iso että ei tule ahdasta tavaroiden kanssa. Tuollaisen eksyvän (navigaattorit on keksitty ajat sitten!) ei kannata haaveilla että lähtis ulkomaille edes Ruotsiin.
Kännykkä on niinku hammasharja, kullakin on omansa eikä sitä halua kenellekään lainata vaikka toiselta puuttuis.
Joo ei oo kiva kuskilla kun äiskä kilahtaa ja lapset marisee.
Tuo että vain pikaruoka kelpaa ei kai tullut yllätyksenä?
Provo. Mutta kyllä, tuollaisia säälittäviä matkijoita on.
Tämä viikko vaellellaan Haltin tienoolla, toki asiallisissa sääolosuhteissa.
Toiset perheet osaavat reissaamisen paremmin kuin toiset. Kyllä siinä kiiltokuvaperheessäkin lapset kiukuttelee, mutta siellä äiti ei kilahda vaan osaa voitaa tilanteen niin että kiukuttelu loppuu.
Lapset kesäleirille ja miehen kanssa nussitte kuin kanit. Purkautuu se kireys.
Katso sadekuurojen todennäköisyydet kunkin kuun osalta ennen lomaa. Jos Suomessa haluaa nauttia aurinkoisista keleistä, kannattaa loma ajoittaa heinäkuun puolesta välistä elokuun puoleen väliin. Alkukesä on yleensä hyvin sateinen.
Suunnitelmallisuutta vaatii, mutta taito on opittavissa.
Jos on ihan vieras kohde ulkomailla, minulla menee keskimäärin 3-5h yhden päivän ohjelman suunnitteluun (miten sinne päästään, vaihtoehtoiset reitit, mistä ja miten liput ostetaan, mitä raflapaikkoja on lähistöllä, millaisia kamppeita tarvitaan säävarauksella jne.).
Vierailija kirjoitti:
Toiset perheet osaavat reissaamisen paremmin kuin toiset. Kyllä siinä kiiltokuvaperheessäkin lapset kiukuttelee, mutta siellä äiti ei kilahda vaan osaa voitaa tilanteen niin että kiukuttelu loppuu.
Eikä niitä kiukuttelija ja kilahteluja someen laiteta. Varmasti naapurillekin joku peräkylän mörskämotelli sattuu kohdalle, mutta ei sitä someteta. Ero on siinä, sinä näet poimittuna toisen kivat ja positiiviset hetket somesta ja itse elät realityä missä jokainen hetki eletään itse.
Sympatiat aloittajalle! Hanki ajokortti ja lähde ensi kerralla ilman miestä. ;) Kuulostaa siltä ettei hän ole kovin kiva matkakumppani...
Vierailija kirjoitti:
Kännykkä on niinku hammasharja, kullakin on omansa eikä sitä halua kenellekään lainata vaikka toiselta puuttuis.
No ei todellakaan ole kaikilla noin 😂 Monella kännykkä on vain kännykkä, ei sen hurjempaa.
Vaelluskohteissa sää on aika usein vaihteleva. Somessa voi muokata ilmeitä ja taustoja. En haluaisi olla outdoor family tai mikä lie keräämässä tykkäyksiä. Onhan se kiva jos loma onnistuu mutta kaikki ei ole miltä se näyttää tai kuulostaa.
Kannattaa panostaa siihen mikä on itsestä kivaa. Mun puoliso katselee myös (mun mielestä) vähän liikaa muiden lomailua ja päivityksiä ja haluaa usein tehdä samoin kuin muut. Ja kitisee sitten säästä tai hotellista tai jostain.
Oltiin vuosia sitten talvilomalla kohteessa jossa sää vaihtelee. Vettä satoikin sitten viikon aikana reippaasti. Meillä oli lapsen kanssa säänmukaiset vaatteet, kylmä ei toki ollut kun lämpö yötä päivää +20. Juostiin vesisateessa uima-altaalle, donitsikojulle, paistettiin lettuja, käytiin eläintarhassa, tehtiin päiväretki pieneen kylään, käytiin pienissä ravintoloissa. Puolisolla oli kivaa ehkä puolet ajasta, meillä koko ajan. Asenne ratkaisee aika paljon :)
Me tehdään ex-tempore-reissuja, ei suunnitella ennalta minne mennään, vaan usein vasta aamupalalla mietitään mihin suuntaan lähdetään. Ja jos sääennuste näyttää monta päivää sadetta jonnekin, niin lähdemme sinne missä ei sada. Sama koskee myös kovia helteitä, väistämme niitä.
Yksi tärkeimmistä asioista tällaisilla reissuilla on asenne. Rento sellainen. Ei tiukkoja aikatauluja, vaan joustoa ja avoimuutta muutoksille ja uusille jutuille. Ja kaikki mukaan päätöksiin, ei niin että yksi päättää minne mennään. Paljonko ap:n mies sai vaikuttaa siihen minne mennään? Ja lapset?
Jos me ajetaan illalla paikkaan X ja jäädään sinne yöksi, katselen illalla netistä että millaisia nähtävyyksiä, luontokohteita, ravintoloita ym alueella on. Aamupalalla sitten yhdessä päätetään minne mennään ja mitä kukakin haluaa nähdä. Ja kiire ei saa olla, pakko ei ole lähteä samana päivänä uuteen paikkaan. Lisäksi täytyy olla aikaa ja joustoa myös siihen että jos tien päällä tulee mielenkiintoinen kyltti vastaan jostain nähtävyydestä tms, voidaan yhtäkkiä päättää että mennäänkin sinne!
Eikä se sade mitään estä, vaan varusteet pitää olla oikeanlaiset. Sadevaatteissa on ihan yhtä hauskaa mennä vaikka johonkin luontokohteeseen. Jälleen, se asenne.
Meidän perheelle ainoa oikea tapa reissata.
Epäreilua että mies ajaa yksin. Mikset itse aja?
Eikö sulla itsellä ole ajokorttia? Parhaiten noi sujuu kun kuski päättää ja muut sopeutuvat