Psykiatria vie ihmiseltä ihmisarvon
Ei saa kärsiäkään ihmisenä, yritetään vieraannuttaa ihminen elämästä itsestään. Kärsimys ja sen aiheuttamat tunteet jotka kertovat ihmisyydestä, SIELU, itseasiassa yritetään lakaista maton alle, neutralisoida kemiallisesti, yritetään tehdä ihmisen kokemus epävalidiksi ja halventaa leimaamalla ihminen sairaaksi ja kohtelemalla häntä tuona leimana.
Kommentit (55)
Puhutko omasta puolestasi vai yleisesti ?
Vierailija kirjoitti:
Elämä on valintoja.
Niin on. Voin ottaa elämäni valintoineen ja kokea sen tuomat kärsimykset ja ilot, mutta KIITOS annetaanko minun myös olla? Että silkkaa pahuutta on vielä kestettävä? Senkö valitsin?
Ap
Niin. Ihmisillä pitäisi olla omat rajat. Ja myös kohtelussa. Oli se mikä tahansa lääketiede tai paikka, asia.
Vierailija kirjoitti:
Niin. Ihmisillä pitäisi olla omat rajat. Ja myös kohtelussa. Oli se mikä tahansa lääketiede tai paikka, asia.
Kunnioittaako tämä psyykkisesti sairastunut muiden rajoja?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Elämä on valintoja.
Niin on. Voin ottaa elämäni valintoineen ja kokea sen tuomat kärsimykset ja ilot, mutta KIITOS annetaanko minun myös olla? Että silkkaa pahuutta on vielä kestettävä? Senkö valitsin?
Ap
Karma on pahuuden seuraus.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Elämä on valintoja.
Niin on. Voin ottaa elämäni valintoineen ja kokea sen tuomat kärsimykset ja ilot, mutta KIITOS annetaanko minun myös olla? Että silkkaa pahuutta on vielä kestettävä? Senkö valitsin?
Ap
Karma on pahuuden seuraus.
Ok, esim jos sinä tai vaikka läheisesi joutuu onnettomuteen, se johtuu siitä että "karma on pahuuden seuraus"?
Ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Elämä on valintoja.
Niin on. Voin ottaa elämäni valintoineen ja kokea sen tuomat kärsimykset ja ilot, mutta KIITOS annetaanko minun myös olla? Että silkkaa pahuutta on vielä kestettävä? Senkö valitsin?
Ap
Karma on pahuuden seuraus.
Ok, esim jos sinä tai vaikka läheisesi joutuu onnettomuteen, se johtuu siitä että "karma on pahuuden seuraus"?
Ap
Eli minun ei tarvitse osoittaa mitään empatiaa kurjuutta kokeville, todeta vain, että se johtuu heidän pahuudestaan? Aika eri mitä Jeesus opetti.
Ap
Apn kannattaisi hakea apua ja tukea itselleen muualta kuin netistä. Ammattiapua.
Se on kyllä totta, että psykiatrian ala on ihan kieroutunut.
Mulla aloitettiin hoito 18 vuotiaana kun olin ahdistunut ja masentunut. Mulle aloitettiin tasaava lääke, jonka myötä aloin saamaan sellaisia motivaation puuskia, joiden aikana siivosin, liikuin ja ostin siistejä, istuvia vaatteita ja pidin itsestäni huolta. Masennus ei kuitenkaan lääkkeellä poistunut ja olin edelleen ahdistunut. Lääkkeen seurauksena mielialat alkoivat vaihtelemaan.
Siitä seurasi melko nopeasti kaksisuuntaisen dg, ja lääkkeiden määrä nousi useaan eri lääkkeeseen ja annokset olivat suuria. Lääkärin mukaan tulisin todennäköisesti joutumaan työkyvyttömyyseläkkeelle ennemmin tai myöhemmin.
20 vuotiaana olin lihonut 2 vuodessa 30 kiloa, ja voin todella huonosti ja koulu jäi kesken. 21 vuotiaana ilmoitin, etten jatka hoitoa ja lopetan kaikki lääkkeet.
Lääkäri varoitteli, että tulen anellen takaisin ja yritti puhua minua ympäri.
Kaksi vuotta lääkkeiden lopettamisen jälkeen olivat todella vaikeita, mutta aloin liikkumaan ja syömään terveellisesti. Lopulta jatkoin koulua, valmistuin ja työllistyin.
Mitenköhän olisi elämä mennyt, jos olisin uskonut sitä hoitavaa lääkäriä ja diagnoosia?
Vierailija kirjoitti:
Se on kyllä totta, että psykiatrian ala on ihan kieroutunut.
Mulla aloitettiin hoito 18 vuotiaana kun olin ahdistunut ja masentunut. Mulle aloitettiin tasaava lääke, jonka myötä aloin saamaan sellaisia motivaation puuskia, joiden aikana siivosin, liikuin ja ostin siistejä, istuvia vaatteita ja pidin itsestäni huolta. Masennus ei kuitenkaan lääkkeellä poistunut ja olin edelleen ahdistunut. Lääkkeen seurauksena mielialat alkoivat vaihtelemaan.
Siitä seurasi melko nopeasti kaksisuuntaisen dg, ja lääkkeiden määrä nousi useaan eri lääkkeeseen ja annokset olivat suuria. Lääkärin mukaan tulisin todennäköisesti joutumaan työkyvyttömyyseläkkeelle ennemmin tai myöhemmin.
20 vuotiaana olin lihonut 2 vuodessa 30 kiloa, ja voin todella huonosti ja koulu jäi kesken. 21 vuotiaana ilmoitin, etten jatka hoitoa ja lopetan kaikki lääkkeet.
Lääkäri varoitteli, että tulen anellen takaisin ja yritti puhua minua ympäri.
Ihan loistavasti päättelit, sinnitelit ja selvisit! Hyvä sinä!
Vierailija kirjoitti:
Se on kyllä totta, että psykiatrian ala on ihan kieroutunut.
Mulla aloitettiin hoito 18 vuotiaana kun olin ahdistunut ja masentunut. Mulle aloitettiin tasaava lääke, jonka myötä aloin saamaan sellaisia motivaation puuskia, joiden aikana siivosin, liikuin ja ostin siistejä, istuvia vaatteita ja pidin itsestäni huolta. Masennus ei kuitenkaan lääkkeellä poistunut ja olin edelleen ahdistunut. Lääkkeen seurauksena mielialat alkoivat vaihtelemaan.
Siitä seurasi melko nopeasti kaksisuuntaisen dg, ja lääkkeiden määrä nousi useaan eri lääkkeeseen ja annokset olivat suuria. Lääkärin mukaan tulisin todennäköisesti joutumaan työkyvyttömyyseläkkeelle ennemmin tai myöhemmin.
20 vuotiaana olin lihonut 2 vuodessa 30 kiloa, ja voin todella huonosti ja koulu jäi kesken. 21 vuotiaana ilmoitin, etten jatka hoitoa ja lopetan kaikki lääkkeet.
Lääkäri varoitteli, että tulen anellen takaisin ja yritti puhua minua ympäri.
Mikset tehnyt noita liikkumisis ja muita jo kun alunperin masennuin ja ahdistui, vaan vasta lääkekokeilujen jälkeen?
Mielenterveyssektori on muun suomalaisen terveydenhuollon lailla täysin retuperällä. Ammattitaidottomia ja potilaasta piittaamattomia tyyppejä riittää, ja päälle resurssipula sekä itse itsensä solmuun saattanut byrokratia.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Se on kyllä totta, että psykiatrian ala on ihan kieroutunut.
Mulla aloitettiin hoito 18 vuotiaana kun olin ahdistunut ja masentunut. Mulle aloitettiin tasaava lääke, jonka myötä aloin saamaan sellaisia motivaation puuskia, joiden aikana siivosin, liikuin ja ostin siistejä, istuvia vaatteita ja pidin itsestäni huolta. Masennus ei kuitenkaan lääkkeellä poistunut ja olin edelleen ahdistunut. Lääkkeen seurauksena mielialat alkoivat vaihtelemaan.
Siitä seurasi melko nopeasti kaksisuuntaisen dg, ja lääkkeiden määrä nousi useaan eri lääkkeeseen ja annokset olivat suuria. Lääkärin mukaan tulisin todennäköisesti joutumaan työkyvyttömyyseläkkeelle ennemmin tai myöhemmin.
20 vuotiaana olin lihonut 2 vuodessa 30 kiloa, ja voin todella huonosti ja koulu jäi kesken. 21 vuotiaana ilmoitin, etten jatka hoitoa ja lopetan kaikki lääkkeet.
Lääkäri varoitteli, että tulen anel
Koska uskoin ja luotin siihen, että ammattilaiset osaavat auttaa. Ja ensimmäinen lääkekin tuntui ainakin ajoittain auttavan oloon.
Vasta 30 kiloa ja valtava itseinho herättelivät riittävästi täydelliseen elämäntaparemonttiin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Se on kyllä totta, että psykiatrian ala on ihan kieroutunut.
Mulla aloitettiin hoito 18 vuotiaana kun olin ahdistunut ja masentunut. Mulle aloitettiin tasaava lääke, jonka myötä aloin saamaan sellaisia motivaation puuskia, joiden aikana siivosin, liikuin ja ostin siistejä, istuvia vaatteita ja pidin itsestäni huolta. Masennus ei kuitenkaan lääkkeellä poistunut ja olin edelleen ahdistunut. Lääkkeen seurauksena mielialat alkoivat vaihtelemaan.
Siitä seurasi melko nopeasti kaksisuuntaisen dg, ja lääkkeiden määrä nousi useaan eri lääkkeeseen ja annokset olivat suuria. Lääkärin mukaan tulisin todennäköisesti joutumaan työkyvyttömyyseläkkeelle ennemmin tai myöhemmin.
20 vuotiaana olin lihonut 2 vuodessa 30 kiloa, ja voin todella huonosti ja koulu jäi kesken. 21 vuotiaana ilmoitin, etten jatka hoitoa ja lopetan kaikki lääkkeet.
Lääkäri varoitteli, että tulen anel
Kiitos! :)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Niin. Ihmisillä pitäisi olla omat rajat. Ja myös kohtelussa. Oli se mikä tahansa lääketiede tai paikka, asia.
Kunnioittaako tämä psyykkisesti sairastunut muiden rajoja?
Mitä sinä tiedät minun terveydestäni? Sinä et ainakaan kunnioita muiden rajoja. Toivottavasti sairastut psyykkisesti ja kuulet alentavia kommentteja itsestäsi.
Ap
Psykiatria on suurelta osin yhteiskuntapolitiikkaa, tämä kannattaa ymmärtää.
Törkeää vihaa itseasiassa tämän keskustelun kommenteissa. Jotkut selkeästi nauttivat jos pääsevät lyömään lyötyä.
Ap
Elämä on valintoja.