Lue keskustelun säännöt.
Kuuluuko minulle ollenkaan vai pitäisikö puuttua?
13.07.2025 |
Seurasin mökillä viikonlopun sivusta sukulaismiehen ja uusvaimon vanhemmointia miehen lapsille. Mies on äkkiväärä, saattaa yhtenä hetkenä olla iloinen ja mukana, seuraavana äyskiä, sitten vähätellä lasten mielipahaa. Ottaa aina yhden lapsen jotenkin silmätikuksi, jota alkaa ihan puskista kometamaan töykeästi, naljailla jotain, kommentoida esim. teinitytön ulkonäöstä ("mitä sullakin on taas päällä, laita nyt jotain järkevää" kun lapsella on ihan normaalit t-paita ja sortsit). Jos joku lapsista erehtyy valittamaan esim. pahaa oloa, isänsä sanoo, että älä aina valita ja selittää meille muille kovaan ääneen, että äitinsä antaa sille niin paljon lääkkeitä, että se on ihan kemikaaleilla kyllästetty. Uusvaimo sitten vähän mieheltä salaa lohduttaa ja yrittää auttaa lapsia tai edes katsoo myötätuntoisesti, mutta ei tunnu uskaltavan sanoa mitään.
Mietin, että pitäisikö lasten äitiin ottaa yhteyttä ja kertoa? Tämä on ensimmäinen kesä, kun näen tällaista käytöstä mieheltä, aiemmin on ollut ihan normaalissa kontaktissa lapsiin. Huolettaa lasten hyvinvointi, kun selvästi miehen meno oli erikoista.
Kommentit (9)
Millainen äiti sietää tuollaista käytöstä lapsilleen? Joku täysi tossu?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En ottaisi äitiin yhteyttä, mutta olisin se turvallinen aikuinen tarvittaessa. Kyllä ne lapset itse äidilleen kertoo.
Voithan sä vinkata, jos se keventää omaa takkaasi. Toki siinä on riskinä, että tämä äiti sanoo tälle miehelle että ap oli huomannut mökillä että
Tällöin mies saa tietoonsa että olet tiedon lähde ja tästä voi seurata sinulle ongelmia.
Vierailija kirjoitti:
Voithan sä vinkata, jos se keventää omaa takkaasi. Toki siinä on riskinä, että tämä äiti sanoo tälle miehelle että ap oli huomannut mökillä että
Tällöin mies saa tietoonsa että olet tiedon lähde ja tästä voi seurata sinulle ongelmia.
No sillä ei ole ehkä niin väliä, kun ei olla arjessa juuri missään yhteyksissä. Nähdään jouluisin ja kesällä mökillä viikonloppu tai pari. Kurjaa vain katsella, kun lapsia kiusataan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
En ottaisi äitiin yhteyttä, mutta olisin se turvallinen aikuinen tarvittaessa. Kyllä ne lapset itse äidilleen kertoo.
En oikein uskalla nousta miestä vastaan siellä mökillä, koska hän tosiaan vaikuttaa vähän arvaamattomalta. En haluaisi mitään julkista flaidausta omienkin lasten edessä. Ja selvästi uusvaimo myös välttelee miehen käytökseen puuttumista, en tiedä miksi.
Minulla oli tuollainen isäpuoli, jonka mielestä olin ruma, tyhmä, laiska ja lihava.
Olin sievä, luokkani priimus, normaalipainoinen ja ahkera.
Äitini suuri rakkaus, joten kaltoinkohtelu jatkui vuosia.
Ihmettelen edelleen sitä, etten seonnut.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kyllä minä puuttuisin puolustamalla lasta kyseisessä tilanteessa. On tärkeää, että lapsi ymmärtää isän käyttäytyvän väärin muiden mielestä. Kun isä siis sanoo jotain töykeää, siihen voi vastata, että onhan lapsella ihan normaalit vaatteet, en näe vikaa, onko sulla keijo vähän huono päivä. Tms.
Vähän kauhistuttaa, kun ihmiset eivät puutu, vaikka näkevät kaltoinkohtelua. Riippuen tilanteesta voisin tehdä jopa lasun. Mitä tapahtuu silloin kun muut ihmiset eivät ole näkemässä? Tuohan on henkistä väkivaltaa.
Ja jos jotenkin vaikuttaa asiaan, niin lapset ovat 13, 10 ja 6. Todella fiksuja ja hyväkäytöksisiä, eivät omas mielestä antaneet mitään aihetta esim. komenteluun, vaan se oli todellakin täysin yllättävää.