Lue keskustelun säännöt.
MINÄ! MINÄ! MINÄ!
04.08.2011 |
Olen syntynyt vuonna 1974. Minut on kasvatettu niin että toiset ihmiset otetaan huomioon jopa oman hyvinvoinnin kustannuksella joskus. Läheisiä ja naapureita autetaan ja lapsena kaikki pihan lapset söivät ja hoidattivat pienet haavansa meillä ksoka meillä oli aina joku kotona.
Lapset leikkivät kaikki yhdessä, joskus oltiin kahdestaan sen parhaan kaverin kanssa. Oli pihaleikkejä joihin tarvittiin paljon lapsia eikä sillä ikähaarukallakaan ollut niin väliä.
Olen oppinut suvaitsevaiseksi, kohteliaaksi ja on tilanteita joissa annan vaikka paidan päältäni toiselle jos hän sitä tarvitsee enemmän kuin minä.
Aika moni tuntemani -70 luvun lapsi on kasvatettu samoin... mutta MISTÄ ihmeestä sikiää näitä välinpitämättömiä diivoja jotka kuvittelevat että maailma pyörii oman navan ympärillä? Milloin on kasvatettu tämä itsekkäiden sukupolvi?
Jokainen ajattelee omaa itseään, ei tarvitse leikkiä kaikkien kanssa, kyynärpää taktiikalla luovitaan jo hiekkalaatikolla eikä kukaan puutu siihen mitenkään.
Täällä av:llä sen huomaa todella hyvin mitä ihmiset todella ajattelevat, ehkä kärjistetysti mutta kuitenkin. Tuleekin aina mieleen kysyä että minkäikäinen ihminen on kyseessä...
Hää ketjutjussa esim. joku oli perunut kutsutut ihmiset. Todella törkeää! Mutta muistan täältä sellaisen ketjun jossa hääparia oikein kannustettiin siihen "se on teidän päivä" te saatte kutsua ketä haluatte" "peruukaa toiset jos olette löytäneet parempia vieraita"..
Uskomatonta! Monet juhlatkin ovat juhlia vain niiden vieraiden vuoksi. EI ne mitkään juhlat ole jos kukaan vieraista ei saavu eli kyllä niitä vieraitakin olis syytä ajatella.
Kommentit (11)
tietoisesti opetella itsekkäämpää käytöstapaa ja ajattelumallia. Itselläni on jokseenkin vapaa kasvatus ( synt. 60-luvulla)mutta olen huomannut, että jään jalkoihin jos en kiivaammin ja röyhkeämmin puolusta oikeuksiani jaa vaadi aina vähän sitä tai tätä.
Tällainen asenneilmapiiri on mielestäni tullut vasta 2000-luvulla. Vielä 90-luvulla asioita anottiin ja pyydettiin ja kohteliaimmin pyydettiin tulla huomioon otetuksi jne.
Entisellä tyylillä ei pärjää nykyään enää missään. Kohteliaisuus ja vaatimattomuus ei ole muodissa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Asuntovelkahel*ettiin astuneita Minä, Minä tyyppejä on kiva ojentaa, kun firmassa neuvotellaan palkoista ja siitä ketä saa jatkaa, jne.
O-JEN-TAA itsekkäitä Minä, minä tyyppejä silloin, kun he ovat haavoitttavaisia.
Ymmärrättekö nyt miksi on toisinaan ihan kivaa olla yrittäjä?
ja moni ikäluokkamme edustaja, samoin kasvatan omia lapsiani, ja kas vain, heistä näkyy silti tämä minä-keskeisyys. Ympäröivä maailma vaikuttaa myös kovin paljon. 90-luvun laman peruja pitkälti.
kasvatuksellinen. Sääli, koska toivoin siirtäväni kasvatuksessa lapselleni jotain hyvää ja miten ollaan hyvä ihminen.
Minkälainen maailma meillä tulee olemaan jos kukaan ei siirrä enää kohtiliaisuutta ja toisten huomioon ottamista eteenpäin? Pelottavaa...
tietoisesti opetella itsekkäämpää käytöstapaa ja ajattelumallia. Itselläni on jokseenkin vapaa kasvatus ( synt. 60-luvulla)mutta olen huomannut, että jään jalkoihin jos en kiivaammin ja röyhkeämmin puolusta oikeuksiani jaa vaadi aina vähän sitä tai tätä. Tällainen asenneilmapiiri on mielestäni tullut vasta 2000-luvulla. Vielä 90-luvulla asioita anottiin ja pyydettiin ja kohteliaimmin pyydettiin tulla huomioon otetuksi jne. Entisellä tyylillä ei pärjää nykyään enää missään. Kohteliaisuus ja vaatimattomuus ei ole muodissa.
eli ap. puhuu ihan asiaa.
Ja ylläoleva kommentti on tosiaan tätäpäivää eli pakko olla kova jotta pärjää maailmassa. Karua(:
Sisältö jatkuu mainoksen alla
enkä sanonut, että lapseni ovat vain minä-ihmisiä, vaan heissäkin tämä tulee esiin, vaikka toisin on kasvatettu. Maailmasta kyllä tulee paha, johan tuon menon huomaa.
Itse olen 80-luvun lapsi ja kasvatettu siihen että toiset otetaan huomioon elämässä kaikissa tilanteissa.
Mieheni on saman ajan lapsi ja hän taas on enemmän minä-ihminen.
Ja muutenkin saanut monessa mielessä erilaisen kasvatuksen kuin minä.
En sitten tiedä millaisia meidän lapsista mahtaa tulla..
Sisältö jatkuu mainoksen alla
ja minutkin kasvatettiint toiset huomioonottavaksi - jopa aina itseni kustannuksella. En osaa oikein arvostaa sen kasvatuksen kärkeä, piti olla aina hiljaa, omaa itseään ei saanut tuoda ilmi ja jopa yo-todistusta ei saanut pitää esillä tai näyttää kysyville vieraille, koska onhan nyt noloa ja leuhkimista näyttää ne 5 L:ää ja 9,8 keskiarvo.
Haluan, että omat lapseni arvostavat itseään. Olen itse huomannut, että en pärjää työelämässä enkä ystäväpiirissä. Minua tölvitään, kiltteyttäni käytetään häikäilemättömästi hyväksi ja jopa lasten päiväkodissa ja koulussa meidän lapsemme ovat aina ne, jotka joustavat.
Opettelin ammattiani varten jämäkän tyylin, ja kykenen siinä olemaan vaatimusten tasoinen, mutta kollegoilleni minun on vaikea olla yhtä jämäkkä, koska en pysty ymmärtämään aikuisten ihmisten nokkimista ja kyynärpäätaktiikkaa.
Ehkä vähän hävettää myöntää, mutta olen iloinen, että lapseni näkyy ja kuuluu. Toki itsekin yritän saada lastani ruotuun, ei tarvitsisi ihan niin paljon näkyä ja kuulua, mutta sisimmässäni olen iloinen, että ainakin vielä hän kykenee olemaan oma itsensä. Kyynärpäätaktiikkaa ei ole oppinut ja herkästi loukkaantuu, kun suljetaan pois kaveripiiristä, mutta hiljaiseksi ei ole suostunut eikä vielä ainakaan alistetuksi.
Tässäkin asiassa jokin kultainen keskitie olisi paras. En pidä siitä, että lapsi lytätään eikä häntä itseään arvosteta vaan aina annetaan ymmärtää kuin ne muut olisivat parempia ja tärkeämpiä, heidän tunteensa arvokkaampia jne. Toisaalta en siedä näitä kyynärpäätaktiikalla eteenpäin porskuttavia häikäilemättömiä hyväksikäyttäjiäkään.
eli 70 luvun lapset on kasvatettu kilteiksi omalla kustannuksella ja nyt ne vanhemmat haluavat omista lapsistaan ihmisiä jotka eivät anna toisten kävellä yli
Harmillista että aina tulee mentyä ääripäästä ääripäähän...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vuodet vierineet viime kommentista.. Miten näette maailman tänään? Onko mennyt parempaan vai pahempaan suuntaan?
Kyllä mäkin tätä nykymenoa taivastelen varmaan päivittäin.
T: vm. 1971