Kumpi saa sinut ilmaisemaan negatiivista tunnetta tai ajatusta todennäköisemmin, toisen ihmisen tyhmyys vai pahuus?

Tyhmyys raivostuttaa.

Ilkeys hämmentää. Että mikä tuotakin vaivaa.

Vierailija kirjoitti:

Tyhmyys raivostuttaa.

Ilkeys hämmentää. Että mikä tuotakin vaivaa.

Eli tyhmyys. Kiitos rehellisestä vastauksesta.

Ilkeys ja pahuus on mitä en siedä. Tyhmyyttä olen oppinut sietämään. 

Tyhmälle saatan kertoa asian oikean laidan. Pahasta otan välittömästi etäisyyttä enkä sano tälle mitään, sillä seura tekee kaltaisekseen ja karminen painolasti on pahinta kuormaa mitä voi elämässään saada. 

Pahuus. Minkäs sille tyhmyydelle voi... 

Pahuus on valinta ja siksi se sekä sattuu että raivostuttaa.

Pahuus on kyllä osin myös tyhmyyttä. Yleensä oikea valinta on se positiivinen, rakentava vaihtoehto.

Tyhmyys ei sinänsä haittaa, ellei se aiheuta pahaa muille. Saa lähinnä tuntemaan itsensä fiksummaksi.

Pahuus herättää pahuutta ja kostonhimoa. Jos vaikka joku on tekee sairaita päätöksiä tai murhaa ihmisiä, herättää se alkukantaisia vaistoja itsessä. 

Tyhmyys yleensä enemmän. Tosi nämä asiat kulkevat usein myös käsi kädessä. Kuten on niin tyhmä että uskoo asioita jotka eivät ole totta ja on sen takia paha toisia ihmisiä kohtaan.

Olin äskettäin tilanteessa jossa joku lausui tunnetun ranskalaisen kirjailijan nimen väärin. Silloin kiehahti. Idiootit raivostuttavat. En kuitenkaan ilmaissut sitä mitenkään koska olen sivistynyt. Eli ilkeyden aiheuttamaa negatiivista tunnetta ilmaisen todennäköisemmin.

Tyhmyys koska se on yleisempää ja siksi raivostuttavampaa. Joudun kärsimään tyhmistä ihmisistä jatkuvasti muutenkin( en ole älykäs mutta sukuni on ikivanhaa ja tyhmää ja lapset meluavat joka paikass).

Pahuuteen haluisin reagoida mutta en uskalla koska pahalta ihmiseltä voi saada itsekin turpaan.Toisaalta riippuu mikä tilanne on. Jos joku pahoinpitelee koiraa niin varmasti kävisin päälle ja vaikka kivittäisin. Pahuus on merkki jonkinlaisesta aivovammasta esim. psykopaateilla ja eräänlaista tyhmyyttä sekin on. 

Pahuus ihan ehdottomasti. Tyhmyys ei ole mikään ongelma, kun ihminen on muuten reilu ja oikeudentajuinen.

Olen itse ihan älykäs ja sosiaalisesti lahjakas, joten osaan kommunikoida ihmisten kanssa hyvin, riippumatta heidän taustoistaan tai älynlahjoistaan. Löydän helposti yhteisen kielen erilaisten ihmisten kanssa. Työskentelen asiantuntija-alalla, mutta käyn usein meidän lievästi kehitysvammaisen siistijän kanssa lounaalla. Monet eivät jaksa häntä, koska on nätisti sanottuna hieman yksinkertainen, mutta monelta jää huomaamatta kuinka hyväsydäminen hän on ja hänen kanssaan on rentouttavaa jutella ihan arkisista asioista. Päivitellä kahvin hinnan nousua jne.

Pahuus on taas sellainen asia missä minulla tulee yksinkertaisesti kommunikaatiokatko. Tiedän kyllä, että osaisin olla itsekin ilkeä ja lyödä vyönalle, mutta ei tulisi mieleen alentua heidän tasolleen. En löydä mitään kiinnostavaa ihmisestä jonka maailmankuva on itsekäs, inhottava ja tuomitseva.

Pahuus.

Tyhmyys. Tähän törmää terveysaseman työntekijöissä.

Ilkeys tietenkin. Toisen ihmisen älykkyyttä on erittäin vaikea arvioida. Jos joku ei tiedä tai osaa jotain niin se ei tarkoita suoraan tyhmyyttä vaan tietämättömyyttä. ÄO on eri asia.

Vierailija kirjoitti:

Ilkeys tietenkin. Toisen ihmisen älykkyyttä on erittäin vaikea arvioida. Jos joku ei tiedä tai osaa jotain niin se ei tarkoita suoraan tyhmyyttä vaan tietämättömyyttä. ÄO on eri asia.

Tuo on totta. Toisaalta pahuuskin on käsitteellinen konsepti. Asia joka on toisen mielestä äärimmäistä pahuutta voi toisen mielestä olla ihan oikein. Molemmat asiat ovat tässä yhteydessä siis varmaan vastaajan omasta käsityksestä kiinni.