"Mitä oikein ajattelin"

Ja sitten päätä seinään. Onko tuttu tunne? Itsellä tulee tällainen aina kun mietin sitä epätoivoista puurtamista jossain deittisivuilla ja apeissa. Tai kun on ollut pakkomielle johonkuhun ja ollut pakko sitten mennä kertomaan tälle päin naamaa että on kiinnostava tyyppi. Että miksi, miksi äääh kun nyt puuttuu täysin tuollaiset. Mutta ei kai niistä vaiheista eroon pääse ellei läpi käy.