Lue keskustelun säännöt.
Enkö vaan tunnista traumojani?
08.07.2025 |
Pakkohan minulla on niitä olla, köyhä lapsuus eristäytyneessä kodissa syrjäseudulla, varhain töihin, alemmuuskompleksit maalaisuudestani nuorena.
Olenko siirtänyt ne lapsilleni? Itse hymähtelen ja hymyilen vanhoille asioille, nukun hyvin, elän nykyhetkessä. Vai piilossa aivoissa?
Kommentit (36)
Miksi niin monella on hyvä ja varakas lapsuus aiheuttanut traumoja ja työkyvyttömyyttä?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ehkä kannattaa mennä terapiaan, jos siellä saisi kaivettua onko traumoja.
Traumojen syntyyn vaikuttaa mm. yksilön herkkyys.
Mikä tän aloituksen pointti on? Vähätellä niitä, joilla on traumoja "pikkuasioista"?
Vierailija kirjoitti:
Mikä tän aloituksen pointti on? Vähätellä niitä, joilla on traumoja "pikkuasioista"?
Aoaa! Öö! Aoaa!
Voi apua, nyt vauvapalstan mamma jo ihmettelee miksei ole traumaa tavallisesta lapsuudesta. Trauma sana on kokenut täällä jäätävän inflaation. Ei kaikilla ole traumaa, vaikka täältä sen kuvan saakin. Ei niitä tarvitse lähteä etsimällä etsimään ja kehittelemään terapiaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Työterapia on sinut parantanut. Toimisi monelle palstalaisellekin.
Ei tuossa kertomassasi ole mitään traumaattista. Tiedätkö, mikä trauma on?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Onhan se huolestuttavaa jos ei itse tiedä jonkun käytöksensä johtuvan traumasta jota ei edes ymmärrä potevansa.
Vaikka ihminen ei koe varsinaisia ongelmia itsensä kanssa, trauma voi vaikuttaa esimerkiksi siihen, mihin tyytyy, miten tuntee itsensä, tai miten syvästi elämän kokee. Se ei aina tarkoita kriisiä tai näkyviä vaikeuksia, joskus se on vain jatkuva, hiljainen etäisyys itsestä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ei tuossa kertomassasi ole mitään traumaattista. Tiedätkö, mikä trauma on?
En. Mutta täällä yksi ja toinen käy terapiassa kun äiti, lapsuus, jne. Eikö se ole ahdistus, kyvyttömyys tulla toimeen ihmisten kanssa ja työssä jne
On hyvin mahdollista, että nuo kokemukset ovat vaikuttaneet sekä sinuun että vanhemmuuteesi. Trauma ei aina näy kärsimyksenä vaan myös siinä, mihin totumme tai mitä emme osaa kaivata. Se, että voit nyt elää rauhassa ja nukkua hyvin, on hienoa, mutta ei sulje pois sitä, että aivot ovat voineet painaa jotain taka-alalle automaattisesti.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei tuossa kertomassasi ole mitään traumaattista. Tiedätkö, mikä trauma on?
En. Mutta täällä yksi ja toinen käy terapiassa kun äiti, lapsuus, jne. Eikö se ole ahdistus, kyvyttömyys tulla toimeen ihmisten kanssa ja työssä jne
No, hakkasivat äitisi sinua kännipäissään kun oli viisivuotias? Ahdisteleeko esimiehesi sinua seksuaalisesti? Jouduitko olemaan suljettuna komeroon 15- vuotiaana? Nämä ovat esimerkkejä traumasta. Tunnut vähättelevän niitä
Vierailija kirjoitti:
On hyvin mahdollista, että nuo kokemukset ovat vaikuttaneet sekä sinuun että vanhemmuuteesi. Trauma ei aina näy kärsimyksenä vaan myös siinä, mihin totumme tai mitä emme osaa kaivata. Se, että voit nyt elää rauhassa ja nukkua hyvin, on hienoa, mutta ei sulje pois sitä, että aivot ovat voineet painaa jotain taka-alalle automaattisesti.
Pitäisikö siis hakea apua kun ei ahdista?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
On hyvin mahdollista, että nuo kokemukset ovat vaikuttaneet sekä sinuun että vanhemmuuteesi. Trauma ei aina näy kärsimyksenä vaan myös siinä, mihin totumme tai mitä emme osaa kaivata. Se, että voit nyt elää rauhassa ja nukkua hyvin, on hienoa, mutta ei sulje pois sitä, että aivot ovat voineet painaa jotain taka-alalle automaattisesti.
Pitäisikö siis hakea apua kun ei ahdista?
Lapsiasi ahdistaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei tuossa kertomassasi ole mitään traumaattista. Tiedätkö, mikä trauma on?
En. Mutta täällä yksi ja toinen käy terapiassa kun äiti, lapsuus, jne. Eikö se ole ahdistus, kyvyttömyys tulla toimeen ihmisten kanssa ja työssä jne
No, hakkasivat äitisi sinua kännipäissään kun oli viisivuotias? Ahdisteleeko esimiehesi sinua seksuaalisesti? Jouduitko olemaan suljettuna komeroon 15- vuotiaana? Nämä ovat esimerkkejä traumasta. Tunnut vähättelevän niitä
Seksuaalista ahdistelua tuli koettua 15-vuotiaana ja myöhemmin työelämässä. Mutta se oli vaan vitsiä. Olin itsellinen nainen 15 v, ei ollut ketään komeroon sulkemassa.
Miksi teit tämän aloituksen? Voiko olla, että sittenkin kärsit traumoistasi?
Ei mulle ainakaan tulisi mieleen tehdä aloitusta, jossa vakuuttelisin itselleni, ettei mulla ole syövän oireita mikäli syöpä ei olisi elämässäni millään tavalla läsnä.
Minusta tämä aloitus itsessään kertoo jo vastauksen.
Minullakin oli köyhä lapsuus, ja siitä on vain pieniä traumoja, esim. se kun en saanut 12v kuukautisten hoitoon mitään neuvoa, tukea, siteitä tai mitään äidiltäni. Vain vihaisen tuhinan kun kerroin niiden alkaneen. Muistan kuinka tunsin usein sellaista kauheaa tunnetta äitini halveksunnasta ja vihasta minua kohtaan. Hän ei itse muista mitään.
Mutta ne mitkä traumatisoi on nämä:
- isänä seksuaalinen hyväksikäyttö kun olin alakouluikäinen
- jatkuva fyysinen väkivalta isäni, äitini ja veljieni toimesta, olen saanut mm aivotärähdyksen jasaanut kaljuja laikkuja päähän näiden vuoksi
- jatkuva pilkka, mitätöinti, huuto, pakotus tekemään raskaita kotitöitä, hoitamaan kotia ja sisaruksia jo ala-asteikäisestä
- kesätyörahojeni vienti
- häpeä perheeni toilailuista, joita naapurit ym paheksui
Myöhemmin elämässä on tullut isoja, järkyttäviä (minusta riippumattomista syistä) ja traumatisoivia tapahtumia, joiden selvittäjäksi ja pelastajaksi olen joutunut.
Kunpa olisikin ollut vain köyhä lapsuus.
Et sanonut ap, onko sinulla jotain traumaoireita?
Kerran yksi kaverini oli auto-onnettomuudessa eikä häneltä murtunut luita.
Kerran yksi sukulaiseni oli auto-onnettomuudessa ja kuoli välittömästi.
Pointtina siis, että samanlainen tilanne ei välttämättä aina aiheuta samoja henkisiä tai fyysisiä vammoja. Eikä se riipu siitä, onko erityisen hyvä tai vahva ihminen vaan tuurista. Jos traumoja tai murtumia ei tullut niin turha niitä on yrittää väkisin etsiä. Kun niitä ei ole, niin niitä ei ole. Jos taas niitä on tullut, ne kannattaa hoitaa. Mitään mitalia ei ole luvassa siitä, että kiistää vammansa ja kehuu itseään siitä, ettei "tarvitse" hoitoa.
Sinun tilanteessasi on parasta vain todeta, että onpa hyvä tuuri, ettei sinulla ole mitään lapsuudesta tulleita traumoja. Ja olla myötätuntoinen niitä kohtaan, joilla niitä on.
Ei noi itsessään ole trauman aiheita. Eikä kaikki traumatisoidu kovin herkästi. Traumaan liittyy fyysistä tai henkistä loukkaantumista. Elämä voi olla hyvää myös köyhänä ja voi olla ollut kivutonta päästä ns eteenpäin.