Lue keskustelun säännöt.
Sepram pitkäaikaisen käytön lopetus ja toipuminen
06.07.2025 |
Kysyn niiltä jotka ovat käyttäneet Sepramia pitkään yli kymmenen vuotta ja lopettaneet käytön. Nyt olen ollut ilman lääkettä puoli vuotta, pahempia vieroitusoireita lopettamisesta ei tullut. Eniten huolta aiheuttaa se miten aivokemia on muuttunut vuosien aikana?. Ajatukset ovat kirkastuneet ja herkkyys tullut takaisin (olen itkenyt pitkään aikaan vuosiin), myös suolisto-ongelmat (ripuli yms. helpottanee / poistuneet.
Mutta, mutta suurin huoli on nyt mielialan kanssa, ahdistus ja masennus vuorottelevat ja päivät menevät "sinnitellessä" myös opamoxia joutuu ottamaan melko usein. Onko kellään kokemusta siitä, että pitkän käytön lopettamisen jälkeen olisi elämä ruvennut hymyilemään pikku hiljaa, vai onko tämä pitkäaikaisen käytön kirous, ettei voi lopettaa koska aivot ovat tottuneet lääkkeeseen ja eivät voi tulla toimeen ilman sitä. Tsemppiä kaikille ahdistus- ja masennusoireista kärsiville.
Kommentit (3)
Minulla sama juttu, olen syönyt sepramia yli 18-vuotta. Kaksi kertaa olen yrittänyt lopettaa lääkkeen, mutta ahdistus ja masennus on ollut niin suurta, että olen palannut lääkkeen käyttöön takaisin. Tuttu tarina, vaikka monet sanovat, että vieroitusoireet ovat pahimmat, minulla ne menivät ohi tai niitä ei ollut ollenkaan. Pahinta oli masennus ja ahdistus lääkkeen lopettamisyrityksen jälkeen, söin myös bentsoja. Lopulta en kestänyt enää ja palasin lääkkeen pariin. Minusta tuntuu myös, että lääke on vaikuttanut aivokemiaani siten, etten pärjää ilman lääkettä. En tiedä onko tähän oikotietä onneen, vai pitääkö syödä näitä loppu elämä! 🙁
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Onko tosiaan näin, että lääkitystä on erittäin hankalaa lopettaa pitkään jatkuneen lääkityksen jälkeen.
Karu totuus on, etteivät nuo lääkkeet pysyvästi "korjaa" yhtään mitään. Niistä on vain kainalosauvoiksi pahimpaan, mutta masentuneisuuden varsinaisille syille ne eivät tee mitään. En osaa muuta kuin toivottaa onnea ja tsemppiä, been there ja lopulta elämä alkanut hymyilemään ihan muista syistä kuin lääkityksestä.