Mustarastas uutisia tulla tupsahtaa tässä teille !
Taas ystäväni mustarastas saapui pihapiiriin, kaivoi marjapuskia ja meni siihen sammalkoloonsa taas makuulle, nyt repii taas raakile marjoja ja istuu kolossaan. No täytyypä tuo hänen kolonsa olla mukava paikka, mustis järjestää minulle mukavia luontoelämyksia. Mikäs tämän hauskempaa !
Kommentit (10)
Treella oli rannan tuntumassa myös yksi, joka tonki kuivia lehtiä innolla pensaiden luona. En tiedä onko niitä kaksi vai yksi, välillä näyttää ruskealta ja välillä oli joku musta.
Emot hoitaa poikaset yhdessä, sekä musta keltanokkainen uros että ruskea naaras. Vuorotellen kuskaavat evästä lapsosille. Pidän mustarastaista.
Mukavaa luettavaa. Luontoa on kyllä kiva seurata. Mieli kevenee ja virkistyy.
Pieni rämpijä siellä oppii elämää. Ehkä joskus tuo omat poikasensa koloseen.
Mustarastaan laulu on ihan parasta musiikkia korville ja mielelle.
Vierailija kirjoitti:
Mustarastaan laulu on ihan parasta musiikkia korville ja mielelle.
Niin on, sillä on yllättävän monta säveltä äänessään ja kurkussaan, kirkasta, vähän värisyttävää, kimakkaa, matalampaa ja kun on tyyni kesäilta, voi miten se kuuluu kauas ja yliste muiden lintujen, toukokuun paikkeilla se istuu talon katolla ja varmaan kutsumaääni naaraalle, kun kuuntelee, kuuluu jostain kaukaa vastaus ja taas tämä herra visertää jälleen ja daami vastaa. Kerrassaan kivaa!
Poikanen näyttää vähän laiskalta marjastajalta, laittaa emon etsimään ja istuu itse mättäällä suu auki. Emo juoksee koko ajan ja nappaa jotain ja palaa tämän pikku laiskiaisen luokse, no, poikanen on vielä vähän karvainen ja ujo, ehkä ei osaa vielä kunnolla repäistä varvusta marjaa, välillä yrittää, mutta jättää heti homman emolle kun se pyrhältää paikalle. Nyt pitäisi jo opetella kovasti, talvi tulee ja silloin pitää jo osata napata ruoka itse. Ap
Täällä myös usein iltasella mustarastaat tulevat kääntelemään lehtiä ja etsimään iltapalaa. Uros on rohkeampi, naaras ei aina mukana. Uros päästää joskus varoitusäänen. Kauneinta laulua, kun innostuvat konsertoimaan. Aamulla kaksi sepelkyyhkyä nukkui vierekkäin katulampun korkeuksissa. Toinen sepelkyyhkypari pesässä, jälkikasvua tulossa. Mukava seurata lintujen elämää.
Nyt taisi oppitunti päättyä. Emo nousi siivilleen ensiksi, poikanen "räpisteli" perässä, eivät taida asua sen kauempana kuin meidän marjakuusien alla, näinpä luulen, ne on niin tuuheat ja kasvusto yltää aivan maan tasalle, joten sieltä olen pikkuisen pään nähnyt pilkistävän, kasvanut oli, joten emo oli saanut toimitettua Lintu-Wolt ateriat ajallaan. Tapaamisiin taas ikkunani alla. k
No niin, nyt rupesi tapahtumaan enemmänkin. Emo toi poikasensakin kolon lähettyville, josko se opastaa, miten lepokolo tehdään ja mistä löytyy raakilemarjoja, heh, siellä poikanen rämpii vikkelään vaikka varvikko on sitä paljon korkeampi. Sepä sattuikin.