Nuorten masentuminen
Poistui taas ketju alta, mutta postaan tänne näkemykseni siihen miksi monet nuoret on niin masentuneita, eikä "normaaleja" nuoria ole enää kovinkaan paljoa:
Kansakunta on luopunut terveistä kristillisistä arvoista. Uudeksi elämän tarkoitukseksi on markkinoitu mm. somea, rahaa ja matkustelua.
Nuorten vanhemmat olivat tietenkin jo ateisteja, mutta heillä sentään oli vielä takaraivossa uskovien mummojen opetukset, pyhäkoulu, uskonnon tunnit joissa luettiin oikein Raamattua, rippikoulu, jne. Oli selvä käsitys oikeasta ja väärästä, hyvästä ja pahasta, vaikka ei olisikaan ollut uskova. Nyt on mummot painuneet kumpujen yöhön ja kansakunta jäänyt moraalisesti tuuliajolle. Jokainen joutuu itse säätämään moraalisen kompassinsa ja keksimään moraalisääntönsä.
Lienee siis sanomattakin selvää, että jos tavoitteena on esimerkiksi mahdollisimman kalliin "outfitin" hankkiminen hinnalla millä hyvänsä, niin siinä voi tulla yhteentörmäyksiä kanssaihmisten kanssa. Henkilö itse ei edes tajua tehneensä mitään väärää pakkoluovuttaessaan toisen puhelimen ja kengät itselleen. Hänhän vain toteutti omaa haluaan, ei kai siinä mitään väärää ole?
Osa sitten luulee sponsoreilta lahjaksi saaduilla tuotteilla kuorrutettuja ja photoshopilla täydelliseksi muokattuja blogistien instakuvia oikeaksi elämäksi ja päätyy tuhlaamaan vähät pennosensa tuikiturhiin merkkituotteisiin ja jos rahat ei riitä, niin mediankin suosittelemalla escort-palveluiden tarjoamisella on laukut ja matkat äkkiä rahoitettu. Sellainen ei kuitenkaan ole hyväksi mielenterveydelle.
Ja jos ei päädy Arabiemiireihin kakkaa syömään (googlaa Dubai portapotty), niin ainakin masentuu kun ei saa samanlaista kehoa kuin plastiikkakirurgin ja photoshopin muokkaamilla instabeibeillä. Sellaisesta voi saada syömishäiriön, tai jopa päättää kieltäytyä olemasta nainen ylipäätään ja vaihtaa sukupuolta mieheksi. Valitettavasti sukupuolen vaihtamisen käyttäminen masennuslääkkeenä vie yleensä vain ojasta allikkoon ja sen jälkeen on masentunut mieli silvotussa kehossa. Ei ollut mummoa kertomassa että olisi ainutlaatuinen Jumalan kuvaksi luotu, mittaamattoman arvokas sellaisenaan ja jonka asioista itse Kristus olisi kiinnostunut. Ei ole kuin tyhjä ja sieluton materialismi vailla mitään toivoa paremmasta. Vähemmästäkin tulee surulliseksi.
Olen puhunut.
Kumpikaan ei ole hyvä, ylimaterialismi tai uskonnollisuus. Eikö siinä välissä olisi mitään kultaista keskitietä ilman raha- tai satujumalia?