Lue keskustelun säännöt.
Gradun jälkeinen tyhjyys ja alakulo
05.07.2025 |
Hei, kirjoitan tänne, koska haluaisin näkökulmia ja lukea muiden kokemuksia mahdollisesti vastaavanlaisesta tilanteesta. Olen valmistunut maisteriksi kokopäivätyön ohella eli tein loput kurssit ja gradun kokopäivätyön ohella. Olin kuvitellut, että valmistumisen jälkeen tulisi helpotus ja olisin edes jollain tasolla ylpeä tutkinnosta. Näin ei kuitenkaan ole tapahtunut, vaan olen lähinnä pettynyt, koska opinnot viivästyivät ja graduprosessi tuntui pääosin vaikealta ja raskaalta. Olen myös todella väsynyt ja epämotivoitunut nykyiseen työhöni. Onko täällä kellään vastaavanlaisia kokemuksia, että valmistuminen ei tuonutkaan helpotusta, vaan negatiivisia tunteita?
Kommentit (20)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ihan normaalia, että ison ponnistuksen jälkeen joksikin aikaa tulee tyhjyys, mutta jos se jatkuu pidempään, niin se ei ole enää ihan normaalia. Kuinka kauan valmistumisestasi on?
Diplomi-insinööri Markus Heinonen tykkää haastaa itseään. Cooper-testi 3450 metriä!
Diplomi-insinööri sanoo, että hänen Cooper-testin ennätyksensä on 3 450 metriä. Takakyykystä nousee 195, maastavedolla 235 ja penkistä 135 kiloa.
Virallisesti kesäkuun lopussa valmistuin, gradun palautin kuukausi sitten. Iloa valmistumisesta vie pois se, että työpaikalla on ollut pahoja ilmapiiriongelmia ja konflikteja, joissa olen osallisena ja vaikka olen anteeksipyyntöni esittänyt, niin koen syyllisyyttä siitä, että ylipäänsä olen konflikteissa ollut.
Vierailija kirjoitti:
Virallisesti kesäkuun lopussa valmistuin, gradun palautin kuukausi sitten. Iloa valmistumisesta vie pois se, että työpaikalla on ollut pahoja ilmapiiriongelmia ja konflikteja, joissa olen osallisena ja vaikka olen anteeksipyyntöni esittänyt, niin koen syyllisyyttä siitä, että ylipäänsä olen konflikteissa ollut.
Yritä saada uusi työpaikka. Tosin voihan se vanhassakin ajan myötä helpottaa. Hienoa joka tapauksessa, kun sinulla on töitä valmistuttuasi, moni on pitkään työttömänä tutkinnosta huolimatta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vaikuttaa siltä, että ongelma on työssäsi/työpaikassasi, eikä liity varsinaisesti graduun tai valmistumiseen.
Onneksi ei! Olin niin onnellinen ja helpottunut, kun sain viimein tehtyä gradun, joka oli roikkunut vuosia. Olin jo ehtinyt vaihtaa alaa, mutta tekemätön gradu painoi silti omaatuntoa. Kun se vihdoin valmistui, huokasin vaan helpotuksesta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tunne on tuttu, mutta ei gradun jälkeen.
Sen sijaan väittelyn jälkeen tuli tyhjä olo kun viimeinkin oli sen tohtorin tutkinnon saanut niin tuntui ettei elämässä enää ole saavutettavaa, Ei saanut tehtyä mitään tutkimusta eikä yhtään julkaisua vuoteen. Sitten vähän skarppasi että pääsi professoriksi myöhemmin.
Mutta nykyään on liekki akateemiseen elämään ja tutkimukseen sammunut.
Ihan normaalia, että isojen ponnistusten / projektien jälkeen tulee vastareaktio. Kyllä olo siitä sitten taas normalisoituu. Mitä isompi ponnistus ollut, sitä isompi on pudotuskin sen jälkeen. Pienemmästä toipuu nopeammin ja helpommin. Mulle kaikistaisoin pudotus tuli, kun pitkän lapsettomuuden jälkeen sain lapsen, koska se lapsettomuushoitokierre oli ollut niin rankka, sekin on yleistä. Eli se romahdus ylhäältä alas liittyy myös onnellisiin tapahtumiin, jos niitä on edeltänyt kova stressi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olet selvästikin uupunut. Yritä kuitenkin iloita ja juhlistaa nyt. Olet tehnyt ison työn ja saanut sen valmiiksi! Eikö sinulla ole yhtään kesälomaa, jotta voisit hetken henkäistä myös työstä, ja vaan nauttia nyt?
On tulossa lyhyehkö kesäloma. Olen katsellut alan työpaikkoja, ja tuntuu mahdottomalta ajatukselta, että niissä pärjäisi. Ja on varmasti jonkinasteista uupumusta.
Kiitos kaikista kommenteista :) T. aloittaja
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Tunne on tuttu, mutta ei gradun jälkeen.
Sen sijaan väittelyn jälkeen tuli tyhjä olo kun viimeinkin oli sen tohtorin tutkinnon saanut niin tuntui ettei elämässä enää ole saavutettavaa, Ei saanut tehtyä mitään tutkimusta eikä yhtään julkaisua vuoteen. Sitten vähän skarppasi että pääsi professoriksi myöhemmin.
Mutta nykyään on liekki akateemiseen elämään ja tutkimukseen sammunut.
Missä sinå väittelit, vähän skarppasit ja olit proffana? Jenkeissäkö, missä proffaksi voi tulla jo ennen valmistumista?
Suomessa tuo ei käy. Suomen yliopistojärjestelmässä professoreiksi tullaan niin vanhoina, että sitä varten on pitänyt skarpata parikymmentä vuotta väittelyn jälkeen, ja professuureja on niin vähän, että kilpailu niistä on kova, eli laadullisestikaan vähän ei riitä. Ennen professuuria olet vuosikymmeniä määräaikaisiissa työsuhteissa epävarmassa assemassa, ja siitä taas johtuu, että niillä, jotka proffatasolle asti jaksavat, on sellainen sisäsyntyinen palo, että se ei sammu millään - koska ne joilla ei ole, ovat siirtyneet helpommille aloille jo kauan sitten.
Joo tuttu tunne. Minä valmistuin työttömäksi, joten ei kyllä tuntunut yhtään siltä, että olisi joku juhlahetki. Vieläkään en ole löytänyt oman alan töitä. Kun painoin viimein palauta -nappia, tuli kyllä täysi tyhjyys.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Onneksi ei! Olin niin onnellinen ja helpottunut, kun sain viimein tehtyä gradun, joka oli roikkunut vuosia. Olin jo ehtinyt vaihtaa alaa, mutta tekemätön gradu painoi silti omaatuntoa. Kun se vihdoin valmistui, huokasin vaan helpotuksesta.
Minulla täysin sama juttu. Tekemätön gradu oli vaivannut alitajuisesti uskomattoman paljon. Tämän huomasi, kun sai sen tehtyä.
Onnittele itseäsi, AP. Tämä maa on täynnä gradua vaille valmiita.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tunne on tuttu, mutta ei gradun jälkeen.
Sen sijaan väittelyn jälkeen tuli tyhjä olo kun viimeinkin oli sen tohtorin tutkinnon saanut niin tuntui ettei elämässä enää ole saavutettavaa, Ei saanut tehtyä mitään tutkimusta eikä yhtään julkaisua vuoteen. Sitten vähän skarppasi että pääsi professoriksi myöhemmin.
Mutta nykyään on liekki akateemiseen elämään ja tutkimukseen sammunut.
Missä sinå väittelit, vähän skarppasit ja olit proffana? Jenkeissäkö, missä proffaksi voi tulla jo ennen valmistumista?
Suomessa tuo ei käy. Suomen yliopistojärjestelmässä professoreiksi tullaan niin vanhoina, että sitä varten on pitänyt skarpata parikymmentä vuotta väittelyn jälkeen, ja professuureja on niin vähän, että kilpailu niistä on kova, eli laadullisestikaan vähän ei riitä. Ennen professuuria olet vuosikymmeniä määräaikaisiissa työsuhteissa
Menihän siinä väittelyn ja professorin viran saamisen välissä 9 vuotta, minähän sanoin että myöhemmin. En missään kohtaa sanonut että olisi päässyt professoriksi ennen valmistumista. Luetun ymmärtäminen on nykyään heikolla tasolla. Kyllä niitä lyhyitä työsuhteita oli paljon ennen kuin sai vakituisen "viran". Julkaisuja oli sata, taisi olla jo 20 ennen kuin väittelin ja jotain 60 siinä vaiheessa kun sain professorin työn.
Monelle tämä on elämäntehtävä, eikä heiltä palo sammu ikinä, jatkavat tutkimusta eläkkeelläkin. Itse olen jo vuosia sitten tajunnut että minun tutkimuksesta ei ole mitään iloa kenellekän muulle kuin minulle itselleni.
Vierailija kirjoitti:
Tunne on tuttu, mutta ei gradun jälkeen.
Sen sijaan väittelyn jälkeen tuli tyhjä olo kun viimeinkin oli sen tohtorin tutkinnon saanut niin tuntui ettei elämässä enää ole saavutettavaa, Ei saanut tehtyä mitään tutkimusta eikä yhtään julkaisua vuoteen. Sitten vähän skarppasi että pääsi professoriksi myöhemmin.
Mutta nykyään on liekki akateemiseen elämään ja tutkimukseen sammunut.
Samaa juuri ajattelin. Gradun jälkeen tuota ei ollut, vaan silloin oli päin vastoin todella innostunut olo, ja jatkoin suoraan jatko-opiskelijaksi. En ihan tarkkaan muista mutta tyyliin niin, että sain maisterin paperit kesäkuussa, tein jatko-opintosuunnitelman heinäkuussa ja hyväksyttiin jatkamaan elokuussa. Mutta väitöskirjan jälkeen oli joitakin kuukausia tyhjä olo.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tunne on tuttu, mutta ei gradun jälkeen.
Sen sijaan väittelyn jälkeen tuli tyhjä olo kun viimeinkin oli sen tohtorin tutkinnon saanut niin tuntui ettei elämässä enää ole saavutettavaa, Ei saanut tehtyä mitään tutkimusta eikä yhtään julkaisua vuoteen. Sitten vähän skarppasi että pääsi professoriksi myöhemmin.
Mutta nykyään on liekki akateemiseen elämään ja tutkimukseen sammunut.
Samaa juuri ajattelin. Gradun jälkeen tuota ei ollut, vaan silloin oli päin vastoin todella innostunut olo, ja jatkoin suoraan jatko-opiskelijaksi. En ihan tarkkaan muista mutta tyyliin niin, että sain maisterin paperit kesäkuussa, tein jatko-opintosuunnitelman heinäkuussa ja hyväksyttiin jatkamaan elokuussa. Mutta väitöskirjan jälkeen oli joitakin kuukausia tyhjä olo.
Ja sitä tyhjää oloa ei ainakaan vähennä se, ettei väittelystä - ainakaan minulla - ole ollut muuta hyötyä kuin se, että voi käyttää nimensä perässä FT-lyhennettä.
Minulla oli myös tyhjä olo gradun jälkeen, aivoilla kestää tottua muutokseen. Muutamassa kuukaudessa se helpotti. Sama ilmiö on nykyisin itselläni työssä, kun kesäloma alkaa niin ensimmäinen viikko menee ihan hermostuksissa, kun keho ei osaa rauhoittua. Sitten vasta toisella tai kolmannella viikolla pystyy alkaa nauttimaan lomasta.
Ihminen ei ole ikinä tyytyväinen