Lue keskustelun säännöt.
Näin ensirakkauteni tänään pitkästä aikaa enkä saa häntä mielestäni.
04.07.2025 |
Näin tänään yllättäen ensirakkauteni 20 vuoden takaa enkä saa häntä nyt mielestäni. Olimme yhdessä vain vuoden. Hänkin kstsoi päälle ja kääntyi vielä katsomaan uudelleen. Minä välillä mietin häntä ja haaveilen hänestä ja yhteisestä elämästä. Olen itse ollut 10v nykyisen kanssa ja meillä lapsia. Mistä tämä haihattelu johtuu?
Kommentit (11)
Haikeus on jees, mutta erot on eroja syystä. Sitä ei vain oltu tarkoitettu.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
No tuskin on noin yksiselitteistä. Pitäähän sen toisenkin haluta ratsastaa sinne auringonlaskuun. Minun haluni tuskin yksin riittää:D
Lucky you. Itse en edes muista enää miltä se näytti.
Ei se yhteys katoa koskaan jos se on ollut aito, se voi muuttaa muotoaan tai ei, mutta ei se katoa mihinkään. Ne ketkä haukkuu aina exiään miten narsisteja ne oli jne, on yleensä aina itse sekasin tai narsisti eikä ne oo kokenu sitä oikeaa yhteyttä eikä koskaan kasvanu itse. Pitääkö sen rakkauden kanssa palata yhteen? Ei välttämättä, joskus siitä kasvaminen pois on se mikä sen tarkoituskin oli.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Lucky you. Itse en edes muista enää miltä se näytti.
Dementia?
Niin, sinne se Korhosen Taina lähti Saksaan opiskelemaan silloin 20v sitten.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Lucky you. Itse en edes muista enää miltä se näytti.
Dementia?
Ei, vaan hän elää tässä päivässä ja suuntaa tulevaan.
Menneisyydessä piehtarointi ei ole aina tervettä.
Jos on perhe, niin se on valinta. Ja tehtävä tässä elämässä.
Ensirakkauksiin saattaa liittyä monentasoista viattomuutta, kun sitä elämänkokemusta ei vain ole päässyt syntymään; ei hyvää eikä pahaa.
Jos ap:kin olisi päätynyt ensimmäisensä kanssa yhteen, ehkä olisivat jo katkerina eronneet. Joka tapauksessa nykyiset lapset olisivat jääneet syntymättä. Ei kuulosta reilulta heitä kohtaan mamman haaveilut ja pitkät katseet.
Ehkä tuo toinen katsoja - nähtyään ap:n, jonka hädintuskin tunnisti - onnitteli itseään vuosien takaisen eri teille päätymisen johdosta...
Tietystikään en haaveile hänestä niin että ajattelisin että minulla ei olisi näitä lapsia nyt. En halua että minulla olisi edes muita lapsia kun nämä mitkä on nykyisen kanssa.
Ja toivottavasti hän ajatteli että huh onneksi tuon kanssa ei tarvinnut elämää jatkaa ja toivottavasti hädin tuskin tunnisti. Toisaalta jos näin olisi ollut en ehkä itse olisi vielä uudelleen katsonut selkäni taakse vaan jatkanut matkaani eteenpäin katsoen ja selkäni menneisyydelle ylpeydellä kääntäen.
Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Lucky you. Itse en edes muista enää miltä se näytti.
Dementia?
Ei, vaan hän elää tässä päivässä ja suuntaa tulevaan.
Menneisyydessä piehtarointi ei ole aina tervettä.
Jos on perhe, niin se on valinta. Ja tehtävä tässä elämässä.
Ensirakkauksiin saattaa liittyä monentasoista viattomuutta, kun sitä elämänkokemusta ei vain ole päässyt syntymään; ei hyvää eikä pahaa.
Jos ap:kin olisi päätynyt ensimmäisensä kanssa yhteen, ehkä olisivat jo katkerina eronneet. Joka tapauksessa nykyiset lapset olisivat jääneet syntymättä. Ei kuulosta reilulta heitä kohtaan mamman haaveilut ja pitkät katseet.
Ehkä tuo toinen katsoja - nähtyään ap:n, jonka hädintuskin tunnisti - onnitteli itseään vuosien takaisen eri teille päätymisen joh
"Ensirakkauden" naaman muistaminen ei ole sama asia kuin menneisyydessä piehtarointi. Minä muistan vaikka ala-astelaisten luokkakavereiden kasvot, vaikken välittäisi heistä muuten tuon taivaallista. Koska en ole dementoitunut.
Herranjestas sentään.
Otat eron ja ratsastat ensirakkautesi kanssa auringonlaskuun.