Lue keskustelun säännöt.
30-kriisi vai mikä ?!
22.08.2011 |
Mä olen ihan sekaisin. Mun ajatusmaailmassa ei juuri nyt ole mitään järkeä :-´( MIKSI mä ajattelen näin? siksi että haen elämään muutosta, mutten tiedä mitä ja miten.
Olen naimisissa neljättä vuotta. Meillä on 2 pientä yhteistä lasta ja mulla vähän isompi esikoinen.
Mies tuntuu etäiseltä. Varmaan ihan normaalia kun on pienet lapset. Tässä taannoin tulin taas pian raskaaksi pillereistä huolimatta ja päädyttiin aborttiin. Minä kadun sitä ihan valtavasti. Aborttia olen vastustanut aina ja oli shokki joutua päätöksen eteen itse. Miten saatoinkaan uskotella itselleni että se oli järkevä ratkaisu!? Olen vihainen miehelle ja tahoitisn huutaa ja itkeä hänelle tästä. Hän ei tukentu. Hän vain tuumasi että hänestä abortti olisi tehtävä. En syytä häntä, minähän sen lopullisesti tein. Tai syytän silti. Yritin puhua asiasta miehelle, hän ei puhu. Hänestä missään ei ole mitään vikaa, ongelmaa, puhumista. Hän pakenee arkea omiin projekteihinsa.
Olen ollut töissä vanhempainvapaan jälkeen nyt puolisen vuotta. En harrasta mitään erityistä. Ei ole omaa aikaa, en käy missään. Lapset ja koti on tärkeintä.
Nyt harkitsen eroa.
Toisaalta haluaisin vielä kerran olla raskaana! Ihan hullua. Varmaan kaikki sanoo nyt että älä edes haaveile lapsesta tässä tilanteessa. Ei se suhdetta korjaa. Ei korjaa ei. Miksi minä niin kovasti haluaisin vielä vauvan? Mies on hyvä isä. Ehkä suhde paranee? Nyt on stressiä rahasta varsinkin, ehkä se tekee tilanteesta nyt niin vaikean. Ehkä kaikki muuttuu paremmaksi? miten? milloin?
Päätettiin myydä liian kallis asunto. Ei mitään tietoa missä ja miten tulevaisuudessa asuisimme. Tästäkään mies ei puhu! Heittelee hölmöjä kommetteja että vaikka Helsingissä tai Ivalossa. Ei kovin realistista.
Onko mulla joku 30-kriisi?!
Kommentit (3)
Olisi helppo neuvoa että puhu miehellesi, mutta jos se olisi niin helppoa niin olisit varmaan jo puhunut.
Joku kriisi sulla varmaan on. Käy lääkärissä juttelemassa. Saatko nukuttua hyvin? Mulla oli vastaavassa iässä samoja tunteita, mutta ihana ja käytönnöllinen vanhempi naislääkäri sai näkemään asiat ihan eri valossa. Että kaikki ei ollutkaan yhtään huonosti ja toi 30-kriisikin on sosiaalinen juttu. Koska tilastollisesti 35 ikävuotta naiselle on se aika, jolloin alkaa tapahtua fyysisiä muutoksia enemmä. 30 on vain pyöreä luku:)
Mutta toi abortti-asia on iso juttu. Ellet pysty miehesi kanssa puhumaan, niin oikeasti mene lääkärille jutelemaan, se ei saa jäädä painamaan mieltä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Huonosti pääsee mihinkään abortista puhumaan. Neuvola on vain äitiys eli raskaus ja lasten eli lapsia varten :/ ehdottivat perhenvuolaa, sinne ei saanut aikaa (lupasivat soittaa sitä aikaa 2 viikon sisällä, noh nyt toista viikkoa odotan). Toi asia ois pitänyt varmaan käsitellä heti, mutta kuvittelin että aika ja työ, arki saa unohtamaan sen. Niin ei näemmä käynyt ja olen miehellekin siitä vihainen. Puhuisimme, olen yrittänyt vaan puhuminen ei ole varsinkaan miehen parhaita puolia.
Tai sitten vaan on parisuhde metsikössä. Itellä on ollu 30 kriisi. Tuntui, että elämä loppuu ja muutosta on pakko saada, mutta ei tiedä millaista. No, mikään ei muuttunut ja nyt on kaikki ihan ok. Monta vuotta siinä kuitenkin meni kriisin kanssa. Kamalaa aikaa.
Tsemppiä! Ensimmäitteks sun kannattas kuitenkin toi abortti selvittää miehes kanssa. Aika selvästi se tuntuu teidän välejä hiertävän.