Lue keskustelun säännöt.
Miksi ystävällisyys on niin vaikeaa?
29.06.2025 |
Minä uskon, että tasapainoinen ihminen on luonnostaan myös ystävällinen ja myötätuntoinen. Minä uskon myös, että ystävällisyyden ja myötätunnon harjoittaminen tukee henkisen tasapainon saavuttamista.
Mutta miksi täällä netissä on niin hiton helppoa provosoitua? En ikinä vastaa rumasti asiallisiin kommentteihin, mutta ilkeyteen on hirveän vaikea vastata ystävällisyydellä ja ymmärryksellä. Kuitenkin uskon, että vihalla vihaan vastaaminen myrkyttää omaa mieltä. Välillä mietin, että onko järkeä osallistua nettikeskusteluihin lainkaan. Kuitenkaan en usko myöskään todellisuudelta piiloutumiseen. Vaikka minä en enää lukisi ilkeitä kommentteja, se ei poista ilkeyttä maailmasta. Minä ehkä näkisin, että oikea kasvu olisi sitä, että hyväksyisi ilkeyden ja pahuuden olemassaolon alentumatta samalle tasolle.
Pohjimmiltaan viha on minusta pelkoa, ja haluaisin päästä tasolle, jolla muiden ihmisten viha ei herätä minussa pelkoa eikä siten myöskään vastareaktiona vihaa. Se ei toki tarkoita sitä, ettei asioille yrittäisi tehdä mitään. Minä ehkä ajattelen, ettei oman puolen tai heikompien puolien pitäminen vaadi vastareaktiona vihaa, vaan pikemminkin viha on jossain määrin todellisen vahvuuden ja siten myös puolien pitämisen esteenä. Ehkä näen, että viha on pohjimmiltaan epäluottamusta omiin kykyihin pitää rajoja ilman aggressiota. Kun on sopusoinnussa itsensä ja vaikutusmahdollisuuksiensa kanssa ei tarvitse vihaa.
Ajatuksia?
Kommentit (6)
Toi on totta että ihminen on luonnostaan hyvää tahtova, koska rakkaus on ultimaattinen huipentuma tietosuuden kehittymisessä, mutta se rakkaus saavutetaan ensin rakastamalla itseä virheineen ja vajavaisuuksineen. Se vanha sanonta että sun pitää nähdä elämän kaikki puolet ymmärtääksesi sitä, ne puolet pystyy näkemään tekemällä oman sisäinen työn. Ihminen on luonnostaan tarkkailija ja luoja. Kuinka moni oikeasti tarkkailee? Ihan harva ihmisistä. Tarkkailijat on niitä ketkä voittaa aina. Kaiken näkevä silmä mikä näkee sisälle ja ulos, alas ja ylös ;)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kirjoittaminen on aika vaikeaa niin, että toinenkin asian ymmärtäisi niin kuin haluaisi tulla ymmärretyksi. On oltava tarkkana, ettei tulkitse toista myöskään vihaiseksi kirjoituksissaan. Väärinkäsitykset sotkevat enemmän kuin viha. Siksi en ihan allekirjoita sitä, miten paljon netin vihapuheista kouhkataan. On pitkälle omasta mielialastakin kiinni, miten lukemansa tietyllä hetkellä kokee. Vastausta voi miettiä seuraavaan päivään, jos haluaa vastata fiksusti.
Ystävällisyys itsessään ei maksa mitään. Mitä se on tarkoittaa monelle ovat hyvin erilaisia asioita. Esimerkkinä vaikkapa kohtaaminen, jossa annan rakentavaa palautetta ystävällisesti ja kohteliaasti. Jos toinen ei ole tottunut saamaan palautetta ja kokee sen loukkaamisena olen aika pulassa, miten asian sitten voi sanoa kun hienotunteisinkaan ja tarkkaan perusteltu palautteeni saa suuttumaan minuun lopullisesti. Aina on ihmisiä, jotka loukkaantuvat aivan kaikesta ja kokevat sen vihana heitä kohtaan.
Ystävällisyyttä on niin monenlaista, että ennen kuin sen edes osin tajuaa pitäisi olla myös itselläänkin ymmärrys lukea erilaiset käytökset ystävällisyydeksi. Omakaan ystävällisyys ei saa joka kerta vastakaikua saati se huomattaisiin. Siksi ehkä tärkeämpää olisi opetella sanomaan "kiitos ystävällisyydestäsi". Se herättää.
Täällä on epävakaita ihmisiä. Mä olen myös epävakaa mielestäni, ainakin epävakaissa oloissa kasvanut. Voihan sitä ainakin yrittää olla ystävällinen,a
Vierailija kirjoitti:
Ystävällisyys lähtee jokaisesta itsestänsä. Joskus sille ystävällisyydelle haluaisi vastinetta, mutta useimmiten saa pettyä.
Monetkaan eivät pysty. Kateus on yksi heikentävä tekijä ja ilkeys tuntuu kutkuttavan yllättävän monia.
Paljon alkoholi/huume/mt potilaita palstalla. Heille ainoa purkautumiskanava
Ystävällisyys lähtee jokaisesta itsestänsä. Joskus sille ystävällisyydelle haluaisi vastinetta, mutta useimmiten saa pettyä.