Yhteisasuminen appivanhempien kanssa / mielenterveys

Joo mutta tässäkin on eroja kuin yöllä ja päivällä. Vaikuttaa tosi paljon tilanteeseen onko anoppi avulias, vaatimaton ja ystävällinen burmalainen vs kateellinen ja katkera pohjalainen riivinrauta joka yrittää painaa miniää maanrakoon. Suomessa ehkä enemmän jälkimmäisiä..  

Vierailija kirjoitti:

Joo mutta tässäkin on eroja kuin yöllä ja päivällä. Vaikuttaa tosi paljon tilanteeseen onko anoppi avulias, vaatimaton ja ystävällinen burmalainen vs kateellinen ja katkera pohjalainen riivinrauta joka yrittää painaa miniää maanrakoon. Suomessa ehkä enemmän jälkimmäisiä..  

Tämä. 

Suomalaisessa kulttuurissa miniä alistuu ja siksi tällainen asumismuoto ei nykyään enää ole suosittu kun tasa-arvoisessa maassa se ei ole naisille pakko. Mutta jos nuori pari heiluttaa tahtipuikkoa maksajan roolissa ja anoppi siivoaa ja kokkaa ja pakkaa eväät valmiiksi niin järjestely toiminee paremmin.

Vanhempien täytyy antaa lasten nousta siivilleen. Tilanteet muuttuvat ja itsekseen pitää oppia pärjäämään.

Ei tuu pitempään onnistuu jos on jääräpäistä porukkaa ja pitää oman puolensa. Vaatii että toiset on liian kilttejä ja toiset päättää kaikesta. Oli näitä sillo aikanaan 1800-luvulla, ja myöhemminkin. Maatiloilla ainakin monta sukupolvea. No nykyään harvinaista. Ite en kyl rupeaisi. Voi välit tulehtua jossain vaiheessa. 

Maaseudulla aina asuneena oon tavannut niin paljon naisia, jotka on saaneet alkaa omaa elämäänsä vasta 50+ iässä kun appivanhemmat on kuolleet tai menneet laitokseen. Poikkeuksellisia ne tapaukset, joissa kaikki on tyytyväisiä tuohon ratkaisuun. Monesti lapsille ja isovanhemmille sopii, mutta miniä/vävy alistuu. Kyllä mä naisena kannatan enemmän tätä nykyistä systeemiä että kaikilla on oma huusholli, voihan sitä lähellä asua silti halutessaan. 

Vaatii juuri tuota että kaikki hyötyvät siitä tavalla tai toisella. Olisihan toi toisaalta ihanteellinen tilanne että anoppi hoitaa kodin.

Ei se aina helppoa ole, mutta kun on omat tilat olesekella, niin pitäisihän sen onnistua. On omituista, kun lähes koko maailmassa kyllä pystytään elämään sukupolvet samassa huushollissa, niin meillä tämä äiti- ja anoppi-viha tuntuu olevan voimissaan..ainakin tällä palstalla.

Vierailija kirjoitti:

Maaseudulla aina asuneena oon tavannut niin paljon naisia, jotka on saaneet alkaa omaa elämäänsä vasta 50+ iässä kun appivanhemmat on kuolleet tai menneet laitokseen. Poikkeuksellisia ne tapaukset, joissa kaikki on tyytyväisiä tuohon ratkaisuun. Monesti lapsille ja isovanhemmille sopii, mutta miniä/vävy alistuu. Kyllä mä naisena kannatan enemmän tätä nykyistä systeemiä että kaikilla on oma huusholli, voihan sitä lähellä asua silti halutessaan. 

Jep.

Olen tehnyt nyt noin 20 vuotta töitä maatalouslomittajana ja yhtäkään sellaista hyvin keskenään toimeen tulevaa ja harmonista perhettä en ole nähnyt missä tilalla on tehty sukupolvenvaihdos, mutta vanha isäntäpari on jäänyt asumaan samaan pihapiiriin. Aivan mielettömän myrkyllisiä perhesuhteita. Niin myrkyllisiä, että kyseenalaistan jopa tuon, että lapsille olisi hyvä ratkaisu. Kamalaahan se niiden lasten on kuunnella ja katsella, kun appivanhemmat pitävät heidän äitiään sylkykuppina.

Niin, tuossahan nuo appivanhemmat on alisteisessa asemassa, koska poika vaimoineen on ostanut tuon talon. 

 

Vähän eri asia suomalainen maatalo, jossa anoppi on paikkansa lunastanut ja pitää siitä kiinni. Et päätä verhojen väriä, miniä, et! 

Voisiko suomalaisten appivanhempien kanssa toimia, jos muutettaisiin johonkin uuteen yhteisratkaisuun? Ehkä paremmin. Kuitenkin suomalaisilla eläkeläisillä on yleensä omaa rahaa, ja se tuo aina omaa päätäntävaltaa ja halua. 

 

Enemmän mua nyppi, että tämä burmalaispakolaisten lääkäripoika aikoo tällä järjestelyllä mahdollistaa pikaisen työelämästä poisjäämisen. Saisi maksaa lääkärikoulutuksensa kulut takaisin valtiolle, kun ei aio kerran työskennellä kuin muutaman vuoden. 

Vierailija kirjoitti:

Joo mutta tässäkin on eroja kuin yöllä ja päivällä. Vaikuttaa tosi paljon tilanteeseen onko anoppi avulias, vaatimaton ja ystävällinen burmalainen vs kateellinen ja katkera pohjalainen riivinrauta joka yrittää painaa miniää maanrakoon. Suomessa ehkä enemmän jälkimmäisiä..  

Siinä on kyllä 4 aikuista sähläämässä, ei yksi anoppi.

Poika, älä puutu aiheisiin joista et tajua mitään. Pysy siellä incel-kaapissasi.

Vierailija kirjoitti:

Vaatii juuri tuota että kaikki hyötyvät siitä tavalla tai toisella. Olisihan toi toisaalta ihanteellinen tilanne että anoppi hoitaa kodin.

Ja appi runkuttaa sohvalla. Sä oot i d i o o t t i ja oletettavasti mies

Vierailija kirjoitti:

Maaseudulla aina asuneena oon tavannut niin paljon naisia, jotka on saaneet alkaa omaa elämäänsä vasta 50+ iässä kun appivanhemmat on kuolleet tai menneet laitokseen. Poikkeuksellisia ne tapaukset, joissa kaikki on tyytyväisiä tuohon ratkaisuun. Monesti lapsille ja isovanhemmille sopii, mutta miniä/vävy alistuu. Kyllä mä naisena kannatan enemmän tätä nykyistä systeemiä että kaikilla on oma huusholli, voihan sitä lähellä asua silti halutessaan. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Joo mutta tässäkin on eroja kuin yöllä ja päivällä. Vaikuttaa tosi paljon tilanteeseen onko anoppi avulias, vaatimaton ja ystävällinen burmalainen vs kateellinen ja katkera pohjalainen riivinrauta joka yrittää painaa miniää maanrakoon. Suomessa ehkä enemmän jälkimmäisiä..  

Tämä. 

Suomalaisessa kulttuurissa miniä alistuu ja siksi tällainen asumismuoto ei nykyään enää ole suosittu kun tasa-arvoisessa maassa se ei ole naisille pakko. Mutta jos nuori pari heiluttaa tahtipuikkoa maksajan roolissa ja anoppi siivoaa ja kokkaa ja pakkaa eväät valmiiksi niin järjestely toiminee paremmin.

Mitä vttua mä luin? "Miniä alistuu", "anoppi tyrannisoi"eikä miehillä ole mitään roolia eikä vastuuta mistään.

Mitä helvetin persupaskaa Pohjanmaalta taas koko ketju.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vaatii juuri tuota että kaikki hyötyvät siitä tavalla tai toisella. Olisihan toi toisaalta ihanteellinen tilanne että anoppi hoitaa kodin.

Ja appi runkuttaa sohvalla. Sä oot i d i o o t t i ja oletettavasti mies

En ymmärrä tätä kommentia ollenkaan. Mitä väliä mun sukupuolella edes on? 

Vierailija kirjoitti:

Niin, tuossahan nuo appivanhemmat on alisteisessa asemassa, koska poika vaimoineen on ostanut tuon talon. 

 

Vähän eri asia suomalainen maatalo, jossa anoppi on paikkansa lunastanut ja pitää siitä kiinni. Et päätä verhojen väriä, miniä, et! 

Voisiko suomalaisten appivanhempien kanssa toimia, jos muutettaisiin johonkin uuteen yhteisratkaisuun? Ehkä paremmin. Kuitenkin suomalaisilla eläkeläisillä on yleensä omaa rahaa, ja se tuo aina omaa päätäntävaltaa ja halua. 

 

 

Jollain tavalla minusta hassua että suomalaisessa kulttuurissa yhteisasuminen kiteytyy määräysvaltaan. Melko usein se näkyy ihan avioparienkin elämässä. Jonkun on saatava määrätä kaapinpaikka ja verhojen värit.

Minulle riitti lomalla muutama viikko. Mitään riitoja ei ollut anopin kanssa, kunhan toimin hänen tahtonsa mukaan. Esim. Meillä oli vierasmökissä jääkaappi ja ostimme sinne mieleisiämme jugurtteja lapsille ja meille. Siitähän tuli sanomista, eikö anopin laittamat ruuat riitä, kun hän ne näki. Hävetti ja harmitti (minua).

Olen itsenäinen nainen  pitkän avioliiton jälkeen asun taas yksin (mies hoitokodissa) ja tykkään elämästäni. En jaksaisi enää vanhana huomioida  ketään ja tanssia toisen pillin mukaan.

Itse en muuttaisi kuuna päivänä miehen vanhempien kanssa. Äitini teki sen virheen ja maksoi siitä kalliisti.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Maaseudulla aina asuneena oon tavannut niin paljon naisia, jotka on saaneet alkaa omaa elämäänsä vasta 50+ iässä kun appivanhemmat on kuolleet tai menneet laitokseen. Poikkeuksellisia ne tapaukset, joissa kaikki on tyytyväisiä tuohon ratkaisuun. Monesti lapsille ja isovanhemmille sopii, mutta miniä/vävy alistuu. Kyllä mä naisena kannatan enemmän tätä nykyistä systeemiä että kaikilla on oma huusholli, voihan sitä lähellä asua silti halutessaan. 

Jep.

Olen tehnyt nyt noin 20 vuotta töitä maatalouslomittajana ja yhtäkään sellaista hyvin keskenään toimeen tulevaa ja harmonista perhettä en ole nähnyt missä tilalla on tehty sukupolvenvaihdos, mutta vanha isäntäpari on jäänyt asumaan samaan pihapiiriin. Aivan mielettömän myrkyllisiä perhesuhteita. Niin myrkyllisiä, että kyseenalaistan jopa tuon, että lapsille olisi hyvä ratkaisu. Kamalaahan se niiden lasten

Onneksi et ole ollut meillä lomittajana. Sukupolvenvaihdos meni hyvin, mutta meillä onkin sellainen erikoisuus, että sekä anoppi aikanaan että minä nyt olemme molemmat kodin ulkopuolella töissä. Ei ole tarvinnut kummankaan opetella toisen töitä. 

Lapsille on aina mummola, jonne mennä koulun jälkeen ja mummo/vaari, joka kuljettaa harrastuksiin, jos vanhemmilla on työkiireitä. Kaikki voittavat eikä riitoja ole tullut. 

Vierailija kirjoitti:

Maaseudulla aina asuneena oon tavannut niin paljon naisia, jotka on saaneet alkaa omaa elämäänsä vasta 50+ iässä kun appivanhemmat on kuolleet tai menneet laitokseen. Poikkeuksellisia ne tapaukset, joissa kaikki on tyytyväisiä tuohon ratkaisuun. Monesti lapsille ja isovanhemmille sopii, mutta miniä/vävy alistuu. Kyllä mä naisena kannatan enemmän tätä nykyistä systeemiä että kaikilla on oma huusholli, voihan sitä lähellä asua silti halutessaan. 

Niinpä, appia voi tavata sen perusteella kun haluaa ja heidän seurassaan on mukavaa, eikä niin että he kiristävät ja pakottavat ruuan ja suojan saamiseksi.