Surettavat lapset, joiden vanhemmat käyttävät pakkokeinoja nukutustilanteissa.

jotka joutuu näitä käyttämään. Joskus kun ihan oikeasti ei ole muita vaihtoehtoja.



Mitähän lie toi yksinäisyydessä nukuttaminen tarkoittaa? Aika moni lapsi varsin tyytyväisenä nukahtaa itsekseen eikä yhtään siitä kärsi.

aikaa nukuttaa lasta/lapsia.



Ja kyllä meillä "huudatettiin" jossain vaiheessa mutta on se ihanaa kun lapset osaavat käydä itse nukkumaan

Meillä ei ole ikinä ollut nukkumisongelmia. Olen aina ollut vieressä niin kauan kun on nukahtanut. Ja siinä ei ole mennyt kauan. Uskon siihen, että lapsen olo on silloin turvallinen.

edellisille neuvoja kuinka toimivat oikein.

jättää lapsen huutamaan yksin sillä verukkeella ettei "jaksa pitkiä nukutuksia".

jätätte kaikki mainitsemani hirvittävät tavat pois.



ap

ja taapero, joka kitisee ja itkuilee joka yö neljään saakka ilman mitään terveydellistä ongelmaa. Molempien etu oli oikein toteutettu unikoulu, joka auttoi jo heti ekana yönä.

yksin sänkyyn jäätyään. nukahtaa kuitenkin jossain vaiheessa tyytyväisenä.



Jos olemme paikalla, huuto kovenee.



Katson parhaaksi antaa huutaa vaan.

itsekseen nukahtamisen



nim. eläin =D

jätätte kaikki mainitsemani hirvittävät tavat pois. ap

juoksemme karkuun? Neuvo nyt, kun aloitit, kiitos:=)

ja pieni lukuvalo yöpöydälle. Yleensä nukahtavat iästä riippumatta alle puoleen tuntiin. Sit kerätään kirjat pois, ja ne saa taas seuraavana iltana. 15 hujakoilla kirjoja kerralla, ja vaihtaa aina osa välillä. Lapset oppii itsestään lukemaan viimestään 5-6 vuotiaana. Aapinen joltain sisarukselta mukaan myös ja sitä voi lukea oikein hyvin 2 vuotiaan kanssa, muulloinkin. Lapsista tää on hauskaa, ja jo 4 vuotias pystyy periaatteessa lukemaan kaikki helpot lyhyet sanat.

juuri näillä ap:n mainitsemilla tavoilla opetettu nukahtamaan mutta ei minkäänlaisia uni- tai nukahtamisongelmia ole ollut koskaan.

Annoin lapseni isälleen iltasyötön jälkeen ja hän vei lapsen pinnasänkyyn. Laittoi unipussiin ja toivotti hyvän yön. Kun viiden minuutin päästä kävin vilkaisemassa vauva nukkui jo. Oli varmaan traumaattista nukahtaa omassa sängyssään ihan yksin.



Joskus vauva tosin on niin väsynyt että nukahtaminen vie hieman pidemmän aikaa ja me miehen kanssa käymme lapsen rauhoittamassa muutaman kerran ennen kuin pystyy nukahtamaan. Lähinnä tämäkin nukahtaminen käy kuitenkin lapselta yksikseen.

Ymmärrän hyvin ap:n pointin. Eri asia ovat nämä helposti nukahtavat lapset/vauvat, tuskin ap heitä tarkoitti, niitäkin kun tosiaan on, jotka eivät tarvitse nukahtamiseen minkäänlaista apua. Mielestäni tempperamenttikysymys.

neuvoja heille joilla ongelmia nukuttamisessa on, ja käyttävät vääriä keinoja. itse en osaa antaa, kun oma on aina nukahtanut vain:)

Ensimmäisenä iltana jaksoi rähistä 15 minuuttia, toisena iltana 10 minuuttia. Vanhemmat puuhailivat omiaan ja jutustelivat normaalisti, ovi oli raollaan ja käytävässä valo joten muksu kuuli tämän hyvin eli en jaksa uskoa että pelkäsi olevansa yksin ja jäävänsä niin ikiajoiksi ja vielä elinikäiset unitraumat tuohon päälle...

Ei siinä mitään, jos joku jaksaa ja/tai haluaa siellä sängyn laidalla notkua - pahimmassa tapaukessa jopa tunteja, mulla on iltaisin muutakin tekemistä. Pesut, pusut, iltasatu ja sitten pää tyynyn.

yksin sänkyyn jäätyään. nukahtaa kuitenkin jossain vaiheessa tyytyväisenä.

Jos olemme paikalla, huuto kovenee.

Katson parhaaksi antaa huutaa vaan.

Sitä ennen nukahtamiseen meni yleensä noin 3h.

Ja kun heräsi yöllä niin taas piti istua tuntikaupalla vieressä kun ei osannut nukahtaa yksin.

Tämä oli todella raskasta minulle mutta myös lapselle. Lapsi oli väsynyt ja kärttyinen päivisinkin kun oli väsynyt.

Unikoulu oli meillä pelastus. Se oli ihan hirveää. Itkin toisessa huoneessa kun lapsi huusi. Keräsin itseni kokoon aina siksi aikaa kun menin rauhoittamaan lapsen. Toivottavasti en joudu tekemään tulevan lapsen kohdalla samaa.

Mutta jos täytyy niin teen sen lapsen takia.

Lapsi muuttui tuon unikoulun jälkeen todella paljon. Ei ollut enää väsynyt, kärttyinen ja itkuinen. Ihanaa oli nähdä tulokset lapsessa joka jaksoi taas olla iloinen.

kuten esim. perhepeti.



3 huonosti nukkuvan lapsen jälkeen päätin, että neljäs oppii nukkumaan hyvin. Nukkui siis aina vieressäni ja imetin tarpeen mukaan. No ekan kolmen kuukauden jälkeen alkoi heräilyt ja jatkuu edelleen 4-8 kertaa yössä (lapsi nyt 1v). Mies taas on nukkunut vuoden toisessa huoneessa, kun ei saa nukuttua ollenkaan makuuhuoneessa. Arvatenkin parisuhdekin on kärsinyt tästä. Että se sen teorian "hyvyydestä". Ja nyt olenkin ihan pulassa, että miten lapsi koskaan saadaan pois mun sängystä, miten koskaan imetys loppuu, miten voisin nukkua mieheni kanssa jne. Rippikoulua odotellessa?

En ymmärrä miksi lapsi pitää nukuttaa? ihan alusta asti vauva nukahtaa ilman mitään sen kummempia temppuja tai nukutuksia. Kun ei ala hytkytteleen niitä vaunoja tai nukutteleen sylissä, niin vauva oppii itse nukahtamaan ja tuntee sen turvalliseksi kun niin on aina tehty.



Eiköhän uniongelmia tule eniten niille lapsille joita nukutellaan uneen ja eivät koskaan opi nukahtamaan itekseen. Tulee isompana vaikeuksia kun ei äiti enää voi nukutella, mutta on siihen jo tottunut.



Sitten jos sellainen ongelma on jo päässyt syntymään, niin pitäähän sille jotain tehdä. Eihän se lapsi voi vielä rippikoulikäisenäkin vaatia äitiä nukuttamaan viereensä, tai ei ole ainakaan tasapainoinen nuori. Eli pakkohan se erhe on sitten jollain tapaa korjata ja tyylit nyt valitettavasti ovat ap:n mainitsemia ikäviä tapoja. En kylläkään näe käden päällä pitämistä mitenkään ikävänä, siinähän rauhotetaan lapsi tutulla ja turvallisella kädellä. Mitä itkuun tulee, niin huudattamista en kannata, mutta ei se lapsi itkuun kuole noin muutenkaan. Jos lapsi itkee, niin ei se kahdessa sekuntissa mene rikki :) Tässähän ollaan siinä nyky yhteiskunnan ongelmassa, että nykyään omille lapsille ei enää haluta tuottaa pettymyksiä vaan matkaa tasotellaan ja helpotetaan vauvasta asti. Noh, ne on sit niitä nuoria jotka hyppää katolta kun poikaystävä jättää...ensimmäinen kerta elämässä kun äiti ja isä ei ole olleet järjestämässä asioita niin, että lapsi ei joudu pettymään. Ja kun sen joutuu kokemaan niinkin vanhana ekan kerran, niin eihän sitä sitten kestä!!!

että olisi voinut päässä illoissa helpommalla, jos olisi opettanut lapsen nukahtaamn itsekseen (koska loppujen lopuksihan se lapsi itse sen unen saa). Hän oli se (kun isäkään ei sitä "osannut") joka notkui aina lapsen sängyn vieressä niin kauan, että lapsi nukahti ihan kuuteen ikävuoteen asti. Ja lapsi ei kuitenkaan ole edes ollut mikään huutaja ja riehuja.