Kaveri nimittää itseään pro-äidiksi ja besserviseröi jatkuvasti, ärsyttää!

Ehkä se tosiaan tietää asioista enemmän kuin sä. On sekin ärsyttävää, että joku ystävä ei ota kuuleviin korviinsa, jos yrittää sanoa jonkun neuvon hankalaan tilanteeseen. Ja sä selkeesti olet just sellane.



Mutta noin muuten, en osaa sanoo juuta tai jaata kun ei ole kokemusta kummanlaisestakaan ärsytys-tyypistä.

sanoisin kyllä suorat sanat päin naamaa. Ja usein nämä lasten kanssa tekemisissä olevat äidit eivät ole kovin hääppösiä, laittavat lapset tiettyyn lokeroon, jonka mukaan pitää kasvaa. Aina ohjekirja kädessä, eivätkä anna lastensa olla oma itsensä.



Pari tälläistä tunnen ja monesta muustakin olen kuullut.

Kaveri nimittää itseään pro-isäksi ja esittää olevansa joku superisä. Itselläni on kaksi pientä lasta, hänellä vanhempi aloitti juuri koulun. Että joo, hänellä pari vuotta pidempi kokemus isyydestä ja on työnsä puolestakin lasten kanssa tekemisissä. Mutta ei se tee hänestä maailman parasta isää eikä ainakaan minun lapselleni parempaa äitiä kuin minä.



Siitä asti, kun sian esikoiseni tämä kyseinen kaveri on jatkuvasti tyrkyttänyt elämäntapaohjeitaan. Hän on muun muassa kouluttautunut jalkapallovalmentajaksi ja ehdotteli, että tulisi opastamaan minua junnufutiksen saloihin, kun potkupalloilu ei lähtenyt käyntiin ja annoimme vauvoille tennistunteja. Hänen mielestään reisiäni olisi pitänyt stimuloida tehokkaammin ja yhden kerran tarrasi niihin kiinni ja alkoi puristella.



Ärsyttää, kun tyyppi jatkuvasti puuttuu perheemme sisäisiin asioihin ja fb:ssäkin kehuu itseään ja loistavia elämäntapaohjeitaan. Tekisi mieli sanoa, mutta tiedän, ettei kannata. Mikä saa jotkut isät kehittymään tällaisiksi besservissereiksi? Eivätkö tajua, että ärsyttävät?!?

Joillakin, aiemmin ihan järkevilläkin ihmisillä, on tapana hurahtaa äitiyteen ja jakaa sitä ilosanomaa muodossa jos toisessakin kaikille muille, ikään kuin se äitiys keksittäisiin nyt ensimmäistä kertaa juuri heidän kohdallaan. Se ON onneksi ohimenevä ilmiö, saattaa tosin kestää vuosia, mutta ohi menee silti.

Itse en mitenkään hurahtanut kummemmin ja neuvonut muita, mutta kyllä pienten lasten äidit on kaikki vähän oma lukunsa, varsinkin kun ovat kotona. Kerran katottiin kaverin kanssa kotivideota, jossa me - silloin pienten vauvojen äidit - juteltiin keskenämme. Se oli ihan hirveen kuulosta, nyt kun lapset on jo pitkällä kouluiässä. Naurettiin pissat housussa meidän jutuille. Ei kerta kaikkiaan pystynyt katsomaan loppuun. :D

En kyllä tiedä, miten suhtautua. Mulla on sellainen huumorintaju, että laukoisin sille suoraan omia luuseri-äidin älä-vaan-tee-näin-neuvoja ;-) Tai kiittelisin vuolaasti, etä vau, hienoa kun hoksasit, itse en olisi tajunnut tuotakaan itsestäänselvyyttä, mutta olenkin vain harrastelija-äiti.

että "tyhjät tynnyrit kolisee eniten"?



Sanot vaan reilusti, että teet asiat omalla tyylilläsi ja sanot kiitos ei.



Jospa äitiys on kaverillesi niin valtava juttu, ettei ole hoksannut että se ei ole mitenkään ainutlaatuinen tila ja tapoja olla äiti on monenlaisia.

Olen joutunut mm. piilottamaan FB:ssä hänen statuksensa, koska en kestä sitä itsensä korottamisen ja hyvä äitiyden glooriaan mitä hän statuksiinsa paasaa. Imetysprpagandaa, kantoliina- ja perhepeti-propagandaa, hyvä äiti hoitaa lapsensa kotona kouluikään saakka -propagandaa, you name it. Ihan jatkuvaa paasausta.



Ja juu, omat lapseni olen imettänyt ja perhepeteillyt. En vain kestä tuollaista besserwisseryyttä ja oman hännän nostoa. Se on sietämätöntä.

koska elämässä kaikki ei ole hallittavissa. Mitenkähän besserwissereyden käy, kun mies temppuilee, lapset eivät kehitykään tai tottelekaan niinkuin pitäisi...voi romauttaa naisen minää aika pahasti jos se mihin vuosia uskoi ei ollutkaan totta...

Ehkä se tosiaan tietää asioista enemmän kuin sä. On sekin ärsyttävää, että joku ystävä ei ota kuuleviin korviinsa, jos yrittää sanoa jonkun neuvon hankalaan tilanteeseen. Ja sä selkeesti olet just sellane.

Mutta noin muuten, en osaa sanoo juuta tai jaata kun ei ole kokemusta kummanlaisestakaan ärsytys-tyypistä.

kuin se, että toinen niitä pyytämättä tyrkyttää.

Ehkä se tosiaan tietää asioista enemmän kuin sä. On sekin ärsyttävää, että joku ystävä ei ota kuuleviin korviinsa, jos yrittää sanoa jonkun neuvon hankalaan tilanteeseen. Ja sä selkeesti olet just sellane.

Mutta noin muuten, en osaa sanoo juuta tai jaata kun ei ole kokemusta kummanlaisestakaan ärsytys-tyypistä.

Pyytämättä annetut neuvot on yks maailman ärsyttävimmistä asioista. Ja vaikka jostain vaikeasta asiasta valittais tai avautuis, se ei välttämättä tarkota, että pyytäis neuvoja. Ja vaikka ihan pyytäiskin, sekään ei vielä tarkoita, että niitä pitäis noudattaa!

Olisin varmaan soitellut hänelle yötä myöten itku silmässä ekan kuukauden ;) ja todellakin ottanut avun vastaan. No, sinnittelin sitten itse ja imetys lähti vihdoin käyntiin, mutta korviketta silti kului ja se harmittaa yhä :( toivottavasti ei ole tullut mitään vahinkoa kehittymättömään suolistoon. Diabeteksen ja varhaisen lehmänmaitoaltistuksen yhteyttähän tutkitaan parhaillaan ja viitteitä yhteydestä on ikävän paljon.



Kaverisi vaikuttaa kyllä liian tyrkyltä elämäntapaohjeineen ja sanoisin varmaan pari valittua sanaa kun pinna menisi kuitenkin, mutta tuossa imetysasiassa olin vaan eri mieltä. Hänestä olisi oikeasti voinut olla apua.

nimenomaan korostetaan, että neuvoja ei pidä tyrkyttää! Jos joku äiti PYYTÄÄ, niin OHJAUSTA, VAIHTOEHTOJA voi kertoa, mutta neuvojen tyrkyttämisestä pitää pidättäytyä. Ystävättäreltäsi on ilmeisesti mennyt tämä seikka ihan ohi. Koulutus on voinut olla myös muun tahon järjestämä, mutta kaiken kaikkiaan ammattilaispuolellakin korostetaan ohjauksessa tasaveroista suhdetta ohjattavaan.



Itse imetystukiryhmän avusta kiitolinen äiti.

Ehkä se tosiaan tietää asioista enemmän kuin sä. On sekin ärsyttävää, että joku ystävä ei ota kuuleviin korviinsa, jos yrittää sanoa jonkun neuvon hankalaan tilanteeseen. Ja sä selkeesti olet just sellane.

Mutta noin muuten, en osaa sanoo juuta tai jaata kun ei ole kokemusta kummanlaisestakaan ärsytys-tyypistä.

Pyytämättä annetut neuvot on yks maailman ärsyttävimmistä asioista. Ja vaikka jostain vaikeasta asiasta valittais tai avautuis, se ei välttämättä tarkota, että pyytäis neuvoja. Ja vaikka ihan pyytäiskin, sekään ei vielä tarkoita, että niitä pitäis noudattaa!

niitä ärsyttääkin, ketkä oikeasti ovat jossakin asiassa tosi huonoja! Ja mä en jakele neuvojani, ehkä joskus jos joku kysyy niin sitten. Mutta kyllä mulle on annettu vaikka mitä neuvoja, ja suuresta osasta osaan olla kiitollinen! Siis mä haluan kuulla esim jos joku on jossakin asiassa vaikkapa lapsenkasvatukseen liittyen mokanut täysin, niin kun se ihminen mulle kertoo, ettei kannata tehdä niin, niin olen kiitollinen. Mutta tuollaiset kellä on huono itsetunto ja joku ongelma vastaanottaa muita neuvoja kuin omansa niin varmasti ärsyyntyvätkin :))

vaan ammattilaisuutta! Kaverisi siis aikoo olla äiti ammatikseen ja ilmeisesti siihen sitten hänen mielestään sisältyy myös besserwisseröintiä.

ja aina tulee todella vinkeitä neuvoja lastenkasvatuksesta sieltä käsin. Mua vaan lähinnä naurattaa...

kuulostaa tyrkyltä. Kohteliasta olisi tietysti kysyä, että tarvitsetko apua imetyksessäsi, että voisin tietää muutaman vinkin, jos olet asiasta kiinnostunut?



Joku kommentoi, etteivät lasten kanssa työskentelevät äidit ole hääppöisiä. Mikä ihme kilpailu tämä äitiys oikein on? Kaikki lapset ovat erilaisia, eikä kaikille lapsille sovi samat tavat toimia. Yleensä oma lapsi on se, jonka äiti parhaiten tuntee ja siksi myös tietää parhaiten keinot.



Kadehditko sinä ystävääsi? Älä provosoidu, äläkä loukkaannut. Ilmaise hänelle suoraan ja ystävällisesti, että me toimimme vähän eri tavoin, eikä kaikille lapsille samat menetelmät ja tavat sovi. Sinulla ei ole velvollisuutta selitellä sen enempää teidän asioitanne. Ole jämäkkä, mutta ystävällinen. Ehkä hän menee itseensä ja miettii.

jos on noin kova tarve tyrkyttää omaa paremmuuttaan! hänellä on huono itsetunto.

jos on noin kova tarve tyrkyttää omaa paremmuuttaan! hänellä on huono itsetunto.