Kiintymyssuhdetrauma kumppanin valinnassa

Opettele. Ala tietoisesti muuttaa käytöstäsi ja valintojasi.

Terapia auttaa.

Sopimattomat terapeutit pahensivat vointiani muilta osin. Tuhlasin niihin turhaa vuosia kun en tullut kuulluksi

ap

Ehkä sinun pitäisi käsitellä ne asiat mitkä on johtaneet tuohon tilanteeseen? Se miten käsittely tapahtuu taas riippuu taustastasi. Kuitenkin, kannattaa aloittaa siitä että tunnistaa sen oman käytöksen, kuten ilmeisesti teetkin.

Eksälläni oli ongelmana just sellainen etäinen tai välttelevä kiintymyssuhde. Hänen vanhempansa on kuolleet hänen ollessa lapsi tai nuori ja sen jälkeen ei ilmeisesti oikein sopeutunut huoltajiensa perheeseen. Toki tiesin tämän taustan jo kun tutustuttiin, mutta suhteen aikana ja lapsen syntymän myötä tuo alkoi tulla enemmän esiin. Hän reagoi todella erikoisesti ja hänen käytöksensä minua ja jopa lasta kohtaan oli hyvin ikävää. Hän esimerkiksi oli avoimen mustasukkainen ja ilkeä minulle siitä että minulla oli vanhemmat, samoin oli lapselle selkeästi kateellinen. Sanoi, että onhan se helppoa kun ei ole menettänyt vanhempia jne. Vertaili lapsen elämää omaa elämäänsä, ja näki lapsen sukunsa jatkeena eikä omana itsenään. Erottiin, eksällä ei ole enää mitään yhteyttä lapseen ja lapsi itsekin pitää nykyistä miestäni isänään, joten nykytilanne on oikeastaan ihan ok.

Hae apua

Vierailija kirjoitti:

Ehkä sinun pitäisi käsitellä ne asiat mitkä on johtaneet tuohon tilanteeseen? Se miten käsittely tapahtuu taas riippuu taustastasi. Kuitenkin, kannattaa aloittaa siitä että tunnistaa sen oman käytöksen, kuten ilmeisesti teetkin.

Eksälläni oli ongelmana just sellainen etäinen tai välttelevä kiintymyssuhde. Hänen vanhempansa on kuolleet hänen ollessa lapsi tai nuori ja sen jälkeen ei ilmeisesti oikein sopeutunut huoltajiensa perheeseen. Toki tiesin tämän taustan jo kun tutustuttiin, mutta suhteen aikana ja lapsen syntymän myötä tuo alkoi tulla enemmän esiin. Hän reagoi todella erikoisesti ja hänen käytöksensä minua ja jopa lasta kohtaan oli hyvin ikävää. Hän esimerkiksi oli avoimen mustasukkainen ja ilkeä minulle siitä että minulla oli vanhemmat, samoin oli lapselle selkeästi kateellinen. Sanoi, että onhan se helppoa kun ei ole menettänyt vanhempia jne. Vertaili lapsen elämää omaa elämäänsä, ja näki lapsen sukunsa jatkeena eikä

Huomaa ettet ole koskaan menettänyt ketään. Väärin myös viedä lapsi oikealta isältä

Yritä nyt edes

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ehkä sinun pitäisi käsitellä ne asiat mitkä on johtaneet tuohon tilanteeseen? Se miten käsittely tapahtuu taas riippuu taustastasi. Kuitenkin, kannattaa aloittaa siitä että tunnistaa sen oman käytöksen, kuten ilmeisesti teetkin.

Eksälläni oli ongelmana just sellainen etäinen tai välttelevä kiintymyssuhde. Hänen vanhempansa on kuolleet hänen ollessa lapsi tai nuori ja sen jälkeen ei ilmeisesti oikein sopeutunut huoltajiensa perheeseen. Toki tiesin tämän taustan jo kun tutustuttiin, mutta suhteen aikana ja lapsen syntymän myötä tuo alkoi tulla enemmän esiin. Hän reagoi todella erikoisesti ja hänen käytöksensä minua ja jopa lasta kohtaan oli hyvin ikävää. Hän esimerkiksi oli avoimen mustasukkainen ja ilkeä minulle siitä että minulla oli vanhemmat, samoin oli lapselle selkeästi kateellinen. Sanoi, että onhan se helppoa kun ei ole menettänyt vanhempia jne. Vertaili lapsen elämää omaa e

Huomaa ettet ole koskaan menettänyt ketään. Väärin myös viedä lapsi oikealta isältä

Huomaa että haluat vain kiukutella. Lapsen velvollisuus ei ole olla mikään biologisen isän terapialelu, vaan lapsi ansaitsee oikean isän.

Kyllä se valitettavasti vähän niin menee, että vasta kun on tasapainossa itsensä ja traumojensa kanssa, niin parisuhdekin onnistuu. Muuten sitä alkaa helposti toistamaan traumaansa parisuhteissa.

Ei tässä oikein ole muuta oikotietä onneen kuin jättää parisuhteet ja keskittyä itseensä ja omaan hyvinvointiin ja vasta sitten lähteä uudestaan parisuhderintamalla, kun osaa kunnioittaa sekä omiaan että toisen rajoja.

Vierailija kirjoitti:

Ehkä sinun pitäisi käsitellä ne asiat mitkä on johtaneet tuohon tilanteeseen? Se miten käsittely tapahtuu taas riippuu taustastasi. Kuitenkin, kannattaa aloittaa siitä että tunnistaa sen oman käytöksen, kuten ilmeisesti teetkin.

Eksälläni oli ongelmana just sellainen etäinen tai välttelevä kiintymyssuhde. Hänen vanhempansa on kuolleet hänen ollessa lapsi tai nuori ja sen jälkeen ei ilmeisesti oikein sopeutunut huoltajiensa perheeseen. Toki tiesin tämän taustan jo kun tutustuttiin, mutta suhteen aikana ja lapsen syntymän myötä tuo alkoi tulla enemmän esiin. Hän reagoi todella erikoisesti ja hänen käytöksensä minua ja jopa lasta kohtaan oli hyvin ikävää. Hän esimerkiksi oli avoimen mustasukkainen ja ilkeä minulle siitä että minulla oli vanhemmat, samoin oli lapselle selkeästi kateellinen. Sanoi, että onhan se helppoa kun ei ole menettänyt vanhempia jne. Vertaili lapsen elämää omaa elämäänsä, ja näki lapsen sukunsa jatkeena eikä

Tämän vuoksi ei kannata perustaa perhettä orvoksi jääneen kanssa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ehkä sinun pitäisi käsitellä ne asiat mitkä on johtaneet tuohon tilanteeseen? Se miten käsittely tapahtuu taas riippuu taustastasi. Kuitenkin, kannattaa aloittaa siitä että tunnistaa sen oman käytöksen, kuten ilmeisesti teetkin.

Eksälläni oli ongelmana just sellainen etäinen tai välttelevä kiintymyssuhde. Hänen vanhempansa on kuolleet hänen ollessa lapsi tai nuori ja sen jälkeen ei ilmeisesti oikein sopeutunut huoltajiensa perheeseen. Toki tiesin tämän taustan jo kun tutustuttiin, mutta suhteen aikana ja lapsen syntymän myötä tuo alkoi tulla enemmän esiin. Hän reagoi todella erikoisesti ja hänen käytöksensä minua ja jopa lasta kohtaan oli hyvin ikävää. Hän esimerkiksi oli avoimen mustasukkainen ja ilkeä minulle siitä että minulla oli vanhemmat, samoin oli lapselle selkeästi kateellinen. Sanoi, että onhan se helppoa kun ei ole menettänyt vanhempia jne. Vertaili lapsen elämää omaa e

Ei ole väärin "viedä" lasta isältä, jos isästä ei ole isäksi.

Lapsen on hyvä saada olla aikuisten kanssa, jotka oikeasti ajattelevat hänen parastaan eivätkä kadehdi omaa lastaan ja vahingoita häntä. Hyvänen aika sentään.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ehkä sinun pitäisi käsitellä ne asiat mitkä on johtaneet tuohon tilanteeseen? Se miten käsittely tapahtuu taas riippuu taustastasi. Kuitenkin, kannattaa aloittaa siitä että tunnistaa sen oman käytöksen, kuten ilmeisesti teetkin.

Eksälläni oli ongelmana just sellainen etäinen tai välttelevä kiintymyssuhde. Hänen vanhempansa on kuolleet hänen ollessa lapsi tai nuori ja sen jälkeen ei ilmeisesti oikein sopeutunut huoltajiensa perheeseen. Toki tiesin tämän taustan jo kun tutustuttiin, mutta suhteen aikana ja lapsen syntymän myötä tuo alkoi tulla enemmän esiin. Hän reagoi todella erikoisesti ja hänen käytöksensä minua ja jopa lasta kohtaan oli hyvin ikävää. Hän esimerkiksi oli avoimen mustasukkainen ja ilkeä minulle siitä että minulla oli vanhemmat, samoin oli lapselle selkeästi kateellinen. Sanoi, että onhan se helppoa kun ei ole menettänyt vanhempia jne. Vertaili lapsen elämää omaa e

Tämän vuoksi ei kannata perustaa perhettä orvoksi jääneen kanssa.

Miksi kukaan haluaisikaan?

Totta, tuskinpa sillä bioisällä olisi ollut mitään valmiuksia vanhemmuuteen jos kerran eli lapsenkin kauttaa omaa vanhempien menettämistraumaansa.

Vierailija kirjoitti:

Ehkä sinun pitäisi käsitellä ne asiat mitkä on johtaneet tuohon tilanteeseen? Se miten käsittely tapahtuu taas riippuu taustastasi. Kuitenkin, kannattaa aloittaa siitä että tunnistaa sen oman käytöksen, kuten ilmeisesti teetkin.

Eksälläni oli ongelmana just sellainen etäinen tai välttelevä kiintymyssuhde. Hänen vanhempansa on kuolleet hänen ollessa lapsi tai nuori ja sen jälkeen ei ilmeisesti oikein sopeutunut huoltajiensa perheeseen. Toki tiesin tämän taustan jo kun tutustuttiin, mutta suhteen aikana ja lapsen syntymän myötä tuo alkoi tulla enemmän esiin. Hän reagoi todella erikoisesti ja hänen käytöksensä minua ja jopa lasta kohtaan oli hyvin ikävää. Hän esimerkiksi oli avoimen mustasukkainen ja ilkeä minulle siitä että minulla oli vanhemmat, samoin oli lapselle selkeästi kateellinen. Sanoi, että onhan se helppoa kun ei ole menettänyt vanhempia jne. Vertaili lapsen elämää omaa elämäänsä, ja näki lapsen sukunsa jatkeena eikä

Jotkut kehittää itselleen sellaisen orpolapsen identiteetin ja tottuvat saamaan erityiskohtelua.

Miksi tuosta pitäisi päästä eroon? Yritä vain löytää kaltaisesi puoliso. Olen varsinkin nuorempana ollut tuollainen. Takerruin etäisiltä tuntuviin miehiin ja muut eivät kiinnostaneet. Nykyisessä suhteessa on paljon läheisyyttä ja intohimoa, mutta kumpikin voi milloin vaan sanoa että haluaa olla rauhassa. Emme asu yhdessä koska kaipaamme omaa rauhaa. Olemme samanlaisia. Kumpikaan ei juuri kiinny ihmisiin. Turha näitä on liikaa analysoida. Hyväksykää itsenne. 

Minusta näihin ratkaisuna on se, että oppii rakastamaan itseään. Sitten pystyy valitsemaan itselleen kumppanin, jolta saa sitä mitä ansaitsee.

Ja turvallisesti kiintynyt olisi paras kumppani turvattomasti kiintyneelle, mutta tässä pitäisi kyllä sitten sen turvattomasti kiihtyneen osapuolen olla jo aika vastuullinen/tiedostava omasta käytöksestä eikä riehua sen turvallisen niskaan omia ongelmiaan

Tasavertaisessa suhteessa kumpikaan ei voi olla vastuussa toisen lapsuuden kokemuksista. Valitettavasti jotkut purkaa harminsa ja kiukkunsa muihin mieluummin kuin käsittelee niitä itse, kuten eräs läheinen jolle lapsuudessa koettu oman vanhemman kuolema rassaa häntä edelleen.