Minulla on vieläkin sosiaalisten tilanteiden pelko vaikka olen 34v
Itselläni ei altistaminen auttanut ikävä kyllä :( Käyn silti kaupoilla ja muualla, mutta ahdistun niin paljon että paita on ihan läpimärkä kun olen kotona. Mitään lääkettä en enää halua käyttää joten tämän kanssa on vain elettävä!
Kommentit (15)
Vierailija kirjoitti:
Sama, 38v. Hyväksyn, ettei tämä koskaan korjaannu, ja järjestän elämäni niin, ettei tarvitse liikaa sosialisoida.
Jep. Yksi työpaikka oli itselläni tässä lähiaikoina jossa oli oikeastaan ihan ok olla, ei tarvinnut olla paljon ihmisten kanssa tekemissä.
Hommatkaa nyt vähintään bentsoresepti ettette täysin eristäydy.
Ymmärrän kyllä asenteen muita lääkkeitä kohtaan.
Itse huomannut että amitriptyliini vie kyllä ahdistusta pois mutta se tekee myös tunteettomaksi zombieksi.
Minä aloin vapautua siitä n.70 ikäisenä.
Vierailija kirjoitti:
Hommatkaa nyt vähintään bentsoresepti ettette täysin eristäydy.
Ymmärrän kyllä asenteen muita lääkkeitä kohtaan.
Itse huomannut että amitriptyliini vie kyllä ahdistusta pois mutta se tekee myös tunteettomaksi zombieksi.
Itse käyn paikoissa ja ulkona, mutta ihmisruuhkia vältän. Jos menen kauppaan tai asioille ainoa näkyvä ongelma on tuo järkyttävä hikoilu ja varmaan mitä kaikkea se ahdistus ja stressi tekee kropalle (ei varmaan hyväksi)
Vierailija kirjoitti:
Minä aloin vapautua siitä n.70 ikäisenä.
No ihana kuulla, että edes silloin :)
Minä olen 57-vuotias, ja syön edelleen lääkkeitä, jotka sain asiaan 25 vuotta sitten. Ne auttavat. Muuten tuskin lähtisin kotoa mihinkään.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sama, 38v. Hyväksyn, ettei tämä koskaan korjaannu, ja järjestän elämäni niin, ettei tarvitse liikaa sosialisoida.
Jep. Yksi työpaikka oli itselläni tässä lähiaikoina jossa oli oikeastaan ihan ok olla, ei tarvinnut olla paljon ihmisten kanssa tekemissä.
Itse opiskelen etänä, harjoittelut tutussa paikassa, jossa ei kanssa pahemmin kontakteja tule. Ainoa tavoite elämässä 100% etätyö.
Vierailija kirjoitti:
Hommatkaa nyt vähintään bentsoresepti ettette täysin eristäydy.
Ymmärrän kyllä asenteen muita lääkkeitä kohtaan.
Itse huomannut että amitriptyliini vie kyllä ahdistusta pois mutta se tekee myös tunteettomaksi zombieksi.
Ei haittaa täysi eristäytyminen. Kunhan saa olla rauhassa.
Voit päästä siitä ainakin siinä määrin että ei ahdista enää noin paljon. Altistus auttoi itsellä mutta oli kyllä todella intensiivistä ja väsyttävää. Tapahtui siis sellaisen työn kautta, jossa olin jatkuvasti ihmisten kanssa ja oli periaatteessa pakko puhua ja olla vastuussa tilanteen eteenpäin viemisestä. En olisi edes uskonut selviäväni siitä työstä, mutta selvisin. Edelleen ahdistaa tietyt tilanteet, mutta huomattavasti alkutilannetta vähemmän. Voimia!
Uskaltauduin painasemaan paljaalla 56 vuotiasta kaupan alan työn tekijää.
M39
Vierailija kirjoitti:
Minä olen 57-vuotias, ja syön edelleen lääkkeitä, jotka sain asiaan 25 vuotta sitten. Ne auttavat. Muuten tuskin lähtisin kotoa mihinkään.
Ok, tätäkin voi varmaan olla "eri sorttia". esim itse pystyn kyllä lähteä ulos, mutta olen selvästi jännittynyt enkä "vapaa" ulkona. En tiedä koskaan miltä tuntuu lähteä ihan perus markettiin ihan rennosti että täytyy pelätä vastaantulijoita ja olla paniikissa jatkuvasti. Mutta silti menen ja kuljen asioilla. Ja sitten jos joutuu ihmisten kanssa tekemisiin, en saa sanoja suusta ja vastaukset onkin sellaisia "teinimäisiä" parin sanan vastauksia. :D
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Hommatkaa nyt vähintään bentsoresepti ettette täysin eristäydy.
Ymmärrän kyllä asenteen muita lääkkeitä kohtaan.
Itse huomannut että amitriptyliini vie kyllä ahdistusta pois mutta se tekee myös tunteettomaksi zombieksi.
Ei haittaa täysi eristäytyminen. Kunhan saa olla rauhassa.
No haittaahan se. Muut alkavat ennen pitkää pitää sinua outona. Tämä johtuu siitä että eristäytyminen muuttaa tapaa jolla kohtaat ihmisiä. Hyvä puoli tässä on se että käytöksesi korjaantuu kun alat pakottamaan itsesi taas joukkoharrastuksiin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Hommatkaa nyt vähintään bentsoresepti ettette täysin eristäydy.
Ymmärrän kyllä asenteen muita lääkkeitä kohtaan.
Itse huomannut että amitriptyliini vie kyllä ahdistusta pois mutta se tekee myös tunteettomaksi zombieksi.
Ei haittaa täysi eristäytyminen. Kunhan saa olla rauhassa.
No haittaahan se. Muut alkavat ennen pitkää pitää sinua outona. Tämä johtuu siitä että eristäytyminen muuttaa tapaa jolla kohtaat ihmisiä. Hyvä puoli tässä on se että käytöksesi korjaantuu kun alat pakottamaan itsesi taas joukkoharrastuksiin.
itselläni on ainakin vain pari läheistä ihmistä joihin pidän yhteyttä ja he tietää sosiaalisesta pelostani. En usko että tulen enää tekemään uusia tuttavuuksia, en ole kyllä koskaan edes saanut kavereita juuri tämän takia koska olen estynyt
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Hommatkaa nyt vähintään bentsoresepti ettette täysin eristäydy.
Ymmärrän kyllä asenteen muita lääkkeitä kohtaan.
Itse huomannut että amitriptyliini vie kyllä ahdistusta pois mutta se tekee myös tunteettomaksi zombieksi.
Ei haittaa täysi eristäytyminen. Kunhan saa olla rauhassa.
No haittaahan se. Muut alkavat ennen pitkää pitää sinua outona. Tämä johtuu siitä että eristäytyminen muuttaa tapaa jolla kohtaat ihmisiä. Hyvä puoli tässä on se että käytöksesi korjaantuu kun alat pakottamaan itsesi taas joukkoharrastuksiin.
Höpöhöpö. Olen elänyt lähes täysin erakkona jo kymmenen vuotta, mutta työkokeiluissa ja -harjoitteluissa saan pelkkää positiivista palautetta ja kaverimielessäkin olisivat ihmiset tunkemassa seuraan. Kyllä mä esittää osaan, en vain enää jaksa enempää kuin on pakko. Tavoitteena elämä, jossa sitä pakkoa on mahdollisimman vähän.
Sama, 38v. Hyväksyn, ettei tämä koskaan korjaannu, ja järjestän elämäni niin, ettei tarvitse liikaa sosialisoida.