Miksi niin moni mies/nainen herää vasta yli 30-vuotiaana että pitäisi "vakiintua"
Miksi niin myöhään? Eikös parisuhteet muodosteta jo paljon aiemmin perheen perustamista varten. Olen varmaan sitten vanhanaikainen kun ajattelen että lapset kannattaa hankkia nuorena. Ymmärrän toisaalta sen että oma elämä pitäisi olla siinä tolalla että voisi edes harkita lasten hankintaa. Silti niitä lapsia syntyy huonoissakin tilanteissa, eriasia on se että saako elämän lapsia edullisiin olosuhteisiin eroista tai vastoinkäymisistä huolimatta.
Pelkääkö ihmiset nykyään enemmän juuri noita eroja ja parisuhteen ongelmia? Taloudellista tilannetta, työllisyyttä?
Kommentit (45)
Ei oo ollu ikinä minkäänlaista tarvetta vakiintua
Nuoret ovat usein ehdottomia mielipiteissään eivätkä ainakaan myönnä, että mielipiteet voivat vaihtua.
20-vuotias on liian nuori vakiintumaan vielä. Oon ite vakiintunu nuorena ja nyt kolmivitosena miehenä harmittaa ku on niin matala bodycount
Miksi pitäisi ylipäätään vakiintua?
Olin itse sinkku 44-vuotiaaksi asti, jolloin aloin ensimmäisen kerran seurustella.
N54
Vierailija kirjoitti:
Naisista on tullut omahyväisiä ja itsekkäitä. He väittää parisuhteen olevan kahleet ja lapsen olevan taakka. He haluavat kaiken ajan itselleen mutta silti he huijaavat tarpeitaan hankkimalla lemmikkejä ja harrastamalla irtosuhteita.
Miehet on rehellisiä itselleen he tunnustaa että tarvitsevat naisen elämäänsä. Miehet kokee tyydytystä kun nainen on onnellinen. Jos nainen kokee olevansa onnellinen ilman miestä. Mies jatkaa sellaisen naisen etsintää jonka tarpeet hän saa tyydytettyä.
Miksi niin moni nainen haluaa täällä että mies seurustelisi samanikäisen kanssa?
Totuus on että +30 naisissa on paljon yksinhuoltaja äitejä jotka toivoo että saisivat miestä. Kuitenkin miehet haluaa nuoren naisen koska miehille nuoruus on tärkein kriteeri kun taas naisille on taloudellinen turva.
Kun naiset hankkii itse taloudellisen turvan he eivät halua miestä kunnes tajuaa että pelkät irtopanot ei tuo seuraa ja k
Juontuuko naisviha omasta lapsuudestasi, oliko äiti ja siskot etäisiä, löikö/alistiko isäsi heitä ?
Vierailija kirjoitti:
Miehet voi tehdä 20 vuotta töitä kasvattaa varallisuutta ja siten olla haluttu naisten keskuudessa.
Silti sinäkin trollaat täällä jatkuvasti olevasi "komea ja hyvätuloinen mies, joka ei saa naista, koska naiset vaativat liikaa" tai toisinaan "olen lyhyt ja ruma mies, mutta minullakin on oikeus kauniiseen instababyyn".
Siksi että ihmiset kypsyvät eri tahdissa.
Vierailija kirjoitti:
Miksi pitäisi ylipäätään vakiintua?
Olin itse sinkku 44-vuotiaaksi asti, jolloin aloin ensimmäisen kerran seurustella.
N54
Vastaa omaan kysymykseesi. Miksi aloit seurustella, jos kerran vakiintumattomana oli niin kivaa?
Vierailija kirjoitti:
20-vuotias on liian nuori vakiintumaan vielä. Oon ite vakiintunu nuorena ja nyt kolmivitosena miehenä harmittaa ku on niin matala bodycount
Liian nuori ikä MIEHELLE. Jos määrä harmittaa niin hanki lisää.
Ensinnäkään mikään parisuhde tai "vakiintuminen" ei ole ison osan nykynuorison tavoitelistalla ollenkaan. Xenniaaleissa ja milleniaaleissa on paljon polygamisteja sekä ihmissuhdeanarkisteja, jotka eivät ole millään tavalla kykeneviä tai harjoitettuja toimimaan monogamisissa olosuhteissa. Eikä kyllä ollut sitäkään aiemmin, joidenkin polygamisuutta vaan katsottiin läpi sormien. Nykyään ei katsota, vaan polygamisteja kohdellaan polygamistien ansioiden mukaisesti.
Vaikuttaa hyvin vahvasti siltä, että kelkkaa kääntyy itsellisten äitien puoleen. Kun naiset kantavat vastuun, se johtaa vääjäämättä siihen, että miehet tulevat menettämään myös oikeutensa suhteessa lapsiin. Tällä hetkellä on menossa ihmiskoe, missä lapsia pompotellaan polygamisesta kodista toiseen, mutta kuten tilastoista voinee päätellä, tämä järjestely ei edistä tai edes ylläpidä lisääntymistä.
Tilanne tulee todennäköisesti kehittymään kohti sitä, että 1 nainen tuottaa elämänsä aikana 1-2 lasta itsellisesti. Jotkut kolmekin. Mutta siitoskeskeisten ydinperheiden aika on ohi. Väestö ja talous ovat vakautettu, ja miehet vain horjuttavat tätä vakautta sekä yksilöiden tasapainoa perheissä.
Minä heräsin vasta kolmenkympin jälkeen siihen, että ei ole mitään järkeä vakiintua ja muovata omaa ainutkertaista elämäänsä toisen ihmisen mukaan. En kyllä myöskään treffaile, harrasta seksisuhteita tai muuta. N37
Vierailija kirjoitti:
Minä heräsin vasta kolmenkympin jälkeen siihen, että ei ole mitään järkeä vakiintua ja muovata omaa ainutkertaista elämäänsä toisen ihmisen mukaan. En kyllä myöskään treffaile, harrasta seksisuhteita tai muuta. N37
Mitä elämää se tuollainen on?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minä heräsin vasta kolmenkympin jälkeen siihen, että ei ole mitään järkeä vakiintua ja muovata omaa ainutkertaista elämäänsä toisen ihmisen mukaan. En kyllä myöskään treffaile, harrasta seksisuhteita tai muuta. N37
Mitä elämää se tuollainen on?
Onko seksi joku elämän tarkoitus?
En.tiedä. Oma eloni on ja on ollut aina niin mielenkiintoista monin eritavoin, että en ole etsimällä etsinyt tai hakemalla hakenut ketään kumppanikseni. En myöskään asettaa itseäni mihinkään löydettäväksi ja parisuhteeseen otettavaksi. Koska en kuulu myöskään niiden miesten joukkoon jotka oltaisiin alustettu tai muutoin painostettu tai pakotettu parisuhteeseen esimerkiksi sukuni tai perheeni toimesta, niin kohtaloni on olkut niin onneton, että en alle 30 vuotiaana ennättänyt kihdata ketään, jonka kanssa olisin halunnut itse vakiintua.
Ehkä minulta puuttui yritysta ja pyrkimystä edelleen liian paljon kun motivaatio" kumpoanin metsöstämiseen" on vähän hukassa kun olen huomannut viihtyväni sinkkunakin ja haave ja toive parisuhteesta käy miekessäni vain ajoittain, ei painona raskauttaisi eloni tai kipuna ronnassani tai särkynä miessäni, joka tekisi elostani lähinnä kärsimystä.
Erikoista jonkun muelestä on ollut, kun olen kertonut, että luulen ja uskoisin olevani jollekulle vielä joskus hyvä kumppani siksi, että ilman häntäkin, joka kumppanini olisi oma elonikin olisi arvokas, eikä vain kirkeintaan puolinainen. Silti uskon ja toivon, että yhdessä voisimme olla enemmän kuin osiemme (1+1) sumna
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minä heräsin vasta kolmenkympin jälkeen siihen, että ei ole mitään järkeä vakiintua ja muovata omaa ainutkertaista elämäänsä toisen ihmisen mukaan. En kyllä myöskään treffaile, harrasta seksisuhteita tai muuta. N37
Mitä elämää se tuollainen on?
Onko seksi joku elämän tarkoitus?
Ei se elämäntarkoitus ole mutta kulttuurimme ooettaa, että mies on arvoton luuseri ja halveksittava, jos hän ei saa halutessaan seksiä. - Tosin moni mies ylläpitää tätä uskomusta itse elämällä katkera incelina syyttäen ja halveksien seksittömästä kohtalostaan naisia, ikäännkuin hänen haluamallaan naiselka olisi jokin velvollisuus olla hänen ((seksi)kumppan. Sekä halveksien myös osaa muista miehistä ymmärtämättä, että tällä loukkaavalla ja vastenmielisellä käytöksellään tuskin saa oikaista muutosta eloonsa tai lisää mahdolkisuuksiaan löytää/ kohdata ketään, joka haluaisi hänen kanssaan olla. - Ja ehlä harrastaa yhdessä sitä seksiäkin hänen kanssaan
On kiva rillutella. Toiset herää vasta nelikymppisenä lasten tekoon. No, patu on sitten melkein eläkkeellä. Kun nuoren yo-juhlat on.
Tätähän silloin 30 vuotta sitten jauhettiin! Ensin pitää opiskella, sitten saada Vakituinen (!!!) työpaikka ja vasta sitten perustaa perhe. Usein oli vielä että missään kaksiossa ei saa asua vaan pitää olla omakotitalo -mielellään itse rakennettu. Silloin 2000 luvun alkupuolella moni osti 250 neliön talon ja vieläkin on varmaan velkaa siitä kun hinnat olivat tuolloin lähemmäs 300ke.
Nuoruusvuodet kuluvat äkkiä. Opiskelu, ensimmäiset työpaikat, ponnistelu tulevan elämän eteen vie aikaa. Samoin moni viihtyy ystävien kanssa eikä niinkään kaipaa kumppania. Jotkut ehkä kaipaavatkin, mutta eivät löydä.
K u l l I karusellista ei haluta hypätä pois.