Lue keskustelun säännöt.
Te, jotka olette luopuneet vanhasta elämästä täysin ja olitte välitilassa. Miten jaksoitte?
20.06.2025 |
Olen luopunut konkreettisesti kaikesta. Minua ei vain palvele vanha enää tai ne estävät minua elämästä todellista elämää. Ei ihmiset, ei päihteet, ei asuntoni, materia, jne. On päästävä pois ja vapauteen. Tämä on ollut prosessi ja hyvin tärkeä sellainen.
Olen vain todella uupunut ja jotenkin vähän peloissani koska en tiedä mitä tuleman pitää mutta en voi enää olla vanhassakaan illuusiossa joten menen kohti uutta ja tuntematonta.
Kommentit (15)
Hankitteko ulkomailta asunnon tai asuntovaunun. Vai Suomi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Sama tilanne, toisaalta helpottunut olo ja toisaalta erittäin stressaavaa. Pelottaa, kauanko tätä välitilaa ja epämääräistä prosessia vielä kestää.
Mitä olet tekemässä? Itse reissaan täällä kotimaassamme ja haluan olla paljon luonnossa. Minulla on kovasti sellaista tarvetta päästä luonnon elementtien, oman rauhan ja syvyyden äärelle. Sisäistä prosessia on tullut tehtyä paljon ja tänä vuonna on ollut valtavasti konkreettisia muutoksia jotka vain tapahtuvat tavallaan. Olen siis tarpeeksi "kypsä" nyt muutoksiin ja nämä niin sanotut luopumiset tapahtuvat kuin itsestään tietyllä tavalla. Tiedän että suunta on oikea mutta on se pelottavaakin. Kun ei tiedä mutta samaan aikaan tämä on välttämätöntä enkä perääntyisi enää vaikka se olisi mahdollista. Sitä vain menee kun tietää että on mentävä. - ap
Avioero takana, samalla useimmat ystävät ja miehen suku katosivat ympäriltäni. Vaihdoin myös alaa, eli arjen tutut ympyrät muuttuivat. Taustani on hyvin uskonnollinen ja irtauduin siitä eron myötä. Olen todella paljon yksin metsässä ja rannoilla. Kuljen pitkiä matkoja, kuuntelen ja katselen. Haaveilen pienestä mökistä metsän ja järven suojissa. Uutta parisuhdetta en solmi, vaan etsin omia polkujani ja itselleni oikeita ratkaisuja pienissäkin asioissa. Hiljaisuuden tarve on vahva.
No minä, mutta en sitä nyt ihan noin käsitä. Olen luopunut paljon harrastuksistani, meikkaamisesta ja monesta sosiaalisesta tilanteesta mun ihosairauden takia.
Lisäksi olen luopunut sosiaalisesta elämästä, harrastuksista ja kaikesta, syömisestä, terveyteni takia.
Odotan tutkimuksiin pääsyä, että saisin arkeni, elämäni, harrastukseni takaisin....
Minulla on infektoitunut atopia/follikuliitti/psoriasis kasvoissa.
Minulla on mahahaava, syöpä tai infektio mahassa. Olen laihtunut 60kg-> 54kg
Olen tehnyt sen jo monta kertaa muuttaessani uuteen maahan. Ottaa alkuun koville, mutta siihen ei pidä jäädä vellomaan. Pitää vain sitkeästi tehdä niitä asioita, joiden tietää olevan hyväksi kuten harrastaa liikuntaa ja hankkiutua tekemisiin uusien ihmisten kanssa, vaikka ei huvittaisi. Jossain vaiheessa huomaat, että sulla onkin ihan kiva elämä. Tsemppiä!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En tiedä. Olen uupunut, tiedän ja en tiedä mitä haluan, jossain ihme limbossa ollut jo kolmisen vuotta. En nyt voi heittää tuota teknisesti aikuista lastakaan pellolle kodistaan, että heippatirallaa mutsi lähtee nyt vihdoin elääääään. Mä en vaan jaksa tätä, haluan jotain yksinkertaisempaa, selkeää, jotain omaa.
Se on kuin kuolema mutta syntyy uudelleen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
No minä, mutta en sitä nyt ihan noin käsitä. Olen luopunut paljon harrastuksistani, meikkaamisesta ja monesta sosiaalisesta tilanteesta mun ihosairauden takia.
Lisäksi olen luopunut sosiaalisesta elämästä, harrastuksista ja kaikesta, syömisestä, terveyteni takia.
Odotan tutkimuksiin pääsyä, että saisin arkeni, elämäni, harrastukseni takaisin....
Minulla on infektoitunut atopia/follikuliitti/psoriasis kasvoissa.
Minulla on mahahaava, syöpä tai infektio mahassa. Olen laihtunut 60kg-> 54kg
Ikävää, paljon voimia sinulle.
Keskustelun pointti on sellaisesta henkisestä muutoksesta ja luopumisesta. Kasvaa omaa aitoutta kohti ja kuorii vanhaa pois. - ap
Vierailija kirjoitti:
Olen tehnyt sen jo monta kertaa muuttaessani uuteen maahan. Ottaa alkuun koville, mutta siihen ei pidä jäädä vellomaan. Pitää vain sitkeästi tehdä niitä asioita, joiden tietää olevan hyväksi kuten harrastaa liikuntaa ja hankkiutua tekemisiin uusien ihmisten kanssa, vaikka ei huvittaisi. Jossain vaiheessa huomaat, että sulla onkin ihan kiva elämä. Tsemppiä!
Kiitos! - ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mulla tämä sama. Alkoi jo nostamaan päätään 2020. Nyt viime aikoina vaan voimistunut. Pikkuhiljaa elämä muuttanut suuntaa sen myötä, kun itse tekee siihen muutoksia. Isojakin, missä sit pelot on osoittautunut turhaksi. Elämä opettanut luottamaan. Ja kummasti kaikki kokoajan järjestyy, paremmaksi. Mä muutuin, mun ajatusmaailma muuttui ja sen myötä elämä mun ympärillä muuttuu. Matka on kesken vielä, mut mä tiedän tämä päättyy hyvin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Eron myötä oon tuntenut samaa pysähtyneisyyden tunnetta. Puolet ystävistä hävisi kuin tuhka tuuleen, se tuntui kaikkein raskaimmalta.
Pikkuhiljaa löytää niitä uusia pieniä timantteja täyttämään arkea.
Ja kuten joku sanoi, yhtäkkiä huomaa että tää mun elämä on ihan ok. Osaa taas nauttia pienistä hetkistä ja arvostaa niitä.
Vierailija kirjoitti:
Taustani on hyvin uskonnollinen ja irtauduin siitä eron myötä.
Tämä on todennäköisesti yksi parhaista ratkaisuista mitä ihminen voi tehdä parantaakseen omaa elämäänsä.
Ja tarkoitan nimenomaan irtautumista järjestäytyneistä dogmaattisista uskonnoista ja niiden asettamista orjuuttavista rajoituksista sekä kahleista Jumalan ja ihmisen välillä, en irtautumista Jumalasta tai uskosta/tiedosta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sama tilanne, toisaalta helpottunut olo ja toisaalta erittäin stressaavaa. Pelottaa, kauanko tätä välitilaa ja epämääräistä prosessia vielä kestää.